Hyvässä lihaskunnossa!

Tämän viikon liikunnat on tähän mennessä jäänyt kahden PK-lenkin ja työmatkapyöräilyjen varaan. Syynä on ollut se, että tiistaina kävin hiihtokouluun liittyvissä lihaskuntotesteissä, eivätkä reiteni ole vieläkään (!) palautuneet täysin. Siksi salille ei ole tullut lähdettyä ollenkaan, eikä lenkkeilykään ole innostanut kipeiden koipien kanssa. Tänään ajattelin käydä kuitenkin vetäisemässä VK-lenkin 15+15+15-rytmityksellä, niin pääsee taas vähän ruotuun.

Lihaskuntotestit olivat koulusta tuttuja puolen minuutin testejä. Eli 30 sekunnin aikana piti saada aikaiseksi mahdollisimman monta (puhdasta) toistoa. Tuloksia verrattiin sitten samaan ikäluokkaan kuuluvien suomalaisnaisten vastaaviin tuloksiin, ja sen perusteella sai arvion 1-5 (1 = heikko suoritus, 5 = erinomainen). Testattavat lihasryhmät olivat vatsalihakset (istumaannousut), selkälihakset (yläselän nostot), yläkroppa (tyttöjen punnerrukset) sekä jalat (kyykky). Odotin, että vatsat ja selät menevät hyvin, mutta ilokseni sain huomata, että taidan olla kauttaaltaan aika hyvässä kunnossa.

Testitulokset:

Vatsa 24 toistoa, kuntoluokka 5
Selkä 41 toistoa, kuntoluokka 5
Polvinojapunnerrus 24 toistoa, kuntoluokka 5
Alaraajat 28 toistoa, kuntoluokka 5

Erityisen ylpeä olen punnerrustuloksestani. Välillä kotona punnertaessa (mitä tapahtuu harvoin...) tuntuu, että kymmenen toistoa on jo ihan riittävästi, joten odotin saavani puoleen minuuttiin enintään 15 toistoa. Yllättäen kropasta löytyikin voimaa niin, että aika rajoitti tulosta, ei voiman puute! :) Kyykkyjen tulokseen olen myös tosi tyytyväinen, sillä kyykkyjä en ole akillesjänteen repeämän jälkeen juuri tehnyt. Tietysti viikottaiset 45 työmatkapyöräilykilometriä vaikuttavat siihen, etteivät reidet nyt ihan naruja ole...

Sen sijaan 8,5 kg:n haaste ei päässyt aikataulussa päämääräänsä. Pitää nyt vain pitää huoli siitä, ettei anna ruokailujen repsahtaa, vaan painonpudotus jatkuu edelleen. Haasteen kilomäärä tulee aikanaan täyteen, kunhan sen eteen tekee töitä. Joten nyt vauhtikestävyyttä treenaamaan!

Viikko täynnä muutoksia

Onpas ollut mielenkiintoinen viikko takana! Maanantai ja tiistai olivat niin kiireisiä päiviä, että illalla sai huokasta syvään, kun lopulta pääsi kotiin. Eipä tullut siis ylimääräisiä liikuntoja työmatkojen lisäksi niiltä päiviltä. Uni on vältellyt minua iltaisin niin tehokkaasti, että torstaina olin töissä suorastaan humalaisessa olotilassa. Tiistaina työnkuvani vaihtui yllättäen toiseksi, kun työkaverini jäi äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle pari kuukautta arveltua aiemmin... Huhhuijaa!

Saimme maanantaina hiihtokoulun harjoitteluohjelman. Katselin taulukoita hetken ja päätin, että taidan alkaa tehdä aloittelijan ohjelmaa - koska ei minulla mitenkään ole tällä hetkellä aikaa muuhun! Pitää katsoa sitten talven edetessä, jos vuorokausiin ilmestyisi ylimääräisiä tunteja... No harjoitusohjelman viikko nro 1 sujui sitten niin, että sain yhden PK-lenkin ja yhden VK-lenkin vetäistyä. Olisi pitänyt käydä noiden lisäksi vielä pitkä PK, mutta viikko loppui kesken. Salilla kävin pari kertaa. Tällä hetkellä tavoitteeni salikäynneissä on kahdesti viikossa kokovartalotreeni. Kolmannella kerralla teen aerobisen yhdistelmätreenin, jos esim. lenkki jää välistä.

Viikon liikunnat

Samperin 8,5 kg:n haaste sai aikaan sen, että viikonloppuna lauantai mentiin pussiruoilla. Tänään söin isänpäivälounaan kotonani ja yhden voileivän anoppilassa, mutta muuten suklaapirtelö ja ateriankorvikepatukat ovat hoitaneet ruoan virkaa. Oli muuten aika tiukka aamusali tänään, kun kroppa huusi hiilareita polttoaineeksi... Luulisin, että aika lähellä tavoitetta huomenna eli tuomion päivänä oltaisiin, jos ei piru vieköön olisi tullut ihanaa naisten vaivaa vierailulle JUURI NYT! Sehän tietysti pompsautti painoa niin, että todellinen kehitys ei ole nyt luettavissa todellakaan puntarilta. Pitää yrittää vakuuttaa lääkärille, että kyllä minun painoni on todella hieman matalampi...

Tiistaina kävin InBody-mittauksessa, kun sellainen sattumalta tarjottiin. Olin ihan vasta käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten sinänsä mitään kovin uutta tietoa ei ollut tarjolla. Oli kuitenkin mukava tietää, että lihasmassaa oli kautta linjan enemmän kuin keskiarvonaisella. Etenkin yläkroppa ja keskivartalo huitelivat hyvin normaaliarvojen yläpuolella. Pitää säästää InBody-lappua, jos keväällä saisi käytyä siinäkin uudestaan. Oman salin kehonkoostumuksessa ajattelin käväistä helmi-maaliskuulla seuraavan kerran.

Perjantaina olin käymässä eräissä isoissa bileissä, joissa oli porukkaa edelliseltä työpaikaltani, josta lähdin keväällä 2011. Eräs ihanainen tuli kuiskuttamaan korvaani, että "oot tehnyt paljon töitä, kun näytät noin upealta". Oli aika ihana kuulla! <3

Dementiakävely on tehokasta!

Innokkaana hiihtokoululaisena otin äidin kävelysauvat lainaan lumen puutteessa ja tempasin lauantaipäivän kunniaksi sauvakävelylenkin. Olen tosi laiska sykemittarin käyttäjä, mutta nyt otin sen mukaan ihan mielenkiinnosta. Koirien kanssa peruslenkillä sykkeet huitelee siinä 110 pinnassa, jos jaksaa kävellä reippaasti. Sauvakävely on näköjään ihan eri laji, kuin koirien ulkoilutus:
Lenkin kesto 1 h 19 min
Kaloreita kului 553 kcal (!!!)
Keskisyke huikeat 128
Maksimisyke 142

Maksimit tuli, kun lenkin lopuksi tein viis mäkispurttia läheisellä alikululla. Mittaa Googlemapsin mukaan lenkillä oli 7,5 km, joten ihan haipakkaa sain painella, kun ottaa vielä nuo (yli-innokkaat?) mäkivedot huomioon, jotka eivät sinänsä lisänneet lenkin pituutta.

Lauantain lounaaksi salaattia, siemeniä, raejuustoa ja viikolta jääneitä kanasuikaleita.

 Dieetti on pitänyt hyvin. En koe olevani erityisesti millään erikoisruokavaliolla, pyrin vaan huomioimaan maltilliset hiilarimäärät toisella päivän pääaterialla. Käytännössä minulla on ollut töissä matkassa lounassalaatti. Illalla on sitten laitettu kotona wokkia tai keittoa tai muuta lämmintä ruokaa, jossa on ollut pastaa, riisiä tai perunaa matkassa. Eilen kävin ystävän kanssa syömässä ulkona hänen virkanimityksensä kunniaksi, mutta täytyyhän elämään juhlaakin mahtua. Söin oikein maittavan tofu-halloumi-kasvisruoan, joka oli tuota halloumia lukuunottamatta oikein hyvin kevyeen ruokavaliooni sopiva. Silti aikataulu 8,5 kilon haasteen kanssa on vähintäänkin haastava! Saapa nähdä, millä pussikeittokuurilla sitä loput nesteet elimistöstään karistaa...

Reipas koululainen!

Eikä mikä tahansa koululainen, vaan HIIHTOkoululainen. Eilen se siis alkoi: viimeinen mahdollisuus hiihdolle voittaa minut puolelleen. Valmentajat ovat jonkin sortin maastohiihtoguruja, hommaa markkinoitiin matalan kynnyksen toimintana ja sinne minä siis painuin. Ekalla kerralla oli teoriaa harjoittelusta ylipäänsä ja ylämäkivetoja kävelysauvojen kanssa. Tosin minulla ei ollut sauvoja, kun en ollut muistanut niitä äitiltä pyytää lainaan... Mutta reippaasti painelin ylämäkeen. :) Lisäraporttia varmasti luvassa viimeistään sitten, kun pääsen suksille (jotka pitäis muuten hankkia...).

8,5 kilon haaste nytkähti vihdoin eteenpäin! Tiukka ruokavalio luonnollisestikin puree, joten suunta on oikea. Meloni pääsi taas tuossa yläpalkissa liikahtamaan alaspäin. :)

Vuoden vanhempi

Eilen juhlittiin synttäreitäni. Olin leiponut ihania suolaisia piirakoita ja pari juustokakkua. Lisäksi tarjolla oli nachoja, keksejä ja karkkeja. Ja minä söin niitä suolaisia piirakoita, pari karkkia, nachon ja pienenpienen palan juustokakkua. En siksi, etten olisi voinut/saanut, vaan siksi, ettei tehnyt mieli. Kerrankin olin varautunut syömällä päivällä riittävästi oikeaa ruokaa, ettei energiantarvetta tarvinnut täyttää nachoilla ja muilla herkuilla. Alkoholia tuli kuitenkin juotua - noh, riittävästi. Ei mitään kaatokännejä, mutta riittävästi siihen, että hauskaa oli. Kerrankos sitä täyttää 24 (tai itse asiassa taisi olla jo aika mones kaksnelonen...).

Piparminttujuustokakku aamulla. En syönyt. :P

Sain itseni liikkeelle juhlapäivänä. Olin tehnyt valmistelut niin hyvälle mallille etukäteen, että ehdin hyvin kipaista tunnin kävelyn aamupäivällä. Kävin lenkillä ihania lumisia teitä pitkin ihan yksin, kun koirat oli viety hoitoon juhlien tieltä. Oli mukava tunnustella hieman kipeää akillesjännettä, kuinka se antoi pikkuhiljaa periksi astua paremmin jalan lämmitessä. Kuunnella musiikkia ja keskittyä itseen. Pitkän matkan liikkujana minulla on vielä kivinen tie taaperrettavana, sillä välillä on vaikea muistaa, että matka on tärkeämpi kuin päämärä. Sitä tässä pikkuhiljaa opetellaan.

Tänään tiukennettu dieetti jatkuu kohti haasteen päämäärää. Eli 8,5 kg pois 12.11. mennessä. Tiukkaa tekee, mutta ainakin lähelle on mahdollista päästä. Vaaka on vilautellut sen verran kivoja lukemia, että painonpudotuksen kakskymppisiä päästään kohta juhlimaan!

Ruokintaa

Liikun viikossa noin kymmenen tuntia. Se ei ole valtavasti, mutta se on riittävästi. Sillä on jo merkitystä minun aineenvaihduntani ja ennen kaikkea VALTAVAN NÄLKÄNI kannalta. Olen viime viikot haparoinut ruokailujen kanssa sen verran rankasti, että päätin laittaa itseni ruotuun. Kun se ei onnistu näppituntumalla, niin sitten pitää olla ohjeet. Koska 8½ kilon haasteeni päämääräpäivä eli 12.11. lähestyy uhkaavasti, eikä puntari ole ystäväni, tarvitsen tiukempaa linjaa tuleviksi viikoiksi. Tässä välissä juhlitaan synttärini, mutta sen yhden päivän annan itselleni anteeksi. :)

Tästä eteenpäin ruokailuni menevät kuta kuinkin tätä linjaa:
aamiainen: puuro, mehukeitto/margariininokare, hedelmä, kanamuna/rahkaa
lounas: kasviksia, noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms., (salaatinkastike)
välipala: rahkaa, hedelmä/marjoja
päivällinen: kasviksia, hiilareita (riisi/pasta tms.), noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms.
iltapala: leipä + päälliset, hedelmä, jos nälkä, niin raejuustoa/kananmuna tms.

Muotoilin ohjeita FitFarmin dieettiohjeiden perusteella, joita löysin netistä. Koska tiedän, että motivaationi punnita 200 g kasviksia loppuu ensimmäisen lounaan jälkeen, en edes yritä olla niin niponnuuka. Tällä reseptillä paino tippuu varmasti, vaikka en jaksaisikaan nipottaa. Ruokavaliosta voi muokata tosi monipuolisen, käyttää wokkeja, tuoreita kasviksia, ihan mitä vaan. Hiilareita tässä on enemmän kuin FitFarmin ohjeissa, sillä en käytä juurikaan palautusjuomia. Syön mieluummin iltapalaleivän hiilarilähteenä. Samoin aamupuurosta luopuminen tuntuisi suoraan sanottuna tyhmältä uhraukselta, sillä puuro miehen tiellä pitää. :)

Ohjeet on tehty rikottaviksi, joten heti ensimmäisenä päivänä siirsin päivällisen hiilarit lounaalle, kun kävin loman vuoksi poikkeuksellisesti aamusalilla...

Tonnikalakastiketta, täysjyvänuudeleita, salaattia ja salaatinkastiketta.

Elämisen sietämätön keveys

Paino tippui taas tällä viikolla. Viime viikolla sitä meni nihkeät parisataa grammaa, nyt puoli kiloa. Ja voin kertoa eläneeni niin täyttä elämää (ruoan puolesta), että suupalastakaan en ole itseäni kieltänyt. Suklaamuffareita, suklaata, ruokaa, parempaa ruokaa, leipää, nam-nam-nam! Ja paino tippuu. Ei voi kuin syvällä sisimmässä huokailla, kun työkaveri elää pussikeittokuurilla viikon ja kehuu, kuinka paino tippui monta kiloa. Sorry honey, mutta tulet saamaan ne kaikki takaisin. ;)

Miksi mun paino sitten tippuu? Koska kaikesta herkuttelusta, mässyttelystä ja juopottelusta huolimatta ne kuuluisat SUURET LINJAT ovat kunnossa. Ateriarytmi on säännöllinen: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syön rehuja (ihana Patrickin termi) puoli kiloa vähintään päivässä. Syön hyvällä omallatunnolla kaiken "terveellisen" ja kaiken sen paskan, jonka tiedän olevan ehdottomasti dieetillä kiellettyä. Onneksi en ole dieetillä! Sekä tietysti liikun. Luulen liikuntani korvaavan sen puoli pellillistä suklaamuffinsseja, jotka olen kupuuni tällä viikolla ahtanut... Mutta en liiku huonon omantunnon vuoksi, vaan pidän liikunnasta!

Suuri laihdutusguruni, ihana, ihanampi Patrick Borg kirjoitti taas niin pirun hyvästä aiheesta, etten malta olla viittaamatta. Lue siis tämä! Olen huomannut Patrickin tavoin, että lehtijutut, joiden mukaan laihtuminen on helppoa, kunhan vain luovut tästä-ja-tästä, ovat yleistyneet. En yhtään ihmettele, että niitä kokeillaan. Samainen työkaverini, joka nyt hurahti pussikeittoihin, on kokeillut ties mitä kaalisoppakuuria. Hän varmaankin kokeilee myös noiden ihmeitä lupaavien lehtijuttujen kikat läpi - ja on vakuuttunut, että ne toimivat!

Onneksi me ihmiset emme kuitenkaan toimi niin, että jokainen suusta alas laitettu kalori varastoituu suoraan rasvavarannoksi. Silloin tämä herkkusuu olisi lörppähuuliaan myöten nesteessä... Onneksi meidät on rakennettu hyvin tarkoituksenmukaisiksi laitteiksi. Helpoimmillaan systeemi menee näin: Minulla on nälkä. Syön ruokaa. Olen kylläinen. Lopetan syömisen. Tadaa! Ei ihmeitätekeviä pikkukikkoja, ei pussikeittoja, ei mitään ylimääräistä härpäkettä, vaan pelkkää polttoainetta.

Olen ymmärtänyt jotain elämää suurempaa syömisestä viimeisen vuoden aikana. Se on vienyt minulta tähän mennessä 19 kiloa elopainoa. En osaa pitää sitä erityisen merkittävänä saavutuksena, sillä painonpudotus on tullut melkeinpä sivutuotteena. Olen saanut elämääni rytmin, virkeyden, paremman kunnon, liikunnan ilon ja kivoja harrastuksia. 8,5 kilon haaste kuitenkin jatkuu. Puoliväli on selätetty, mutta matka jatkuu. Marraskuun 12. päivä pitäisi olla tavoitteessa...

Huoleton syöminen

Patrick Borg kirjoittaa kahdessa tuoreimmassa blogikirjoituksessaan syömisen huolista. Siitä, kuinka syöminen ei voi olla rennolla ja kestävällä pohjalla, jos syömiseen liittyy huolestumista erilaisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että jos elämään tulee ensimmäinenkin vastoinkäyminen, "hyvä" syöminen lakkaa. Oman käsitykseni mukaan tämä kaikki meinaa sitä, että jos elää syödäkseen (terveellisesti), eikä syö elääkseen, syöminen häiriintyy helposti.

Olen itse elellyt suht koht näillä elämäntavoilla vajaan vuoden. Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut, että uudet syömistapani ovat menneet niin selkäytimeen, ettei mikään juhlatilaisuus tai muu saa aikaan mitään mässäilyputkea, vaan omiin tapoihin palaaminen tuntuu aina vain luontevammalta, eikä sitä tarvitse enää ajatella minään ponnisteluna. Syöminen on toisinaan energian tankkausta, toisinaan suuri makunautinto, mutta se on lopulta tipahtanut elämässäni oikealle paikalleen: syön siksi, että jaksan. En syö siksi jäätelöä, että saan siitä nautintoa, vaan siksi, että se maistuu hyvälle. En syö siksi aivan älyttömiä määriä, että vasta pienessä ähkyssä olo on riittävästi syönyt. Tasapaino kuvaa mielestäni tämänhetkisiä elämäntapojani hyvin.

Yksi asia syömisessäni vaatii edelleen tarkkailua. Se on annoskoot. Jos otan kotona tutulle lautaselle salaattia ja lämmintä ruokaa, lautasmalli on hyvä tapa tarkkailla annoskokoa. Sen sijaan eväiden kanssa on vaikeampaa. Ei ole helppoa arvioida, kuinka paljon eväsrasiaan tulee laitettua ruokaa. Näitä ruokia silloin tällöin punnitsen ja tsekkaan. Jos ruokana on salaattia, sitä otan aina PALJON, että jaksan oikeasti työpäivän loppuun. Töissä minulla on aina mukana myös välipala, sillä muutoin nälkä on töistä tullessa kasvanut liian suureksi.

Hyvinvointini on vuoden aikana lisääntynyt ja painoni tippunut. Syömishuoleni, turhautumiseni, huono omatunto, tunnesyöminen, ahmiminen ja kaikki muu ikävä on jäänyt. Tästä olotilasta voi olla todella kiitollinen.

8,5 kilon haastekin etenee. Tällä viikolla miinusta tuli 700 g. Kiloklubin laskurin mukaan matkaa tavoitteeseen on 7 viikkoa. Se tarkoittaisi, että olisin jo lokakuun loppuun mennessä tavoitteessani. Se kuulostaa turhan optimistiselta, mutta uskon vakaasti, että marraskuun puolessa välissä olen tavoitteessani, niin kuin kuuluukin!

Haasteen selätys jatkuu!

Kerroin taannoin 8,5 kg:n painonpudotuksesta, joka on minun on pakko saada aikaiseksi marraskuun puoliväliin asti. Aloitin haasteen selättämisen uskollisesti laskemalla kaloreita, mutta hyvin pian totesin, ettei se vain ole minun tyylini hoitaa tätä asiaa. Palasin siis takaisin rentoon syömiseen. Siitä huolimatta (ja satunnaisista viikonloppuövereistäkin huolimatta) paino on jatkanut hidasta laskuaan. Tällä viikolla tuli mukavat 0,5 kg miinusta! Nyt on siis lähes kolme kiloa lähtenyt tästä alkupainosta. Kokonaispainonpudotusta on takana jo ihanaiset 17,6 kg! Hyvä minä. :)

Olen haastetta varten tarkastellut jo valmiiksi hyvin terveellistä ruokavaliotani tarkalla silmällä ja yrittänyt löytää ne madonreiät, joiden vuoksi paino ei ole tippunut niin hyvin, kuin olisin toivonut. Ensimmäisenä pienensin annoskokoja, jotka olivat vielä aika reilut. Toiseksi vähensin perunan, pastan ja riisin määrää ruoissa ja korvasin niitä useammin kasviksilla. Lisäksi vaihdoin maitotuotteet vähärasvaisiin, mutta silti hyvänmakuisiin tuotteisiin. Se tarkoittaa tällä hetkellä näitä kevyttuotteita:

Näiden lisäksi syön maitotuotteista lisäksi jo aiemmin kehuttua Pirkan kevyttä mansikkarahkaa. En koe tekeväni näiden tuotteiden kohdalla myönnytystä maun suhteen, vaikka täyteläisempi versiokin olisi tarjolla.

Nämä kaikki muutokset yhdessä + säännöllinen työmatkapyöräily ovat pitäneet huolen siitä, että vaa'an lukemat pienenevät viikko viikolta kohti haasteen päämäärää. En jää mistään paitsi, en todellakaan ole nälkäinen ja edelleen jatkuvasta unettomuudesta huolimatta en ole kuolemanväsynytkään. Tämän kaiken ymmärtäminen vaati minulta 15 vuotta elämistä ylipainoisena. Toivottavasti muut ymmärtävät hyvän päälle paljon aikaisemmin! Esimerkilläni haluan näyttää, että todellinen painonhallinta on muutoksia, jotka eivät aiheuta arkeen ylimääräistä huolta, vaan sulautuvat osaksi jokapäiväistä elämää.

Hyvä viilis!

Viikko on soudettu mielialan puolesta pohjamudissa: pitkiä työpäiviä, orastavaa flunssaa ja väsymystä. Tiistain ja keskiviikon otin tosi rennosti, eli menin suoraan makoilemaan sohvan pohjalle, kun tulin töistä kotiin. Se ilmeisesti auttoi, ja pahin flunssaolo meni ohi. Piristystä toi keskiviikon vaakalukemat, sillä viime viikonlopusta huolimatta pudotusta tuli parisataa grammaa. Ei paljon, mutta enemmän kuin ei mitään! Tiukkaa aikataulun kanssa silti tulee, sillä aikaa on kymmenen viikkoa ja kuusi kiloa pitäisi tiputtaa! Huhhuijakkaa!

Tänään on jo parempi olo, henkisestikin. Sain jäädä yksin viikonlopuksi kotiin, kun mies lähti kaverin polttareihin. Eilen kävimme koirien kanssa marjassa, ja tämä aamu alkoikin tuoreista puolukoista keitetyllä lappapuurolla. Nam! Olen niin onnellinen siitä, että jalka alkaa kestää luonnossa liikkumisen. En ole tajunnutkaan, kuinka olen kaivannut metsään, ennen kuin olen sinne nyt pitkän tauon jälkeen päässyt. Normaalisti kuitenkin lenkkeilen luonnossa viikottain.

Tänään ohjelmassa olisi shoppailua, sillä en voi vastustaa kiusausta hankkia Oi mutsi mutsin moneen kertaan hehkuttamia farkkuja. Jospa ne taikoisivat minunkin ahteristani senttejä pois! Koiruleiden kanssa pitää vähän käydä haistelemassa ulkoilmaa, käydä salilla treenaamassa yläkroppa ja illaksi pääseekin viihteelle ihanien ystävien kanssa.

Tähän kaikkeen huumaavaan vapauden ja onnen tunteeseen sopii niin loistavasti seuraava biisi, etten malta olla laittamatta sitä tähän postaukseen:

Kurja olo!

Ensimmäisenä huomiona ennen valitusryöppyä, että viime viikolla 8,5 kg:n haaste liikahti taas oikeaan suuntaan, kuten yläpalkista näkyy. Tällä viikolla ei taida tarvita liikuttaa melonia eteenpäin...

Olen kaksi päivää syönyt. En kasviksia, en säännöllisesti, JA SE TUNTUU! Olen niin turvoksissa, väsynyt ja plösähtänyt, että oksettaa oma olotila. Aamuinen vaa'alla käynti osoitti, että turvotusta todellakin on: kaksi kiloa lisää keskiviikkoiseen lukemaan. Ilmankos tuntuu, ettei turvonneiden silmäluomien välistä näekään mitään.

Minun turvotusolotilani...

Kaikkein hulluinta tässä oksetus-turvotus-kuolemanväsymys olotilassa on, että tällainen olotila minulla oli ennen aina. En tajua, miten olen jaksanut käydä töissä tai tehdä yhtään mitään, sillä niin onnettomalta tuntuu. Toisaalta, arkiaktiivisuuteni oli todella olematonta, joten en tainnut oikeasti töiden lisäksi juuri mitään tehdäkään. Ei mikään ihme, tällä hetkellä puutarhahommiin lähteminen vaatii todellista itsekuria, kun tekisi vaan mieli maata sängyssä...

Katselin perjantain jaksoa Suurimmasta pudottajasta. Siinä kilpailijoiden tehtävänä oli kantaa oma alkupainonsa radan läpi. Jokaiselle mäelle he saivat pudottaa tietyllä viikolla laihdutetut kilot pois säkistä. Oli hurjaa katsella, kun kilpailijat eivät saaneet säkkejään edes kunnolla liikkeelle! Itse mietin katsellessani, että vaikka tuntuu, ettei paino ole niin hirveästi tippunut lähes vuoden aikana, niin käytännössä kannoin yhden meidän koiran verran enemmän painoa mukanani vuosi sitten! Koiran kantaminen on raskasta puuhaa, eikä sitä tee mielellään kovin kauaa, joten pieni taputus omalle olalle: hyvä minä. :)

Darisista on tullut tosi HOT!

Tänään ohjelmassa on punttitreeni alakropalle. Pitäisi sujua leikiten, sillä elimistön hiilarivarastot ovat todellakin täynnä. Katsotaan, miten akan käy. :)

EDIT: Alan vetää hiilariöverit joka viikko, jos se näin hyvin näkyy reeneissä. Tuskaliikkeisiin sai lisätä kaikkiin painoja. Voi olla huomenna vähän jalat kankeat... :)

Tonnikalakastike

Kun nyt ruokatoimittajaksi rupesin, niin tänään luvassa toinen hyvä resepti, joka sopii kasvis-kala-ruokavalioon. Mutta ennen kaikkea se sopii ihan jokaiseen ruokavalioon ja maistuu pirun hyvälle!

Tonnikalaa lämmitettäessä täytyy muistaa, että se nimenomaan lämmitetään, sitä ei keitetä. Muuten se muuttuu koostumukseltaan vähän hassuksi, eikä maistu niin hyvältä.

(Kuvan laatu on huono. Jouduin kuvaamaan puhelimella, kun kamerasta loppui just akku, kun sain ruoan valmiiksi...)

Päivän lounas 413 kcal: pastaa, vihreitä papuja, tonnikalakastiketta, kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja salaatinkastiketta.

Raaka-aineet (4 reilua annosta):
1 rkl oliiviöljyä
2 kevätsipulia
valkosipulin kynsi
1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
basilikaa
1 prk tonnikalaa vedessä (valutettuna)
1 pss Pirkka tonnikala provence

Freesaa sipulit öljyssä. Kaada tomaattimurska sekaan ja (kuivattua) basilikaa oman maun mukaan. Itse laitoin aika reilusti. Hauduta kastiketta 5 min. Juuri ennen valmistumista sekoita tonnikalat mukaan.

Ravintoarvot: hiilareita 24%, rasvaa 41% ja protskua 35 %. Annoksessa 132 kcal. Nauttikaa! :)

Eilen julistettu 8,5 kg:n haaste edistyy erinomaisesti. Puntari oli liikahtanut viime viikosta 1,5 kg alaspäin! Jatkamme samaan malliin, eli kalorit kuosissa, paljon protskua ja riittävästi rasvaa. Lisämausteeksi nautinnollista liikuntaa. :)

Kahdeksan ja puolen kilon haaste

Elämässä on aina välillä annettava periaatteilleen periksi, kun syy on riittävän hyvä. Nyt elämään on ilmaantunut syy, miksi minun on annettava periksi nautinnollisesta painonhallinnasta ja alettava laskea kaloreita. Minun on laihduttava lääketieteellisen operaation vuoksi kahdeksan ja puoli kiloa marraskuun 12. päivään mennessä.

Olen pitänyt tiukasti ruokapäiväkirjaa vajaan viikon verran. Huomenna on punnituspäivä, joten sitten nähdään, missä pudotus menee. Kaloreita olen syönyt 1500-1800. Pidän tiukasti kiinni alarajasta, ettei syömiset jää alle 1500, koska tiedän sen kostautuvan myöhemmin. Ylärajassa olen ollut joustavampi. Olen syönyt vähän nälän mukaan - toisena päivänä enemmän ja toisena on riittänyt vähempi. Palautusjuomat nostavat päivittäistä kalorinsaantia.

Lisään tuohon yläpalkkiin laskurin kohti tavoitetta - toivottavasti pystyn siihen!