Hiljaiselon loppu: Minä todella opin hiihtämään

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Olen päivitellyt painolaskuria, joka on tuossa yläreunassa, mutta muuten on ollut sellainen olo, ettei blogin pitäminen tunnu nyt niin tärkeältä, että uhraisin kalliita minuuttejani tähän.

Mikä minut on sitten pitänyt niin kiireisenä? Hiihto! Aloitin syksyllä hiihtokoulun, niin kuin täällä blogissani kerroin. Ostin luistelusukset ja aloitin pohjalta. En ole ikinä osannut luistella, en ole ikinä kokeillut luistelusuksia ja edellisestä hiihtokerrasta hiihtoladulla oli varmaan 15 vuotta aikaa. Ensimmäinen hiihtokoulukerta suksilla oli ihan hirveää: Harjoittelimme mäennousua ja -laskua. Ylösmeno tuntui ihan heprealta, alastulo pelotti. Sen jälkeen lähdimme hiihtämään viiden kilsan lenkin, joka tuntui ikuisuudelta. Kaaduin matkalla kolmesti. Ajattelin, ettei tästä tule ikinä yhtään mitään!

Raahauduin kuitenkin tunnollisesti hiihtokouluun viikko toisensa jälkeen. Väki väheni kerta kerralta, mutta pidot paranivat. Kävin hiihtämässä pari kertaa joka viikko hiihtokoulun lisäksi. Aluksi hiihdin 8 kilsaa, viime aikoina kevyt lenkki on ollut 15 km, pidempi 25 km. Eli huikea kehitys reilussa parissa kuukaudessa! Opin hiihtämään kuokkaa, vassua ja mogrenia. Opin sen ylämäkeen hiihtämisen, vaikka se on ollut minun suurin haasteeni koko ajan. Jyrkissä alamäissä pelottaa edelleen, mutta lähden kuitenkin laskuun.

Aamulenkillä.

Eilen saavutin tavoitteen, johon en olisi ikimaailmassa uskonut pystyväni: hiihdin massahiihtotapahtumassa 38 km! Minä, hiihdon inhoaja, kestävyysurheilua tylsistyttävänä pitävä, ylipainoinen nainen, joka ei joulukuussa pysynyt suksilla pystyssä, hiihdin koko matkan. Viimeinen kymppi oli minulle kisan nnopein. Oli aika nautintoa ohittaa väsähtäneitä kanssakilpailijoita loppumatkasta, kun omat sukset vielä suostuivat luistamaan eteenpäin!

Harjoittelu pitkän matkan hiihtoa varten on vaatinut paljon aikaa ja sisua lähteä hiihtämään silloinkin, kun olotila on lähinnä EVVK. Mutta tämä fiilis palkitsee. Olen ylittänyt itseni sellaisella tavalla, jota en uskonut mahdolliseksi. Tästä on hyvä jatkaa mukavaa hiihtelyä keväthangilla, ilman tavoitteita tai veren makua suussa. Keväällä ostan juoksukengät. Ensimmäinen kympin startti on jo katsottuna. ;)