Reipas koululainen!

Eikä mikä tahansa koululainen, vaan HIIHTOkoululainen. Eilen se siis alkoi: viimeinen mahdollisuus hiihdolle voittaa minut puolelleen. Valmentajat ovat jonkin sortin maastohiihtoguruja, hommaa markkinoitiin matalan kynnyksen toimintana ja sinne minä siis painuin. Ekalla kerralla oli teoriaa harjoittelusta ylipäänsä ja ylämäkivetoja kävelysauvojen kanssa. Tosin minulla ei ollut sauvoja, kun en ollut muistanut niitä äitiltä pyytää lainaan... Mutta reippaasti painelin ylämäkeen. :) Lisäraporttia varmasti luvassa viimeistään sitten, kun pääsen suksille (jotka pitäis muuten hankkia...).

8,5 kilon haaste nytkähti vihdoin eteenpäin! Tiukka ruokavalio luonnollisestikin puree, joten suunta on oikea. Meloni pääsi taas tuossa yläpalkissa liikahtamaan alaspäin. :)

HeiaHeia!

Olen aiemmin merkinnyt liikuntani enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kiloklubiin. Tällä viikolla aloitin kokeilumielessä HeiaHeian käytön. Se on käyttöliittymältään kivan näköinen ja vähän rennompi palvelu, kuin Kiloklubi, joka näyttää liikunnan kuluttamat kalorit ja kitisee (joka viikko...) venyttelemättömyydestä. :)

Tässä tämän viikon HeiaHeiat:

Vuoden vanhempi

Eilen juhlittiin synttäreitäni. Olin leiponut ihania suolaisia piirakoita ja pari juustokakkua. Lisäksi tarjolla oli nachoja, keksejä ja karkkeja. Ja minä söin niitä suolaisia piirakoita, pari karkkia, nachon ja pienenpienen palan juustokakkua. En siksi, etten olisi voinut/saanut, vaan siksi, ettei tehnyt mieli. Kerrankin olin varautunut syömällä päivällä riittävästi oikeaa ruokaa, ettei energiantarvetta tarvinnut täyttää nachoilla ja muilla herkuilla. Alkoholia tuli kuitenkin juotua - noh, riittävästi. Ei mitään kaatokännejä, mutta riittävästi siihen, että hauskaa oli. Kerrankos sitä täyttää 24 (tai itse asiassa taisi olla jo aika mones kaksnelonen...).

Piparminttujuustokakku aamulla. En syönyt. :P

Sain itseni liikkeelle juhlapäivänä. Olin tehnyt valmistelut niin hyvälle mallille etukäteen, että ehdin hyvin kipaista tunnin kävelyn aamupäivällä. Kävin lenkillä ihania lumisia teitä pitkin ihan yksin, kun koirat oli viety hoitoon juhlien tieltä. Oli mukava tunnustella hieman kipeää akillesjännettä, kuinka se antoi pikkuhiljaa periksi astua paremmin jalan lämmitessä. Kuunnella musiikkia ja keskittyä itseen. Pitkän matkan liikkujana minulla on vielä kivinen tie taaperrettavana, sillä välillä on vaikea muistaa, että matka on tärkeämpi kuin päämärä. Sitä tässä pikkuhiljaa opetellaan.

Tänään tiukennettu dieetti jatkuu kohti haasteen päämäärää. Eli 8,5 kg pois 12.11. mennessä. Tiukkaa tekee, mutta ainakin lähelle on mahdollista päästä. Vaaka on vilautellut sen verran kivoja lukemia, että painonpudotuksen kakskymppisiä päästään kohta juhlimaan!

Ruokintaa

Liikun viikossa noin kymmenen tuntia. Se ei ole valtavasti, mutta se on riittävästi. Sillä on jo merkitystä minun aineenvaihduntani ja ennen kaikkea VALTAVAN NÄLKÄNI kannalta. Olen viime viikot haparoinut ruokailujen kanssa sen verran rankasti, että päätin laittaa itseni ruotuun. Kun se ei onnistu näppituntumalla, niin sitten pitää olla ohjeet. Koska 8½ kilon haasteeni päämääräpäivä eli 12.11. lähestyy uhkaavasti, eikä puntari ole ystäväni, tarvitsen tiukempaa linjaa tuleviksi viikoiksi. Tässä välissä juhlitaan synttärini, mutta sen yhden päivän annan itselleni anteeksi. :)

Tästä eteenpäin ruokailuni menevät kuta kuinkin tätä linjaa:
aamiainen: puuro, mehukeitto/margariininokare, hedelmä, kanamuna/rahkaa
lounas: kasviksia, noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms., (salaatinkastike)
välipala: rahkaa, hedelmä/marjoja
päivällinen: kasviksia, hiilareita (riisi/pasta tms.), noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms.
iltapala: leipä + päälliset, hedelmä, jos nälkä, niin raejuustoa/kananmuna tms.

Muotoilin ohjeita FitFarmin dieettiohjeiden perusteella, joita löysin netistä. Koska tiedän, että motivaationi punnita 200 g kasviksia loppuu ensimmäisen lounaan jälkeen, en edes yritä olla niin niponnuuka. Tällä reseptillä paino tippuu varmasti, vaikka en jaksaisikaan nipottaa. Ruokavaliosta voi muokata tosi monipuolisen, käyttää wokkeja, tuoreita kasviksia, ihan mitä vaan. Hiilareita tässä on enemmän kuin FitFarmin ohjeissa, sillä en käytä juurikaan palautusjuomia. Syön mieluummin iltapalaleivän hiilarilähteenä. Samoin aamupuurosta luopuminen tuntuisi suoraan sanottuna tyhmältä uhraukselta, sillä puuro miehen tiellä pitää. :)

Ohjeet on tehty rikottaviksi, joten heti ensimmäisenä päivänä siirsin päivällisen hiilarit lounaalle, kun kävin loman vuoksi poikkeuksellisesti aamusalilla...

Tonnikalakastiketta, täysjyvänuudeleita, salaattia ja salaatinkastiketta.

Kehonkoostumusmittausta

Kuntosalillani saa pyytäessään ilmaisen kehonkoostumusmittauksen vaa'alla. Olen pyytänyt sen viimeksi viime vuoden helmikuussa, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika uusia mittaus. Ensimmäisen kerran mittaus on tehty, kun aloitin elämäntaparemonttini. Nyt muuten paljastan myös painoni ensimmäistä kertaa... Aika pelottavaa! :)

Tulokset järjestyksessä 8.8.2011 > 28.2.2012 >  23.10.2012

Paino 112,1 > 101,4 > 94,6
Rasva% 52,1 > 47,8 > 44,8
Rasvan massa 58,4 > 48,5 > 42,4
Rasvaton massa 53,8 > 52,9 > 52,2
Viskeraalinen rasva 14 > 11 > 10

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että olen käytännössä pudottanut massastani lähes pelkästään rasvaa. Lihaskato on todella pientä! Hidas ja maltillinen painonpudotus todella kannattaa. Olen jo aiemminkin sanonut, että kroppani on tiivistynyt ja saanut kaunista muotoa. Ilman punttitreeniä en mitenkään olisi tämän kokoinen ja näköinen, vaikka painoa on noin paljon! Ilokseni sain ostaa uuden talvitakin kokoa L, eikä se todellakaan ole mitenkään tiukka.

Tänään tehtiin kehonkoostumuksen lisäksi uuden saliohjelmat. Olen treenannut kesästä lähtien kaksijakoisella ohjelmalla, jossa ylä- ja alakroppa tehtiin erikseen. Nyt pyysin kuitenkin, että palattaisiin takaisin kokovartalo-ohjelmaan, sillä minulla ei ole välttämättä joka viikko mahdollisuutta kolmeen treenikertaan. Tällöin tuntuu, että kaksijakoisella tulee vähän turhan pitkät tauot. Sain kokovartalo-ohjelman, jossa oli lämppärin ja jäähkyn lisäksi vain painoja, ja toiseksi ohjelmaksi sain aerobisen rääkkiohjelman, jossa joka toinen laite on aerobista ja joka toinen sykettä nostavaa lihaskuntoa. Testasin tänään ohjelmasta saman tien osan ja SE ON TAPPAVA! Eli en malta odottaa, että pääsen vetäisemään sen tukka hulmuten läpi. :)

Motivaatioahdistuspula

Se iskee varmasti ihan kaikille joskus: motivaatio tehdä itselleen hyvää hukkuu. "Syön vielä yhden, onpas paha olo, no sama syödä vielä yksi. Vituttaa syödä, kun eihän tässä ole mitään järkeä. Kaikki hyvä menee hukkaan. Mutta jos vielä yksi. Entä jos vähän karkkia, kun eihän sitä ole tullut aikoihin syötyä..." Niinpä niin. Minulla on ollut viime viikkoina muutamia tällaisia päiviä, ja piru vie, se näkyy vaa'alla turhankin hyvin. Mikään liikunta ei korvaa sitä, että mättää itsensä täyteen sontaa.

Loimulohisalaatti.

Eniten ärsyttää ehkä se, että minä ihan oikeasti tykkään myös terveellisestä ruoasta. Tänään palautin itseäni ruotuun. Söin ihanan lohisalaatin! Nälkä lähti ja kulinaristiset tarpeet tuli tyydytettyä. Mutta minkä ihmeen takia joinakin päivinä tulee tehtyä jotain ihan muuta "nälän" karkottamiseksi.

Olen huomannut, että käännekohtia saavutettaessa painonpudotus meinaa tyssätä. Olen itse melko lähellä maagista 20 kilon rajaa. Silti se tuntuu saavuttamattomalta tavoitteelta. Epäilen, että jokin alkaa henkisesti laittaa vastaan siinä, että pystynkö minä sittenkään tähän. Onko minussa naista, joka voisi laihduttaa niin hirvittävän määrän? Sen seurauksena "masennun" ja alan mättää ruokaa naamaan. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että jos jatkaisin omia, hyviä ruokailutottumuksiani, paino tippuisi.

Nyt on kuitenkin korkea aika vetäistä lenkkareiden nauhat tiukalle ja lähteä rentouttavalle iltakävelylle mummokoiran kanssa. Ei mitään veren maku suussa -lenkkiä, että kalorit palaisivat mahdollisimman hyvin, vaan on aika nauttia liikunnasta ja kirpeästä syysillasta rakkaan muorin kanssa. Tästä lähtee taas suunta kohti uutta, parempaa laihdutusviikkoa!

Pohje nimeltä Broileri ja kurja pikkusisko

Palaan tässä postauksessa aiheeseen, josta blogi sai alun perin alkunsa. Akillesjänteeni sanoi naps lähes tasan viisi kuukautta sitten. Maailma murtui, jäin yksin kotiin kyynärsauvojeni kanssa, muiden elämä jatkui ja minä itkin kurjaa tuuriani. Sitkeällä työllä olen parhaani mukaan yrittänyt saada jalkaani elävien kirjoihin. Kesän pyöräilin, vesijuoksin ja kävin salilla. Nyt käyn salilla, lenkkeilen ja pyöräilen. Toisina päivinä en pääse töissä portaita alas ontumatta, toisina päivinä en muista koko jännettä. Suunta on koko ajan ylöspäin, mutta matka on vielä pitkä.

Alla olevissa kuvissa on pohkeeni kuvattuna kuukausi onnettomuuden jälkeen eli silloin, kun pääsin laskettelumonolastastani eroon. Uudemmat kuvat on otettu tänään.

11.6.2012

 

 

 

 

 

 

 

7.10.2012

Kuten näkyy, valtava turvotus on helpottanut. Vammautunut jalka siis kuvissa vasemmalla. Kivasti on läskiä lähtenyt ja lihasta tullut, mutta oikean broilerijalan rinnalla vasen näyttää aika rimpulalta... 

10.11.2012

7.10.2012

Luonnollisestikin näissä kuvissa vammajalka siis oikealla. Onneksi tuo omenaturvotus on enää muisto, vaikka kengännauhoja ei vieläkään saa vasemmassa jalassa yhtä tiukalle...

11.6.2012

7.10.2012

Näissä sivukuvissa näkyy ehkä vähiten muutosta. Ehkä tuo terveen jalan muoto on muuttunut eniten, mikä on tietysti ihan pirun hyvä juttu. 

En ole koskaan ollut kovin sinut koipieni kanssa (johtuneeko vanhemmistani, joista toinen on nimennyt ne potkiksi ja toisen suurin huolenaihe lentopallourallani oli, että pelihousut peittivät rumat polveni...), mutta kyllä salitreeni saa ihmeitä aikaiseksi. Olen jopa käyttänyt mekkoja, jotka eivät peitä polvia kokonaan! Ensi kesänä voisin vetäistä vaikka oikeat shortsit jalkaan, jos kehitys on näin hyvää. :)