Juoksuaika jatkuu

Lihaksistoni alkoi lopulta alkuviikosta antaa anteeksi sen, että sitä niin epäreilusti kuormitin. Kävin tiistina juoksemassa 4 km lenkin, mutta ihan loppumatkasta joku pikkulihas reidessä repäisi kipeästi, joten kävelin viimeiset pari sataa metriä kotiin. Sitten jätinkin liikunnan työmatkapyöräilyjen varaan.

Tänään kaksi miespuolista työkaveria houkutteli minut lenkille. Puhuin toiselle heistä aiemmin viikolla, kuinka juoksuasentoni on varmaan jotenkin virheellinen. Yläselkä tuntuu jotenkin jännittyneelle, kun juoksen. Pyysin, että jos toinen heistä voisi joskus tsekata, näyttääkö se jotenkin olevan väärässä asennossa. Tänään he sitten totesivat, että selkä on ihan oikeassa asennossa, joten yläselkätreeneihin, marsmars!

Itse lenkki oli 4,4 km mittainen. Juoksin puolet lenkistä miesten kanssa hieman ylisykkeellä itselleni (keskisykkeeksi tuli 143), joten puolimatkassa ilmoitin, että antakaa mennä, tulen perästä. Pelkäsin, että jos jatkan koko matkan samaa vauhtia, en pääse perille. :D Loppumatkasta sain vastaani kaksi miestä, jotka tulivat hakemaan minut pois lenkiltä. Kaveria ei jätetä, vaikka kaveri olisi paskassa kunnossa. Sinänsä olin lenkkiin tyytyväinen: vähän reippaampi vauhti kuin normaalisti ja jaksoin vaikeuksitta loppuun asti.

Ainoa, mikä tässä kevään korvalla mietityttää, on pöly. Henkitorvi on hiekkapaperia katupölyn vuoksi, mutta tiedän, että siitepölyaika vasta onkin kamalaa allergikolle. Toivottavasti oireet pysyisivät lievinä tänä vuonna!

Viikon liikunnat

Otos HeiaHeiasta. Perusviikko. Jäi toinen salikerta väliin, kun olin niin pirun kipeä lihaskuntotesteistä... Merkitsin ne kuntopiiriksi tiistaille.

Huomenna aloitetaan taas uusi viikko, mutta pidetään vanhat kujeet. Työmatkapyöräilyjä arkiliikuntana, kävely- ja sauvakävelylenkkejä aerobisena sekä pari kertaa punttia, ettei pääse ihan lihakset rapistumaan. Kyllä liikunta on kivvaa!!!

Kehonkoostumusmittausta

Kuntosalillani saa pyytäessään ilmaisen kehonkoostumusmittauksen vaa'alla. Olen pyytänyt sen viimeksi viime vuoden helmikuussa, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika uusia mittaus. Ensimmäisen kerran mittaus on tehty, kun aloitin elämäntaparemonttini. Nyt muuten paljastan myös painoni ensimmäistä kertaa... Aika pelottavaa! :)

Tulokset järjestyksessä 8.8.2011 > 28.2.2012 >  23.10.2012

Paino 112,1 > 101,4 > 94,6
Rasva% 52,1 > 47,8 > 44,8
Rasvan massa 58,4 > 48,5 > 42,4
Rasvaton massa 53,8 > 52,9 > 52,2
Viskeraalinen rasva 14 > 11 > 10

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että olen käytännössä pudottanut massastani lähes pelkästään rasvaa. Lihaskato on todella pientä! Hidas ja maltillinen painonpudotus todella kannattaa. Olen jo aiemminkin sanonut, että kroppani on tiivistynyt ja saanut kaunista muotoa. Ilman punttitreeniä en mitenkään olisi tämän kokoinen ja näköinen, vaikka painoa on noin paljon! Ilokseni sain ostaa uuden talvitakin kokoa L, eikä se todellakaan ole mitenkään tiukka.

Tänään tehtiin kehonkoostumuksen lisäksi uuden saliohjelmat. Olen treenannut kesästä lähtien kaksijakoisella ohjelmalla, jossa ylä- ja alakroppa tehtiin erikseen. Nyt pyysin kuitenkin, että palattaisiin takaisin kokovartalo-ohjelmaan, sillä minulla ei ole välttämättä joka viikko mahdollisuutta kolmeen treenikertaan. Tällöin tuntuu, että kaksijakoisella tulee vähän turhan pitkät tauot. Sain kokovartalo-ohjelman, jossa oli lämppärin ja jäähkyn lisäksi vain painoja, ja toiseksi ohjelmaksi sain aerobisen rääkkiohjelman, jossa joka toinen laite on aerobista ja joka toinen sykettä nostavaa lihaskuntoa. Testasin tänään ohjelmasta saman tien osan ja SE ON TAPPAVA! Eli en malta odottaa, että pääsen vetäisemään sen tukka hulmuten läpi. :)

Elämisen sietämätön keveys

Paino tippui taas tällä viikolla. Viime viikolla sitä meni nihkeät parisataa grammaa, nyt puoli kiloa. Ja voin kertoa eläneeni niin täyttä elämää (ruoan puolesta), että suupalastakaan en ole itseäni kieltänyt. Suklaamuffareita, suklaata, ruokaa, parempaa ruokaa, leipää, nam-nam-nam! Ja paino tippuu. Ei voi kuin syvällä sisimmässä huokailla, kun työkaveri elää pussikeittokuurilla viikon ja kehuu, kuinka paino tippui monta kiloa. Sorry honey, mutta tulet saamaan ne kaikki takaisin. ;)

Miksi mun paino sitten tippuu? Koska kaikesta herkuttelusta, mässyttelystä ja juopottelusta huolimatta ne kuuluisat SUURET LINJAT ovat kunnossa. Ateriarytmi on säännöllinen: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syön rehuja (ihana Patrickin termi) puoli kiloa vähintään päivässä. Syön hyvällä omallatunnolla kaiken "terveellisen" ja kaiken sen paskan, jonka tiedän olevan ehdottomasti dieetillä kiellettyä. Onneksi en ole dieetillä! Sekä tietysti liikun. Luulen liikuntani korvaavan sen puoli pellillistä suklaamuffinsseja, jotka olen kupuuni tällä viikolla ahtanut... Mutta en liiku huonon omantunnon vuoksi, vaan pidän liikunnasta!

Suuri laihdutusguruni, ihana, ihanampi Patrick Borg kirjoitti taas niin pirun hyvästä aiheesta, etten malta olla viittaamatta. Lue siis tämä! Olen huomannut Patrickin tavoin, että lehtijutut, joiden mukaan laihtuminen on helppoa, kunhan vain luovut tästä-ja-tästä, ovat yleistyneet. En yhtään ihmettele, että niitä kokeillaan. Samainen työkaverini, joka nyt hurahti pussikeittoihin, on kokeillut ties mitä kaalisoppakuuria. Hän varmaankin kokeilee myös noiden ihmeitä lupaavien lehtijuttujen kikat läpi - ja on vakuuttunut, että ne toimivat!

Onneksi me ihmiset emme kuitenkaan toimi niin, että jokainen suusta alas laitettu kalori varastoituu suoraan rasvavarannoksi. Silloin tämä herkkusuu olisi lörppähuuliaan myöten nesteessä... Onneksi meidät on rakennettu hyvin tarkoituksenmukaisiksi laitteiksi. Helpoimmillaan systeemi menee näin: Minulla on nälkä. Syön ruokaa. Olen kylläinen. Lopetan syömisen. Tadaa! Ei ihmeitätekeviä pikkukikkoja, ei pussikeittoja, ei mitään ylimääräistä härpäkettä, vaan pelkkää polttoainetta.

Olen ymmärtänyt jotain elämää suurempaa syömisestä viimeisen vuoden aikana. Se on vienyt minulta tähän mennessä 19 kiloa elopainoa. En osaa pitää sitä erityisen merkittävänä saavutuksena, sillä painonpudotus on tullut melkeinpä sivutuotteena. Olen saanut elämääni rytmin, virkeyden, paremman kunnon, liikunnan ilon ja kivoja harrastuksia. 8,5 kilon haaste kuitenkin jatkuu. Puoliväli on selätetty, mutta matka jatkuu. Marraskuun 12. päivä pitäisi olla tavoitteessa...

Huoleton syöminen

Patrick Borg kirjoittaa kahdessa tuoreimmassa blogikirjoituksessaan syömisen huolista. Siitä, kuinka syöminen ei voi olla rennolla ja kestävällä pohjalla, jos syömiseen liittyy huolestumista erilaisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että jos elämään tulee ensimmäinenkin vastoinkäyminen, "hyvä" syöminen lakkaa. Oman käsitykseni mukaan tämä kaikki meinaa sitä, että jos elää syödäkseen (terveellisesti), eikä syö elääkseen, syöminen häiriintyy helposti.

Olen itse elellyt suht koht näillä elämäntavoilla vajaan vuoden. Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut, että uudet syömistapani ovat menneet niin selkäytimeen, ettei mikään juhlatilaisuus tai muu saa aikaan mitään mässäilyputkea, vaan omiin tapoihin palaaminen tuntuu aina vain luontevammalta, eikä sitä tarvitse enää ajatella minään ponnisteluna. Syöminen on toisinaan energian tankkausta, toisinaan suuri makunautinto, mutta se on lopulta tipahtanut elämässäni oikealle paikalleen: syön siksi, että jaksan. En syö siksi jäätelöä, että saan siitä nautintoa, vaan siksi, että se maistuu hyvälle. En syö siksi aivan älyttömiä määriä, että vasta pienessä ähkyssä olo on riittävästi syönyt. Tasapaino kuvaa mielestäni tämänhetkisiä elämäntapojani hyvin.

Yksi asia syömisessäni vaatii edelleen tarkkailua. Se on annoskoot. Jos otan kotona tutulle lautaselle salaattia ja lämmintä ruokaa, lautasmalli on hyvä tapa tarkkailla annoskokoa. Sen sijaan eväiden kanssa on vaikeampaa. Ei ole helppoa arvioida, kuinka paljon eväsrasiaan tulee laitettua ruokaa. Näitä ruokia silloin tällöin punnitsen ja tsekkaan. Jos ruokana on salaattia, sitä otan aina PALJON, että jaksan oikeasti työpäivän loppuun. Töissä minulla on aina mukana myös välipala, sillä muutoin nälkä on töistä tullessa kasvanut liian suureksi.

Hyvinvointini on vuoden aikana lisääntynyt ja painoni tippunut. Syömishuoleni, turhautumiseni, huono omatunto, tunnesyöminen, ahmiminen ja kaikki muu ikävä on jäänyt. Tästä olotilasta voi olla todella kiitollinen.

8,5 kilon haastekin etenee. Tällä viikolla miinusta tuli 700 g. Kiloklubin laskurin mukaan matkaa tavoitteeseen on 7 viikkoa. Se tarkoittaisi, että olisin jo lokakuun loppuun mennessä tavoitteessani. Se kuulostaa turhan optimistiselta, mutta uskon vakaasti, että marraskuun puolessa välissä olen tavoitteessani, niin kuin kuuluukin!

Liikuntapiirakka

UKK-instituutti on tehnyt liikuntasuosituksista oman "ruokaympyrän" eli liikuntapiirakan. Itselleni ainakin liikuntasuositukset ovat paljon heikommalla tietämyksellä kuin ruokasuositukset, joten paneudun liikuntapiirakkaan tässä postauksessa.

Isompi liikuntapiirakka löytyy täältä.

Kestävyyskuntoa pitäisi parantaa liikkumalla useana päivänä yhteensä ainakin 2 h 30 min reippaasti tai 1 h 15 min rasittavasti. Itselleni tähän kategoriaan kuuluvaa liikkumista tulee tällä viikolla 1 h 20 min vesijuoksua (piirakan mukaan rasittavaa liikuntaa) sekä hyötymatkapyöräilyä ehkä 1 h 30 min (piirakan mukaan reipasta liikuntaa). Eli kestävyyskuntoliikunta on hyvällä mallilla! Kunhan työt alkavat, tämä puoli lisääntyy tunnilla päivässä, kun työmatkapyöräilyt tulevat päivittäisiksi.

Kestävyyskunnon lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa pitäisi kehittää ainakin 2 kertaa viikossa. Tällä viikolla käyn kolmesti salilla. Venyttely on vähän laiskanlaista, mutta pyrin kerran viikossa venyttelemään lihasryhmät läpi. Pallopelejä tulisi pelattua, mutta akillesjänteen vuoksi ne ovat pannassa marraskuulle asti. :( Joka tapauksessa lihaskunto-osiokin näyttäisi hyvältä. Hyvä minä!

Pilates pelasti selkäni välilevyn repeytymän jälkeen.

 Liikunta on ihmiselle tärkeä hyvänolon tuoja. Laihdutuksessa liikunnalla ei ole niin suurta merkitystä kuin painonhallinnassa, mutta laihduttaessa opitut liikuntatottumukset tukevat merkittävästi painonhallintaa. Laihduttajaa miellyttää kuitenkin tieto siitä, että liikunta parantaa lihasten kykyä käyttää rasvaa polttoaineena. Liikunta myös vahvistaa luukudosta, joten etenkin naisilla osteoporoosia ehkäisevä vaikutus on tärkeä. Luustolle hyvää liikuntaa on kaikki, mikä sisältää tärähdyksiä, kuten pallopelit, juoksu ja aerobic.

Lihaskunnosta kannattaa pitää huolta monestakin syystä. Ulkonäöllisesti miellyttävin on se, että tiukka lihas on kiinteä ja kauniin mallinen. Omasta mielestäni kaunis nainen on kiinteä ja lihaksikas. Toisaalta ihmisen lihasmassa alkaa kadota 20. ikävuoden jälkeen, joten jos ei halua muuttua lötköpötköksi vanhetessaan, tulee lihasmassaa pitää yllä. Lihakset pitävät huolen siitä, että nivelvaivoja on vähemmän ja liikkuminen on vaivattomampaa. Lihakset ovat elimistön energiasyöppöjä, joten mitä enemmän lihaksia, sitä enemmän on peruskulutus ja sitä myöten laihdutuskin helpottuu.

Britneykin on vetänyt puntteja päästäkseen tähän kuntoon!

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt uudelleen liikunnan ilon, hyödyn ja tärkeyden. Tekosyitä olla liikkumatta on hankala keksiä. Jos ei ole aikaa ja voimavaroja lähteä jumppaan ja käyttää siihen kahta tuntia, voi aina pyrähtää 20 minuuttia lenkillä, eikä siihen kaadu aikataulut tai henkinen jaksaminen. Aina, kun tuntuu siltä, ettei jaksa lähteä, täytyy muistaa, että liikunta tuo pirteyttä eikä vie sitä.

Vaikka liikuntapiirakka antaa suosituksia, millaista liikuntaa tulisi harrastaa, parasta liikuntaa on liikuttu liikunta. Jos mieluusti käy marjassa, mutta reipas pyöräily ei huvita, kannattaa poimia pakastin täyteen. Jospa marjakauden jälkeen löytäisi mieluisaa liikuntaa luonnossa liikkumisesta talvellakin! Itse en voi ymmärtää pakkoliikuntaa, jota tehdään vain siksi, että niin "kuuluu tehdä", sillä olen lähes vakuuttunut, että jokaikiselle löytyy mieluisa tapa liikkua. Nyt tämä nousee ylös, ulos ja vesijuoksulle!

Lähteenä on käytetty UKK-instituutin sivuja sekä pudottajat.fi-sivustoa.

Ahistus ja tulehus!

Oon tässä pari viikkoa kärsinyt päänsäryistä. Niitä aina välillä tulee mm. jäykistä niskalihaksista, joten olen yrittänyt tunnollisesti pyöritellä käsiä ja venytellä yläselkää. Mutta on tuntunut, ettei mistään ole hyötyä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä makasin sängyllä päänsärkyisenä ja yhtäkkiä tajusin, että paine ei olekaan niskassa vaan päässä. Vanha ystäväni poskiontelotulehdus siellä kiukutteli. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen asialle ja antibiootit.

Olen kroonikko sairastamaan poskiontelotulehduksia. Terveyskirjaston mukaan kolmesti vuodessa on toistuva poskiontelotulehdus, enkä minä edes muista, milloin viimeksi en olisi sairastanut sitä kolmesti vuodessa! Pari viimeistä tulehdusta ovat tulleet ihan oireettomina, vain päänsärky on viitannut tulehdukseen. Sanoin jo lääkärissä, että olisin valmis operaatioon, että tämä ikävä piina päättyisi. Seuraavan tulehduksen yhteydessä otetaan asia sitten esille, kun nyt kaikki olivat lomailemassa.

Minulla tekee tietysti mieli liikkua. Jos ei liiku, ei voi näyttää samalta kuin Hillary Swank.

Toisaalta, tuohon Swankin kuntoon pääsemiseksi tarttis myös syödä aika paljon vähemmän aika pitkän aikaa, joten liikuntaa voisi hyvin vähentää paranemisen ajaksi.

Mutta enhän minä malta. Joten tänään kävin salilla toteamassa, että rauta ei liiku, kun on sairas. Esim. vertical traction -härvelissä olen pitkään keikkunut siinä rajoilla, että vetäisin 40 kg. Viimeksi yläkroppatreenissä jo päätin, että ensi kerralla menee. Tänään tuntui, että 37,5 painoi ainakin tonnin! Suosiolla jätin sen jälkeen kaikki painonlisäykset tekemättä ja menin vanhoilla.

Sen sijaan uimista minulle on joskus lääkäri ihan suositellut liikuntamuodoksi poskiontelotulehduksen aikaan. Viileä vesihöyry on hyvä hengitysteille, parempi kuin kuuma, joka laajentaa limakalvoja. Uidessakaan ei tietenkään saa vetää itseään piippuun, vaan rauhallisesti nautiskella menosta. Siksi ajattelin, että huomenna voisikin olla vesijuoksupäivä. 

PS. Jos haluaa pelästyä kunnolla, kannattaa lukea Fit-lehden artikkeli siitä, kuinka sairaana treenaaminen voi viedä hautaan. Hui!

Suurin pudottaja

Jenkkien Biggest loser on taas ilahduttanut meitä koko kesän. Tuotantokausi 8 vetelee viimeisiään: tänään ja huomenna tulee vielä jonkin sortin mitä heille kuuluu nyt -jaksot ja keskiviikkona aloitetaan kausi 9. Kuten arvata saattaa olen ollut koukussa. Kreikan-matkan ajan maltoin olla nauhoittamatta jaksoja digiboksille, mutta varmaan kaikki muut jaksot olen sarjasta katsonut.

Wikipedia

On monia syitä, miksi minä katson sarjaa. Mielestäni se on pääpiirteissään positiivinen. Juontaja Ali on kyynel silmässä kilpailijoiden onnistumisista ja jaksaa aina kannustaa. Valmentajilla on reipas suhtautuminen kilpailijoihin: kun olet tänne tullut, niin tee sitten hommia. Mitä pirua sinne valittamaan mennään? En oikein tiedä, kummasta valmentajasta pidän enemmän. Bob on hurjan söpö, mutta Jillianissa on jotain sisäistä voimaa, josta tykkään kovasti. Tykkään katsoa sarjaa myös siksi, että se motivoi minua liikkumaan. Akillesjännejumppa on sujunut monesti sarjan äärellä. :)

http://becksmithhollywood.com/?tag=the-biggest-loser

On tietysti paljon asioita, joista sarjassa en pidä. Ymmärrän kyllä, että tv-sarjassa tuloksia täytyy tulla nopeasti. On ihan käsittämätöntä, miten suosikkini Rudy laihdutti 100 paunaa seitsemässä viikossa! Kukaan tuskin jaksaisi katsoa meikäläisen laihdutusta tosi-tv:nä. "Jihuu! Paino on pysynyt samassa kahden viikon lomaherkutteluista huolimatta!" Mutta silti: eihän siinä ole mitään tolkkua, että läskit sulavat ja nahkat jäävät. Pysyviä elämäntapamuutoksia ei opita. Tuskin kenelläkään on arkielämässä kuutta tuntia päivässä aikaa roikkua kuntosalilla. Eikä kukaan tilaa loppuelämäänsä ravintolassa kanaa ja kuivaa riisiä ilman kastiketta, ilman nahkaa ja ilman suolaa. Tai ainakin toivon niin, koska se kuulostaa aika tylsälle elämälle.

Wikipedian mukaan kilpailijat vetävät treenejä mahdollisimman paksuissa vaatteissa, kun tv-kamerat eivät ole päällä. He pitävät itsensä mahdollisimman kuivina punnituspäivinä - niin kuivina, että joku on virtsannut verta. Ensimmäisen kauden voittaja on lihonut takaisin alkuperäiseen painoonsa. Eihän siinä ole oikeasti mitään tolkkua!

Mutta kun tätä kaikkea illuusiota saa katsella televisiosta, niin ei voi olla motivoitumatta siihen, että minäkin pystyn tuohon. Eivätkä kaikki liho takaisin, vaan saavat elämänsyrjästä kiinni. Esimerkiksi kauden 8 Rebecca on nykyään ilmeisesti kuntovalmentaja tjsp. Ja aika upealta typy näyttikin kauden finaalissa.

http://www.biggestloserclub.com/successstories.asp?sname=NBC

PS. Minä tosiaan en lihonut kahden viikon lomalla yhtään! Vaikka herkuttelin hyvällä ruoalla ja ennen kaikkea join ihan liikaa, niin paino on vain 100 g enemmän kuin Kreikkaa edeltävällä viikolla. Ilmeisesti jotain on tullut opittua järkevistä annoskoista.

Päivän ruokalista

Mitä kaadoin tänään suustani alas? Kaikkea hyvää tietenkin. :) Alla kuitenkin tarkemmin kuvattuna, millainen lomapäiväni oikein oli. Ruoat ovat aika peruskamaa, joskus tulee herkuteltua enemmänkin, joskus ei ollenkaan. Yritän pitää tasaisesta ruokarytmistä kiinni joka päivä, koska jos lipsun siitä, ahdan itseni aivan liian täyteen seuraavalla aterialla. En katso kellosta, että syön joka päivä tasan samaan aikaan, vaan pyrin pikemminkin pitämään tasaiset ruokailujen välit. Onneksi olen onnistunut löytämään jälleen pitkäksi ajaksi kadonneen nälän tunteen, joka kyllä muistuttaa, milloin ruokaa pitäisi saada.

Aamupalaksi jogurtti ja mandariini yhdeksän maissa. Syön normaalisti lisäksi yhden leivän, mutta koska olin menossa alun perin ystäväni kanssa aamupuurolle kaupunkiin, jätin sen väliin. Tykkään kovasti noista Valion lohkeavista jogurteista, vaikka niissä onkin aika paljon rasvaa. Maustamattomia jogurtteja on pienissä purkeissa tosi vähän, mutta välillä vaihtelen Pirkan maustamattoman kolesterolia alentavan jogurtin kanssa.

Lounas klo 11 kaupungissa. Aamupala venähti, joten päädyin ottamaan lohikeittoa lounaaksi kauppahallissa. Lisäksi söin kaksi pientä rieskapalaa ja jälkkäriksi kahvia ja eskimopuikko. Lohikeitto oli todella täyteläistä ja maukasta. Kamera ei ollut mukana, joten alla googlen kuvahaun näkemys lohikeitosta (lähde: hailuoto.info).

Kaupungilta suuntasin salille tekemään ylävartalotreenini. Sieltä tullessa kävin ruokakaupassa, ja sitten olikin taas nälkä. Kotona isohko välipala: moniviljasämpylä, jonka päällä loimulohta, ja paljon vesimelonia. En kauheasti rajoita hedelmien syöntiä, koska en todellakaan usko niistä lihovani. Kyllä ongelmat ovat jossain ihan muualla. Lisäksi meidän pitäisi syödä jääkaappia tyhjäksi tulevan lomamatkan vuoksi. :) Anette Palssa muuten antoi konkreettisia välipalaesimerkkejä tuoreimmassa blogikirjoituksessaan. Kannattaa kurkistaa.

Täytyy muuten kehua noita moniviljasämpylöitä, jotka ovat Putaan Pullan leipomon. Ne maistuvat hyvälle, rakenne on mukavan kuohkea ja niissä on kuittua jopa 10 %. Hyviä, runsaskuituisia sämpylöitä on vaikea löytää. Osa on tosi höttöisiä, kun kuidun lisäämiseksi on käytetty kaikenlaisia kikkoja, mutta nämä maistuvat normaalille leivälle. Normaalisti meillä syödään leipänä Vaasan ruispaloja tai vastaavia, mutta vaihtelu virkistää.

Päivälliseksi testasin kaupan pakastealtaasta löytynyttä lämmitettävää kreikkalaista salaattia. Sen kaveriksi paistoin Pirkan rapean kalaleikkeen, joka on ihan ok kalaeinekseksi. Selkeästi kalan rakenne ja maku erottuvat, mitä ei todellakaan voi sanoa esim. kalapuikoista. Kreikkalainen salaattikin ajoi asiansa, tulee varmasti ostettua toistekin. Ripautin hieman suolaa paistamisen yhteydessä, mutta en tiedä, olisiko se lopulta ollut tarpeen. Päivällisen söin kuuden maissa.

Illalla kävimme uimahallissa mieheni kanssa. Vesijuoksin puolisen tuntia ja sitten lilluskeltiin vielä kävelyaltaassa yhdessä. Uiminen kyllä tekee aina törkeän nälän! Kotona upposikin vauhdilla iltapalaksi moniviljasämpylä ja puolet kuvassa näkyvistä meloneista. Tulimme uimasta vasta kymmenen jälkeen, eli iltapala venyi puoli yhteentoista.

PS. Verikoetulokset olivat hyvät: kokonaiskolesteroli oli laskenut puoli yksikköä, ja pääsin normaalien kirjoihin! Nyt se oli 4,9. Happyhappyhappy!

Terveyden tähden

Terve, vaikkakin ylipainoinen, niin minä olin homman aina ajatellut. Olen aina liikkunut jonkin verran, kiitos koirieni, mutta tosiasiassa kuntoa kohottavaa, hikeä nostattavaa liikuntaa on jossain vaiheessa ollut todella vähän. Saahan ne koirat lenkitettyä metsässä hyvin rauhallisella omalla liikunnallakin. Perusruoka, jota olen syönyt, on aina ollut terveellistä, ja kasvikset ovat maistuneet. Mutta sen perusruoan lisäksi on tullut syötyä kaikenlaista muutakin, eikä vain herkkupäivinä. Ruoka vaan on niin hyvääääää, että voisin elää syödäkseni.

Ensimmäinen signaali siitä, että ylipaino alkaa näkyä myös terveydessä, tuli verenpaineen mittauksesta. Parisen vuotta sitten lääkärin verenpainemittari sanoi paineiksi 140/92. Vaikka verenpaine tyypillisesti nousee lääkärissä mitattaessa, jäi lukema jyskyttämään takaraivoon. Nytkö se sitten alkoi? Alamäki sen vuoksi, etten pidä itsestäni huolta. Sinänsä verenpaineeni oli vielä normaalin rajoilla, mutta aloitin omatoimisen verenpaineen seurannan. Pikku hiljaa elämäntapamuutosten myötä verenpaineeni alkoi laskea. Tänään mittasin tällä hetkellä hyvin tyypilliset lukemat 122/77, pulssi 52. Niitä on aika mukava katsella!

Toinen terveyteen liittyvä herätys oli viime keväänä. Kävin maaliskuun lopussa verikokeissa, joissa huomattiin kolesteroliarvoni nousseen. Kokonaiskolesteroli oli 5,4. Hyvää kolesterolia oli riittävästi, mutta huonoa vähän turhankin paljon. Tällä viikolla tilasin uudet verikokeet työterveydestä. Ne määrännyt hoitaja oli todella ilahtuneen kuuloinen, kun kerroin, kuinka olen tehnyt vuoden aikana merkittäviä elämäntapamuutoksia ja pudottanut painoa. Muutoin hän ei olisi katsonut tarpeelliseksi seurata noin rajalla olevia arvoja, mutta toki määräsi uudet kokeet, kun kuuli, että olin tosissani tarttunut asiaan.

Minulle terveyteen liittyvät asiat tuntuivat todella järkyttäviltä. Ei ihmisen kuulu kärsiä verenpaineesta ja kolesterolista alle kolmikymppisenä. Nyt voisi melkein sanoa, että onneksi tulin käyneeksi erilaisissa tutkimuksissa, joissa huonontuneet arvot huomattiin. Ne sysäsivät todellisen alun elämäntapamuutokselle. Ryhdyin viimein välttelemään etenkin punaista lihaa. En ollut ikinä siitä mitenkään tykännyt, mutta se vain oli tuntunut niin helpolle syödä jauhelihaa ym. Kalan ja kasvisten kanssa vaikkapa ulkona syöminen on haastavampaa, kun vaihtoehtoja on vähän. Kevään sana kasvispainotteiselle syömiselle taitaa olla fleksitarismi. Samalla järkeistin herkkujen syömistä ja lisäsin liikuntaa.

Minun vuokseni - koska olen sen arvoinen.