Juoksuaika jatkuu

Lihaksistoni alkoi lopulta alkuviikosta antaa anteeksi sen, että sitä niin epäreilusti kuormitin. Kävin tiistina juoksemassa 4 km lenkin, mutta ihan loppumatkasta joku pikkulihas reidessä repäisi kipeästi, joten kävelin viimeiset pari sataa metriä kotiin. Sitten jätinkin liikunnan työmatkapyöräilyjen varaan.

Tänään kaksi miespuolista työkaveria houkutteli minut lenkille. Puhuin toiselle heistä aiemmin viikolla, kuinka juoksuasentoni on varmaan jotenkin virheellinen. Yläselkä tuntuu jotenkin jännittyneelle, kun juoksen. Pyysin, että jos toinen heistä voisi joskus tsekata, näyttääkö se jotenkin olevan väärässä asennossa. Tänään he sitten totesivat, että selkä on ihan oikeassa asennossa, joten yläselkätreeneihin, marsmars!

Itse lenkki oli 4,4 km mittainen. Juoksin puolet lenkistä miesten kanssa hieman ylisykkeellä itselleni (keskisykkeeksi tuli 143), joten puolimatkassa ilmoitin, että antakaa mennä, tulen perästä. Pelkäsin, että jos jatkan koko matkan samaa vauhtia, en pääse perille. :D Loppumatkasta sain vastaani kaksi miestä, jotka tulivat hakemaan minut pois lenkiltä. Kaveria ei jätetä, vaikka kaveri olisi paskassa kunnossa. Sinänsä olin lenkkiin tyytyväinen: vähän reippaampi vauhti kuin normaalisti ja jaksoin vaikeuksitta loppuun asti.

Ainoa, mikä tässä kevään korvalla mietityttää, on pöly. Henkitorvi on hiekkapaperia katupölyn vuoksi, mutta tiedän, että siitepölyaika vasta onkin kamalaa allergikolle. Toivottavasti oireet pysyisivät lievinä tänä vuonna!

Aijaijaijai!

Vitosen hölkkä oli vaivatonta. Syke pysyi matalalla, kun vauhti oli hidasta. Mutta voi luuuuooooojaaaa, mikä tuska on reisissä - edelleen, vaikka kävin toissapäivänä juoksemassa!

Pikaisella fiilistelyllä Vastus lateralis ja Vastus medialis eivät ole kuuluneet vahvimpiin lihaksiini. Jo juostessa ne tuntuivat ikään kuin irtoavan luusta (hieno mielikuva, eikö totta...), joten arvasin, että vähän voi kipristellä seuraavana päivänä.

Seuraavalle päivälle olin sopinut jo etukäteen hiihtotreffit kaverin kanssa. Reidet olivat väsyneet, mutta eivät ylitsepääsemättömän kipeät, joten lähdin hiihtämään. Kävimme parinkymmenen kilsan lenkin. Alamäissä laskuasento tuntui vähän hankalalta, mutta muutoin reidet olivat ok.

Tänä aamuna en sitten meinannut päästä sängystä ylös. Mietin, että pääsenköhän töihin pyörällä... Töissä tuli käytyä, ja toki se rentouttikin jalkoja. Illalla raahauduin koirien kanssa 45 minuutin leppoisalle lenkille kävellen. Jospa tämä tuska tästä... huoh.

Mutta en taida vielä huomenna lähteä lenkille. :)

Hölkkää!

Tänään kävin ostamassa elämäni ensimmäiset juoksukengät. Valikoin söpön näköisen nuoren miesmyyjän liikkeestä ja ilmoitin, että tarvitsen juoksukengät. Kerroin, että aion juosta niin asvaltilla kuin metsässäkin. Hän sanoi minun tarvitsevan hyvän kantavaimennuksen kenkiin. Olin samaa mieltä. Seuraavaksi hän kysyi, miten askellan. Kerroin askeltavani ulkosyrjällä, joten pronaatiotukea en kenkiin tarvitsisi. Sitten söpö mies toi minulle parin Mizunoita.

Rakkaani <3

 Rakkautta ensisilmäyksellä ja varsinkin ensi tuntumalla! Kenkien virallinen nimi on Wave rider 16 paketin mukaan. Kokeilin muita vastaavia kenkiä toiseen jalkaan, mutta aina valikoitui Mizuno jatkoon. Lopulta totesin, että ei teillä ole parempia kenkiä ja otan nämä.

Kävin heti tuoreeltaan testaamassa popot. Hölkkäsin vitosen, aikaa meni 40 minuuttia ja keskisyke oli 131. Helpolta tuntui kunnon puolesta, mutta reidet sanoivat, että tällaista liikuntaa ne eivät ole saaneet. Voi huomenna vähän hapottaa... Kengät olivat jaloissani kuin ilmaa. Ei hankausta, ei mitään uusien kenkien merkkejä jaloissa. Aika ihanaa.