Aijaijaijai!

Vitosen hölkkä oli vaivatonta. Syke pysyi matalalla, kun vauhti oli hidasta. Mutta voi luuuuooooojaaaa, mikä tuska on reisissä - edelleen, vaikka kävin toissapäivänä juoksemassa!

Pikaisella fiilistelyllä Vastus lateralis ja Vastus medialis eivät ole kuuluneet vahvimpiin lihaksiini. Jo juostessa ne tuntuivat ikään kuin irtoavan luusta (hieno mielikuva, eikö totta...), joten arvasin, että vähän voi kipristellä seuraavana päivänä.

Seuraavalle päivälle olin sopinut jo etukäteen hiihtotreffit kaverin kanssa. Reidet olivat väsyneet, mutta eivät ylitsepääsemättömän kipeät, joten lähdin hiihtämään. Kävimme parinkymmenen kilsan lenkin. Alamäissä laskuasento tuntui vähän hankalalta, mutta muutoin reidet olivat ok.

Tänä aamuna en sitten meinannut päästä sängystä ylös. Mietin, että pääsenköhän töihin pyörällä... Töissä tuli käytyä, ja toki se rentouttikin jalkoja. Illalla raahauduin koirien kanssa 45 minuutin leppoisalle lenkille kävellen. Jospa tämä tuska tästä... huoh.

Mutta en taida vielä huomenna lähteä lenkille. :)

Viikko täynnä muutoksia

Onpas ollut mielenkiintoinen viikko takana! Maanantai ja tiistai olivat niin kiireisiä päiviä, että illalla sai huokasta syvään, kun lopulta pääsi kotiin. Eipä tullut siis ylimääräisiä liikuntoja työmatkojen lisäksi niiltä päiviltä. Uni on vältellyt minua iltaisin niin tehokkaasti, että torstaina olin töissä suorastaan humalaisessa olotilassa. Tiistaina työnkuvani vaihtui yllättäen toiseksi, kun työkaverini jäi äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle pari kuukautta arveltua aiemmin... Huhhuijaa!

Saimme maanantaina hiihtokoulun harjoitteluohjelman. Katselin taulukoita hetken ja päätin, että taidan alkaa tehdä aloittelijan ohjelmaa - koska ei minulla mitenkään ole tällä hetkellä aikaa muuhun! Pitää katsoa sitten talven edetessä, jos vuorokausiin ilmestyisi ylimääräisiä tunteja... No harjoitusohjelman viikko nro 1 sujui sitten niin, että sain yhden PK-lenkin ja yhden VK-lenkin vetäistyä. Olisi pitänyt käydä noiden lisäksi vielä pitkä PK, mutta viikko loppui kesken. Salilla kävin pari kertaa. Tällä hetkellä tavoitteeni salikäynneissä on kahdesti viikossa kokovartalotreeni. Kolmannella kerralla teen aerobisen yhdistelmätreenin, jos esim. lenkki jää välistä.

Viikon liikunnat

Samperin 8,5 kg:n haaste sai aikaan sen, että viikonloppuna lauantai mentiin pussiruoilla. Tänään söin isänpäivälounaan kotonani ja yhden voileivän anoppilassa, mutta muuten suklaapirtelö ja ateriankorvikepatukat ovat hoitaneet ruoan virkaa. Oli muuten aika tiukka aamusali tänään, kun kroppa huusi hiilareita polttoaineeksi... Luulisin, että aika lähellä tavoitetta huomenna eli tuomion päivänä oltaisiin, jos ei piru vieköön olisi tullut ihanaa naisten vaivaa vierailulle JUURI NYT! Sehän tietysti pompsautti painoa niin, että todellinen kehitys ei ole nyt luettavissa todellakaan puntarilta. Pitää yrittää vakuuttaa lääkärille, että kyllä minun painoni on todella hieman matalampi...

Tiistaina kävin InBody-mittauksessa, kun sellainen sattumalta tarjottiin. Olin ihan vasta käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten sinänsä mitään kovin uutta tietoa ei ollut tarjolla. Oli kuitenkin mukava tietää, että lihasmassaa oli kautta linjan enemmän kuin keskiarvonaisella. Etenkin yläkroppa ja keskivartalo huitelivat hyvin normaaliarvojen yläpuolella. Pitää säästää InBody-lappua, jos keväällä saisi käytyä siinäkin uudestaan. Oman salin kehonkoostumuksessa ajattelin käväistä helmi-maaliskuulla seuraavan kerran.

Perjantaina olin käymässä eräissä isoissa bileissä, joissa oli porukkaa edelliseltä työpaikaltani, josta lähdin keväällä 2011. Eräs ihanainen tuli kuiskuttamaan korvaani, että "oot tehnyt paljon töitä, kun näytät noin upealta". Oli aika ihana kuulla! <3

Motivaatioahdistuspula

Se iskee varmasti ihan kaikille joskus: motivaatio tehdä itselleen hyvää hukkuu. "Syön vielä yhden, onpas paha olo, no sama syödä vielä yksi. Vituttaa syödä, kun eihän tässä ole mitään järkeä. Kaikki hyvä menee hukkaan. Mutta jos vielä yksi. Entä jos vähän karkkia, kun eihän sitä ole tullut aikoihin syötyä..." Niinpä niin. Minulla on ollut viime viikkoina muutamia tällaisia päiviä, ja piru vie, se näkyy vaa'alla turhankin hyvin. Mikään liikunta ei korvaa sitä, että mättää itsensä täyteen sontaa.

Loimulohisalaatti.

Eniten ärsyttää ehkä se, että minä ihan oikeasti tykkään myös terveellisestä ruoasta. Tänään palautin itseäni ruotuun. Söin ihanan lohisalaatin! Nälkä lähti ja kulinaristiset tarpeet tuli tyydytettyä. Mutta minkä ihmeen takia joinakin päivinä tulee tehtyä jotain ihan muuta "nälän" karkottamiseksi.

Olen huomannut, että käännekohtia saavutettaessa painonpudotus meinaa tyssätä. Olen itse melko lähellä maagista 20 kilon rajaa. Silti se tuntuu saavuttamattomalta tavoitteelta. Epäilen, että jokin alkaa henkisesti laittaa vastaan siinä, että pystynkö minä sittenkään tähän. Onko minussa naista, joka voisi laihduttaa niin hirvittävän määrän? Sen seurauksena "masennun" ja alan mättää ruokaa naamaan. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että jos jatkaisin omia, hyviä ruokailutottumuksiani, paino tippuisi.

Nyt on kuitenkin korkea aika vetäistä lenkkareiden nauhat tiukalle ja lähteä rentouttavalle iltakävelylle mummokoiran kanssa. Ei mitään veren maku suussa -lenkkiä, että kalorit palaisivat mahdollisimman hyvin, vaan on aika nauttia liikunnasta ja kirpeästä syysillasta rakkaan muorin kanssa. Tästä lähtee taas suunta kohti uutta, parempaa laihdutusviikkoa!

Uni hoi, älä jätä!

Olen ollut viime viikot todella vähäuninen. Työasiat eivät malta odottaa aamua, vaan kiertävät kehää päässä juuri silloin, kun pitäisi rentoutua. Kellon vilkuilu ja tulevien yöunien keston laskeminen viiden minuutin välein ei auta asiaa. Olen aina ollut hyvä nukkumaan aamusta, mutta sekin lahja näyttää iän myötä kärsivän: viikonloppuina ei tahdo saada velkoja nukuttua pois, kun uni loppuu aamulla niin aikaisin. Olisipa ihanaa herätä välillä niin, että kello on ehtinyt kaksinumeroisiin lukuihin!

Terveelliset elämäntavat vaikuttavat selkeästi omaan yleiseen viretilaani, sillä univaje ei tunnu enää niin katastrofaaliselta, kuin aiemmin. Onnettomista öistä huolimatta jaksan käydä töissä ihan hyvin, touhuta töiden jälkeen kotihommia ja harrastaa. Eli selkeästi säännöllisellä, kasvisvoittoisella ruokailulla ja paljolla liikunnalla on merkitystä! Olen huomannut tämän eron entiseen selkeästi nyt töiden alettua. Ihanaa, että jaksan paremmin! Siitäkin huolimatta kaipaan pitkiä, yhtäjaksoisia yöunia kuin kuuta nousevaa. Mikään ruoka tai liikuntamuoto ei voi kuitenkaan korvata oikeaa lepoa.

Nyt on ollut hyvät säät pyöräillä, mutta ensi viikolla voi näyttää tälle...

Laitan tämän postauksen loppuun pitkästä aikaa taas viikon liikunnat:
maanantai: työmatkat pyörällä (yht. 16 km), kuntosalilla yläkroppa
tiistai: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
keskiviikko: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
torstai: työmatkat pyörällä, kuntosalilla alakroppa
perjantai: työmatkat pyörällä, tunti marjametsässä
lauanatai: kuntosalilla alakroppa, lenkki koirien kanssa, pyöräilyä noin tunti
sunnuntai: lenkki koirien kanssa, venyttelyä

Kurja olo!

Ensimmäisenä huomiona ennen valitusryöppyä, että viime viikolla 8,5 kg:n haaste liikahti taas oikeaan suuntaan, kuten yläpalkista näkyy. Tällä viikolla ei taida tarvita liikuttaa melonia eteenpäin...

Olen kaksi päivää syönyt. En kasviksia, en säännöllisesti, JA SE TUNTUU! Olen niin turvoksissa, väsynyt ja plösähtänyt, että oksettaa oma olotila. Aamuinen vaa'alla käynti osoitti, että turvotusta todellakin on: kaksi kiloa lisää keskiviikkoiseen lukemaan. Ilmankos tuntuu, ettei turvonneiden silmäluomien välistä näekään mitään.

Minun turvotusolotilani...

Kaikkein hulluinta tässä oksetus-turvotus-kuolemanväsymys olotilassa on, että tällainen olotila minulla oli ennen aina. En tajua, miten olen jaksanut käydä töissä tai tehdä yhtään mitään, sillä niin onnettomalta tuntuu. Toisaalta, arkiaktiivisuuteni oli todella olematonta, joten en tainnut oikeasti töiden lisäksi juuri mitään tehdäkään. Ei mikään ihme, tällä hetkellä puutarhahommiin lähteminen vaatii todellista itsekuria, kun tekisi vaan mieli maata sängyssä...

Katselin perjantain jaksoa Suurimmasta pudottajasta. Siinä kilpailijoiden tehtävänä oli kantaa oma alkupainonsa radan läpi. Jokaiselle mäelle he saivat pudottaa tietyllä viikolla laihdutetut kilot pois säkistä. Oli hurjaa katsella, kun kilpailijat eivät saaneet säkkejään edes kunnolla liikkeelle! Itse mietin katsellessani, että vaikka tuntuu, ettei paino ole niin hirveästi tippunut lähes vuoden aikana, niin käytännössä kannoin yhden meidän koiran verran enemmän painoa mukanani vuosi sitten! Koiran kantaminen on raskasta puuhaa, eikä sitä tee mielellään kovin kauaa, joten pieni taputus omalle olalle: hyvä minä. :)

Darisista on tullut tosi HOT!

Tänään ohjelmassa on punttitreeni alakropalle. Pitäisi sujua leikiten, sillä elimistön hiilarivarastot ovat todellakin täynnä. Katsotaan, miten akan käy. :)

EDIT: Alan vetää hiilariöverit joka viikko, jos se näin hyvin näkyy reeneissä. Tuskaliikkeisiin sai lisätä kaikkiin painoja. Voi olla huomenna vähän jalat kankeat... :)

Töihin paluu

Eipä ole näköjään ollut paljon voimia palata blogin pariin, kun kesäloma loppui. Ensimmäiset puolitoista viikkoa on mennyt ihmetellessä, mitä kaikkea sitä leipänsä eteen pitääkään tehdä. Huhhuijaa! Päikkärit ovat olleet useana päivänä paikallaan - toisina suunnitellusti, toisina uni on vaan vienyt voiton. Toisaalta on kiva saada taas vähän erilaista sisältöä kesän jälkeen päiviin. Sitten kun on vetäissyt läpi tämän päivän kaltaisen päivän, kun ammatillisesti riudutaan pohjamudissa, niin lokoisa lomailu kuulostaa oikein hyvältä. :)

Töihin paluu on tuonut taas työmatkapyöräilyn ohjelmistoon. Se on mukava, sillä liikuntaa tulee huomaamatta lähes tunti joka päivälle. Salilla olen käynyt kolmesti viikossa, kuten tarkoitus onkin. Lisäksi olen käynyt varovaisilla kävelylenkeillä koirien kanssa. Tänään ajattelin jo vähän pidempää reittiä, sillä akillesjänne tuntuu kohtuu hyvin venyvän askellukseen. Liikunnasta saa kyllä valtavasti voimaa arkeen, eikä sitä pitäisi ikinä jättää väliin siksi, ettei huvita. Siinä tekee itselleen valtavan karhunpalveluksen!

Painonpudotusprojekti junnasi viime viikon paikoillaan. Tyypillisesti mun kroppa reagoi isoon pudotukseen (edellisellä viikolla 1,5 kg) niin, että seuraava viikko mennään nollapudotuksella. Toivottavasti huomenna vaaka taas näyttää pienempiä lukuja.

Kirjoittelen joku päivä tänne tyypillisestä työaikaisesta ruokapäivästäni, mutta nyt taidan suunnata lenkille. :)

Jänne temppuilee ja ruoka maistuu

Ei mene nyt kovin hyvin: akillesjänne on temppuillut muutaman päivän. Turvotusta on kertynyt nilkkaan, ja kipuja on ollut. Plääh! En ole taas hirveästi liikuskellut, kun rasitus ei tunnu hyvälle. Tänään kuitenkin menen salille, niin saan sen kolme kertaa tälle viikolle salitreeniä. Jospa se palkitsisi itsensä kauniina, pullistuvina lihaksina.

Ruokaakin on mennyt. Ei taida olla ensi viikolla miinuslukemia painossa. Ruokarytmi on vähän heitellyt säännöllisistä aterioista epäsäännöllisiin, runsasenergisiin eväisiin. Eli nyt on pelkkää petrausta tarjolla!

Vielä valituksen pohjalle poskiontelokitinää: antibioottikuurikaan ei ole purrut niin hyvin, kuin olisi toivonut. Paineen tunne on edelleen kallossa.

Lupaan, että ensi kerralla en valita näin paljon. Lupaan parantaa tapani ja palata motivoivan, kauniisti kuvitetun blogitekstin kanssa. :)