Flunssainen liikkumattomuus

Taas on viikko kärvistelty syysflunssaa vastaan. Tiistaina olin jo melko huonossa kunnossa, mutta raahauduin kuitenkin töihin. Olen syönyt Duactia ja Finrexiniä. Sen lisäksi nenäsuihke on ollut ahkerassa käytössä. Ihme kyllä, loppuviikkoa kohden olo alkoi parantua, enkä joutunutkaan pedin omaksi.

Ihan paras nenäsumute!

Sairastan flunssia melko herkästi, enkä aina malta pitää riittäviä lepotaukoja rehkimisestä. Sitten päädyn flunssakierteeseen, joka tarkoittaa minun kohdallani lähes aina poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduskierrettä. Tänä syksynä olen yrittänyt malttaa mieleni, ja se on toiminut! Olen parantunut, ennen kuin flunssa on kunnolla päälle ehtinytkään.

Tällä viikolla en siis ole nostanut rautaa. Alkuviikosta istuin kaikki illat töiden jälkeen luennoilla, joten en toki olisi ehtinytkään. Ainoa liikunta, josta en ole luopunut, on ollut työmatkapyöräilyt. Itse asiassa aamuinen pyöräily on tuntunut hyvältä, sillä se on saanut liman liikkeelle ja äänen käyntiin. Olen työssä, jossa ääni on tärkein työväline, joten sen menettäminen tarkoittaa aina noin viikon sairauslomaa. Työmatkaa minulla on kahdeksan kilometriä, joten kyllähän niistä kertyy ihan ok-määrä arkiliikuntaa, vaikkei illalla mitään muuta tekisikään, kuin makaisi sohvalla.

Tänään aamulla oli hieman kipeä kurkku, mutta lähdin toisen koiran kanssa heti aamutuimaan lenkille. Kiersimme noin kolmen vartin lenkin ripeää vauhtia - ja kas kummaa - taas olo parani, kun lima lähti irtoamaan. Tästä ilahtuneena sain itseni salille. Tein jalat ja keskivartalon ihan normaaleilla painoilla (= tiukkaa tekee viimeiset toistot), enkä tuntenut oloani mitenkään tukkoiseksi. Toivottavasti tämä oli oikea päätös, ainakin henkisesti se tuntui tosi hyvältä!

Tänään otin myös askeleen eteenpäin akilleksen kuntoutuksessa. Tein päkiöille nousut yhdellä jalalla! Eihän se vammajalka kovin terävästi noussut tai edes hirveän korkealle, mutta nousi kuitenkin, ja se on jo erävoitto. Kokeilin viime viikonloppuna hölkätä varovasti pieniä matkoja jalalla. Se kesti hölkän niin hyvin, että vetäisin pari nopeampaakin vetoa. Niissäkään ei tuntunut kipua. Olen tosi tyytyväinen! Jospa tämä paraneminen tästä vielä taas nopeutuisi, kun on viime aikoina tuntunut, ettei mitään edistystä ole tapahtunut.

Sairaus päällä edelleen

Poskiontelotulehdukseni ei parantunut (taaskaan) antibiooteilla. Kävin viime torstaina lääkärissä ja sain vasta tiistailla punkteerausajan. On ollut tosi inhottava olla, kun koko ajan väsyttää ja särkee päätä. Tuntuu, että öisinkään ei saa oikein virkistävää unta.

Olen yrittänyt olla armollinen itselleni liikkuessa, enkä ole touhunnut mitään sata lasissa. Olen kuitenkin käynyt salilla ym. ihan normaalisti. Silti se ikävä paineen tunne tuntuu poskionteloissa, etenkin kuntopyöräillessä. Toivottavasti tämä kierre katkeaa huuhteluun...

Akillesjänteestä ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Se jaksaa pääsääntöisesti ihan ok. Lyhyiden matkojen kävely sujuu, ja aion alkaa pidentämään lenkkiä. Erilaisia kipuja tulee eri puolille pohjetta aina välillä rasituksesta, mutta ei mitään kovin pahalta tuntuvaa. Kova turvotus vaivaa myös välillä. Kipuun ja turvotuksiin auttaa parhaiten kylmä ja lepo. Saa nähdä, mitä jalka tykkää, kun maanantaina pitää mennä taas töihin.

Tällä viikolla on tullut liikuttua ihan kivasti:
maananatai: pyörällä salille, alakroppatreeni
tiistai: vesijuoksu 40 min
keskiviikko: yläkroppatreeni
torstai: hyötymatkapyöräilyä noin tunti
perjantai: alakroppatreeni
lauantai: ei hikiliikuntaa
sunnuntai: hyötymatkapyöräilyä pari tuntia

Liikuntojen vastapainoksi on tullut syötyä vähän turhan hyvin. Saapa nähdä, pääseekö keskiviikkona edes viime viikkoiseen painoon. Mulla kyllä tyypillisesti paino toimii niin, että jos yhtenä viikkona putoaa paljon, niin seuraavalla tulee vähän takaspäin, eli en ole huolissani. :)

Jänne temppuilee ja ruoka maistuu

Ei mene nyt kovin hyvin: akillesjänne on temppuillut muutaman päivän. Turvotusta on kertynyt nilkkaan, ja kipuja on ollut. Plääh! En ole taas hirveästi liikuskellut, kun rasitus ei tunnu hyvälle. Tänään kuitenkin menen salille, niin saan sen kolme kertaa tälle viikolle salitreeniä. Jospa se palkitsisi itsensä kauniina, pullistuvina lihaksina.

Ruokaakin on mennyt. Ei taida olla ensi viikolla miinuslukemia painossa. Ruokarytmi on vähän heitellyt säännöllisistä aterioista epäsäännöllisiin, runsasenergisiin eväisiin. Eli nyt on pelkkää petrausta tarjolla!

Vielä valituksen pohjalle poskiontelokitinää: antibioottikuurikaan ei ole purrut niin hyvin, kuin olisi toivonut. Paineen tunne on edelleen kallossa.

Lupaan, että ensi kerralla en valita näin paljon. Lupaan parantaa tapani ja palata motivoivan, kauniisti kuvitetun blogitekstin kanssa. :)

Ahistus ja tulehus!

Oon tässä pari viikkoa kärsinyt päänsäryistä. Niitä aina välillä tulee mm. jäykistä niskalihaksista, joten olen yrittänyt tunnollisesti pyöritellä käsiä ja venytellä yläselkää. Mutta on tuntunut, ettei mistään ole hyötyä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä makasin sängyllä päänsärkyisenä ja yhtäkkiä tajusin, että paine ei olekaan niskassa vaan päässä. Vanha ystäväni poskiontelotulehdus siellä kiukutteli. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen asialle ja antibiootit.

Olen kroonikko sairastamaan poskiontelotulehduksia. Terveyskirjaston mukaan kolmesti vuodessa on toistuva poskiontelotulehdus, enkä minä edes muista, milloin viimeksi en olisi sairastanut sitä kolmesti vuodessa! Pari viimeistä tulehdusta ovat tulleet ihan oireettomina, vain päänsärky on viitannut tulehdukseen. Sanoin jo lääkärissä, että olisin valmis operaatioon, että tämä ikävä piina päättyisi. Seuraavan tulehduksen yhteydessä otetaan asia sitten esille, kun nyt kaikki olivat lomailemassa.

Minulla tekee tietysti mieli liikkua. Jos ei liiku, ei voi näyttää samalta kuin Hillary Swank.

Toisaalta, tuohon Swankin kuntoon pääsemiseksi tarttis myös syödä aika paljon vähemmän aika pitkän aikaa, joten liikuntaa voisi hyvin vähentää paranemisen ajaksi.

Mutta enhän minä malta. Joten tänään kävin salilla toteamassa, että rauta ei liiku, kun on sairas. Esim. vertical traction -härvelissä olen pitkään keikkunut siinä rajoilla, että vetäisin 40 kg. Viimeksi yläkroppatreenissä jo päätin, että ensi kerralla menee. Tänään tuntui, että 37,5 painoi ainakin tonnin! Suosiolla jätin sen jälkeen kaikki painonlisäykset tekemättä ja menin vanhoilla.

Sen sijaan uimista minulle on joskus lääkäri ihan suositellut liikuntamuodoksi poskiontelotulehduksen aikaan. Viileä vesihöyry on hyvä hengitysteille, parempi kuin kuuma, joka laajentaa limakalvoja. Uidessakaan ei tietenkään saa vetää itseään piippuun, vaan rauhallisesti nautiskella menosta. Siksi ajattelin, että huomenna voisikin olla vesijuoksupäivä. 

PS. Jos haluaa pelästyä kunnolla, kannattaa lukea Fit-lehden artikkeli siitä, kuinka sairaana treenaaminen voi viedä hautaan. Hui!