Viikon liikunnat

Otos HeiaHeiasta. Perusviikko. Jäi toinen salikerta väliin, kun olin niin pirun kipeä lihaskuntotesteistä... Merkitsin ne kuntopiiriksi tiistaille.

Huomenna aloitetaan taas uusi viikko, mutta pidetään vanhat kujeet. Työmatkapyöräilyjä arkiliikuntana, kävely- ja sauvakävelylenkkejä aerobisena sekä pari kertaa punttia, ettei pääse ihan lihakset rapistumaan. Kyllä liikunta on kivvaa!!!

Hyvässä lihaskunnossa!

Tämän viikon liikunnat on tähän mennessä jäänyt kahden PK-lenkin ja työmatkapyöräilyjen varaan. Syynä on ollut se, että tiistaina kävin hiihtokouluun liittyvissä lihaskuntotesteissä, eivätkä reiteni ole vieläkään (!) palautuneet täysin. Siksi salille ei ole tullut lähdettyä ollenkaan, eikä lenkkeilykään ole innostanut kipeiden koipien kanssa. Tänään ajattelin käydä kuitenkin vetäisemässä VK-lenkin 15+15+15-rytmityksellä, niin pääsee taas vähän ruotuun.

Lihaskuntotestit olivat koulusta tuttuja puolen minuutin testejä. Eli 30 sekunnin aikana piti saada aikaiseksi mahdollisimman monta (puhdasta) toistoa. Tuloksia verrattiin sitten samaan ikäluokkaan kuuluvien suomalaisnaisten vastaaviin tuloksiin, ja sen perusteella sai arvion 1-5 (1 = heikko suoritus, 5 = erinomainen). Testattavat lihasryhmät olivat vatsalihakset (istumaannousut), selkälihakset (yläselän nostot), yläkroppa (tyttöjen punnerrukset) sekä jalat (kyykky). Odotin, että vatsat ja selät menevät hyvin, mutta ilokseni sain huomata, että taidan olla kauttaaltaan aika hyvässä kunnossa.

Testitulokset:

Vatsa 24 toistoa, kuntoluokka 5
Selkä 41 toistoa, kuntoluokka 5
Polvinojapunnerrus 24 toistoa, kuntoluokka 5
Alaraajat 28 toistoa, kuntoluokka 5

Erityisen ylpeä olen punnerrustuloksestani. Välillä kotona punnertaessa (mitä tapahtuu harvoin...) tuntuu, että kymmenen toistoa on jo ihan riittävästi, joten odotin saavani puoleen minuuttiin enintään 15 toistoa. Yllättäen kropasta löytyikin voimaa niin, että aika rajoitti tulosta, ei voiman puute! :) Kyykkyjen tulokseen olen myös tosi tyytyväinen, sillä kyykkyjä en ole akillesjänteen repeämän jälkeen juuri tehnyt. Tietysti viikottaiset 45 työmatkapyöräilykilometriä vaikuttavat siihen, etteivät reidet nyt ihan naruja ole...

Sen sijaan 8,5 kg:n haaste ei päässyt aikataulussa päämääräänsä. Pitää nyt vain pitää huoli siitä, ettei anna ruokailujen repsahtaa, vaan painonpudotus jatkuu edelleen. Haasteen kilomäärä tulee aikanaan täyteen, kunhan sen eteen tekee töitä. Joten nyt vauhtikestävyyttä treenaamaan!

Viikko täynnä muutoksia

Onpas ollut mielenkiintoinen viikko takana! Maanantai ja tiistai olivat niin kiireisiä päiviä, että illalla sai huokasta syvään, kun lopulta pääsi kotiin. Eipä tullut siis ylimääräisiä liikuntoja työmatkojen lisäksi niiltä päiviltä. Uni on vältellyt minua iltaisin niin tehokkaasti, että torstaina olin töissä suorastaan humalaisessa olotilassa. Tiistaina työnkuvani vaihtui yllättäen toiseksi, kun työkaverini jäi äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle pari kuukautta arveltua aiemmin... Huhhuijaa!

Saimme maanantaina hiihtokoulun harjoitteluohjelman. Katselin taulukoita hetken ja päätin, että taidan alkaa tehdä aloittelijan ohjelmaa - koska ei minulla mitenkään ole tällä hetkellä aikaa muuhun! Pitää katsoa sitten talven edetessä, jos vuorokausiin ilmestyisi ylimääräisiä tunteja... No harjoitusohjelman viikko nro 1 sujui sitten niin, että sain yhden PK-lenkin ja yhden VK-lenkin vetäistyä. Olisi pitänyt käydä noiden lisäksi vielä pitkä PK, mutta viikko loppui kesken. Salilla kävin pari kertaa. Tällä hetkellä tavoitteeni salikäynneissä on kahdesti viikossa kokovartalotreeni. Kolmannella kerralla teen aerobisen yhdistelmätreenin, jos esim. lenkki jää välistä.

Viikon liikunnat

Samperin 8,5 kg:n haaste sai aikaan sen, että viikonloppuna lauantai mentiin pussiruoilla. Tänään söin isänpäivälounaan kotonani ja yhden voileivän anoppilassa, mutta muuten suklaapirtelö ja ateriankorvikepatukat ovat hoitaneet ruoan virkaa. Oli muuten aika tiukka aamusali tänään, kun kroppa huusi hiilareita polttoaineeksi... Luulisin, että aika lähellä tavoitetta huomenna eli tuomion päivänä oltaisiin, jos ei piru vieköön olisi tullut ihanaa naisten vaivaa vierailulle JUURI NYT! Sehän tietysti pompsautti painoa niin, että todellinen kehitys ei ole nyt luettavissa todellakaan puntarilta. Pitää yrittää vakuuttaa lääkärille, että kyllä minun painoni on todella hieman matalampi...

Tiistaina kävin InBody-mittauksessa, kun sellainen sattumalta tarjottiin. Olin ihan vasta käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten sinänsä mitään kovin uutta tietoa ei ollut tarjolla. Oli kuitenkin mukava tietää, että lihasmassaa oli kautta linjan enemmän kuin keskiarvonaisella. Etenkin yläkroppa ja keskivartalo huitelivat hyvin normaaliarvojen yläpuolella. Pitää säästää InBody-lappua, jos keväällä saisi käytyä siinäkin uudestaan. Oman salin kehonkoostumuksessa ajattelin käväistä helmi-maaliskuulla seuraavan kerran.

Perjantaina olin käymässä eräissä isoissa bileissä, joissa oli porukkaa edelliseltä työpaikaltani, josta lähdin keväällä 2011. Eräs ihanainen tuli kuiskuttamaan korvaani, että "oot tehnyt paljon töitä, kun näytät noin upealta". Oli aika ihana kuulla! <3

Viikon liikunnat

Uusi rakkauteni, HeiaHeia, ja tämän viikon liikuntasaldoni:

Tämän päivän juoksu-kävely-lenkki teki aika kipeää vammajalassa. Kantapää oli vähän arka eilisen sauvakävelyn jäljiltä, joten aika tuskaista oli alku, ennen kuin alkoi antaa periksi juosta. Sittenhän sitä ei olisi malttanutkaan enää kävellä, vaikka tiesi, että pöljäähän tämä on... Onneksi äiti soitti, niin jouduin kävelemään puhelun ajan. ;) Mutta onpa kiva huomata, että on sen verran hyvässä kunnossa, ettei juokseminen ole siitä kiinni!

Dementiakävely on tehokasta!

Innokkaana hiihtokoululaisena otin äidin kävelysauvat lainaan lumen puutteessa ja tempasin lauantaipäivän kunniaksi sauvakävelylenkin. Olen tosi laiska sykemittarin käyttäjä, mutta nyt otin sen mukaan ihan mielenkiinnosta. Koirien kanssa peruslenkillä sykkeet huitelee siinä 110 pinnassa, jos jaksaa kävellä reippaasti. Sauvakävely on näköjään ihan eri laji, kuin koirien ulkoilutus:
Lenkin kesto 1 h 19 min
Kaloreita kului 553 kcal (!!!)
Keskisyke huikeat 128
Maksimisyke 142

Maksimit tuli, kun lenkin lopuksi tein viis mäkispurttia läheisellä alikululla. Mittaa Googlemapsin mukaan lenkillä oli 7,5 km, joten ihan haipakkaa sain painella, kun ottaa vielä nuo (yli-innokkaat?) mäkivedot huomioon, jotka eivät sinänsä lisänneet lenkin pituutta.

Lauantain lounaaksi salaattia, siemeniä, raejuustoa ja viikolta jääneitä kanasuikaleita.

 Dieetti on pitänyt hyvin. En koe olevani erityisesti millään erikoisruokavaliolla, pyrin vaan huomioimaan maltilliset hiilarimäärät toisella päivän pääaterialla. Käytännössä minulla on ollut töissä matkassa lounassalaatti. Illalla on sitten laitettu kotona wokkia tai keittoa tai muuta lämmintä ruokaa, jossa on ollut pastaa, riisiä tai perunaa matkassa. Eilen kävin ystävän kanssa syömässä ulkona hänen virkanimityksensä kunniaksi, mutta täytyyhän elämään juhlaakin mahtua. Söin oikein maittavan tofu-halloumi-kasvisruoan, joka oli tuota halloumia lukuunottamatta oikein hyvin kevyeen ruokavaliooni sopiva. Silti aikataulu 8,5 kilon haasteen kanssa on vähintäänkin haastava! Saapa nähdä, millä pussikeittokuurilla sitä loput nesteet elimistöstään karistaa...

Reipas koululainen!

Eikä mikä tahansa koululainen, vaan HIIHTOkoululainen. Eilen se siis alkoi: viimeinen mahdollisuus hiihdolle voittaa minut puolelleen. Valmentajat ovat jonkin sortin maastohiihtoguruja, hommaa markkinoitiin matalan kynnyksen toimintana ja sinne minä siis painuin. Ekalla kerralla oli teoriaa harjoittelusta ylipäänsä ja ylämäkivetoja kävelysauvojen kanssa. Tosin minulla ei ollut sauvoja, kun en ollut muistanut niitä äitiltä pyytää lainaan... Mutta reippaasti painelin ylämäkeen. :) Lisäraporttia varmasti luvassa viimeistään sitten, kun pääsen suksille (jotka pitäis muuten hankkia...).

8,5 kilon haaste nytkähti vihdoin eteenpäin! Tiukka ruokavalio luonnollisestikin puree, joten suunta on oikea. Meloni pääsi taas tuossa yläpalkissa liikahtamaan alaspäin. :)

HeiaHeia!

Olen aiemmin merkinnyt liikuntani enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kiloklubiin. Tällä viikolla aloitin kokeilumielessä HeiaHeian käytön. Se on käyttöliittymältään kivan näköinen ja vähän rennompi palvelu, kuin Kiloklubi, joka näyttää liikunnan kuluttamat kalorit ja kitisee (joka viikko...) venyttelemättömyydestä. :)

Tässä tämän viikon HeiaHeiat:

Vuoden vanhempi

Eilen juhlittiin synttäreitäni. Olin leiponut ihania suolaisia piirakoita ja pari juustokakkua. Lisäksi tarjolla oli nachoja, keksejä ja karkkeja. Ja minä söin niitä suolaisia piirakoita, pari karkkia, nachon ja pienenpienen palan juustokakkua. En siksi, etten olisi voinut/saanut, vaan siksi, ettei tehnyt mieli. Kerrankin olin varautunut syömällä päivällä riittävästi oikeaa ruokaa, ettei energiantarvetta tarvinnut täyttää nachoilla ja muilla herkuilla. Alkoholia tuli kuitenkin juotua - noh, riittävästi. Ei mitään kaatokännejä, mutta riittävästi siihen, että hauskaa oli. Kerrankos sitä täyttää 24 (tai itse asiassa taisi olla jo aika mones kaksnelonen...).

Piparminttujuustokakku aamulla. En syönyt. :P

Sain itseni liikkeelle juhlapäivänä. Olin tehnyt valmistelut niin hyvälle mallille etukäteen, että ehdin hyvin kipaista tunnin kävelyn aamupäivällä. Kävin lenkillä ihania lumisia teitä pitkin ihan yksin, kun koirat oli viety hoitoon juhlien tieltä. Oli mukava tunnustella hieman kipeää akillesjännettä, kuinka se antoi pikkuhiljaa periksi astua paremmin jalan lämmitessä. Kuunnella musiikkia ja keskittyä itseen. Pitkän matkan liikkujana minulla on vielä kivinen tie taaperrettavana, sillä välillä on vaikea muistaa, että matka on tärkeämpi kuin päämärä. Sitä tässä pikkuhiljaa opetellaan.

Tänään tiukennettu dieetti jatkuu kohti haasteen päämäärää. Eli 8,5 kg pois 12.11. mennessä. Tiukkaa tekee, mutta ainakin lähelle on mahdollista päästä. Vaaka on vilautellut sen verran kivoja lukemia, että painonpudotuksen kakskymppisiä päästään kohta juhlimaan!

Ruokintaa

Liikun viikossa noin kymmenen tuntia. Se ei ole valtavasti, mutta se on riittävästi. Sillä on jo merkitystä minun aineenvaihduntani ja ennen kaikkea VALTAVAN NÄLKÄNI kannalta. Olen viime viikot haparoinut ruokailujen kanssa sen verran rankasti, että päätin laittaa itseni ruotuun. Kun se ei onnistu näppituntumalla, niin sitten pitää olla ohjeet. Koska 8½ kilon haasteeni päämääräpäivä eli 12.11. lähestyy uhkaavasti, eikä puntari ole ystäväni, tarvitsen tiukempaa linjaa tuleviksi viikoiksi. Tässä välissä juhlitaan synttärini, mutta sen yhden päivän annan itselleni anteeksi. :)

Tästä eteenpäin ruokailuni menevät kuta kuinkin tätä linjaa:
aamiainen: puuro, mehukeitto/margariininokare, hedelmä, kanamuna/rahkaa
lounas: kasviksia, noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms., (salaatinkastike)
välipala: rahkaa, hedelmä/marjoja
päivällinen: kasviksia, hiilareita (riisi/pasta tms.), noin 100 g kala/katkikset/pavut/tofu tms.
iltapala: leipä + päälliset, hedelmä, jos nälkä, niin raejuustoa/kananmuna tms.

Muotoilin ohjeita FitFarmin dieettiohjeiden perusteella, joita löysin netistä. Koska tiedän, että motivaationi punnita 200 g kasviksia loppuu ensimmäisen lounaan jälkeen, en edes yritä olla niin niponnuuka. Tällä reseptillä paino tippuu varmasti, vaikka en jaksaisikaan nipottaa. Ruokavaliosta voi muokata tosi monipuolisen, käyttää wokkeja, tuoreita kasviksia, ihan mitä vaan. Hiilareita tässä on enemmän kuin FitFarmin ohjeissa, sillä en käytä juurikaan palautusjuomia. Syön mieluummin iltapalaleivän hiilarilähteenä. Samoin aamupuurosta luopuminen tuntuisi suoraan sanottuna tyhmältä uhraukselta, sillä puuro miehen tiellä pitää. :)

Ohjeet on tehty rikottaviksi, joten heti ensimmäisenä päivänä siirsin päivällisen hiilarit lounaalle, kun kävin loman vuoksi poikkeuksellisesti aamusalilla...

Tonnikalakastiketta, täysjyvänuudeleita, salaattia ja salaatinkastiketta.

Kehonkoostumusmittausta

Kuntosalillani saa pyytäessään ilmaisen kehonkoostumusmittauksen vaa'alla. Olen pyytänyt sen viimeksi viime vuoden helmikuussa, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika uusia mittaus. Ensimmäisen kerran mittaus on tehty, kun aloitin elämäntaparemonttini. Nyt muuten paljastan myös painoni ensimmäistä kertaa... Aika pelottavaa! :)

Tulokset järjestyksessä 8.8.2011 > 28.2.2012 >  23.10.2012

Paino 112,1 > 101,4 > 94,6
Rasva% 52,1 > 47,8 > 44,8
Rasvan massa 58,4 > 48,5 > 42,4
Rasvaton massa 53,8 > 52,9 > 52,2
Viskeraalinen rasva 14 > 11 > 10

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että olen käytännössä pudottanut massastani lähes pelkästään rasvaa. Lihaskato on todella pientä! Hidas ja maltillinen painonpudotus todella kannattaa. Olen jo aiemminkin sanonut, että kroppani on tiivistynyt ja saanut kaunista muotoa. Ilman punttitreeniä en mitenkään olisi tämän kokoinen ja näköinen, vaikka painoa on noin paljon! Ilokseni sain ostaa uuden talvitakin kokoa L, eikä se todellakaan ole mitenkään tiukka.

Tänään tehtiin kehonkoostumuksen lisäksi uuden saliohjelmat. Olen treenannut kesästä lähtien kaksijakoisella ohjelmalla, jossa ylä- ja alakroppa tehtiin erikseen. Nyt pyysin kuitenkin, että palattaisiin takaisin kokovartalo-ohjelmaan, sillä minulla ei ole välttämättä joka viikko mahdollisuutta kolmeen treenikertaan. Tällöin tuntuu, että kaksijakoisella tulee vähän turhan pitkät tauot. Sain kokovartalo-ohjelman, jossa oli lämppärin ja jäähkyn lisäksi vain painoja, ja toiseksi ohjelmaksi sain aerobisen rääkkiohjelman, jossa joka toinen laite on aerobista ja joka toinen sykettä nostavaa lihaskuntoa. Testasin tänään ohjelmasta saman tien osan ja SE ON TAPPAVA! Eli en malta odottaa, että pääsen vetäisemään sen tukka hulmuten läpi. :)

Motivaatioahdistuspula

Se iskee varmasti ihan kaikille joskus: motivaatio tehdä itselleen hyvää hukkuu. "Syön vielä yhden, onpas paha olo, no sama syödä vielä yksi. Vituttaa syödä, kun eihän tässä ole mitään järkeä. Kaikki hyvä menee hukkaan. Mutta jos vielä yksi. Entä jos vähän karkkia, kun eihän sitä ole tullut aikoihin syötyä..." Niinpä niin. Minulla on ollut viime viikkoina muutamia tällaisia päiviä, ja piru vie, se näkyy vaa'alla turhankin hyvin. Mikään liikunta ei korvaa sitä, että mättää itsensä täyteen sontaa.

Loimulohisalaatti.

Eniten ärsyttää ehkä se, että minä ihan oikeasti tykkään myös terveellisestä ruoasta. Tänään palautin itseäni ruotuun. Söin ihanan lohisalaatin! Nälkä lähti ja kulinaristiset tarpeet tuli tyydytettyä. Mutta minkä ihmeen takia joinakin päivinä tulee tehtyä jotain ihan muuta "nälän" karkottamiseksi.

Olen huomannut, että käännekohtia saavutettaessa painonpudotus meinaa tyssätä. Olen itse melko lähellä maagista 20 kilon rajaa. Silti se tuntuu saavuttamattomalta tavoitteelta. Epäilen, että jokin alkaa henkisesti laittaa vastaan siinä, että pystynkö minä sittenkään tähän. Onko minussa naista, joka voisi laihduttaa niin hirvittävän määrän? Sen seurauksena "masennun" ja alan mättää ruokaa naamaan. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että jos jatkaisin omia, hyviä ruokailutottumuksiani, paino tippuisi.

Nyt on kuitenkin korkea aika vetäistä lenkkareiden nauhat tiukalle ja lähteä rentouttavalle iltakävelylle mummokoiran kanssa. Ei mitään veren maku suussa -lenkkiä, että kalorit palaisivat mahdollisimman hyvin, vaan on aika nauttia liikunnasta ja kirpeästä syysillasta rakkaan muorin kanssa. Tästä lähtee taas suunta kohti uutta, parempaa laihdutusviikkoa!

Pohje nimeltä Broileri ja kurja pikkusisko

Palaan tässä postauksessa aiheeseen, josta blogi sai alun perin alkunsa. Akillesjänteeni sanoi naps lähes tasan viisi kuukautta sitten. Maailma murtui, jäin yksin kotiin kyynärsauvojeni kanssa, muiden elämä jatkui ja minä itkin kurjaa tuuriani. Sitkeällä työllä olen parhaani mukaan yrittänyt saada jalkaani elävien kirjoihin. Kesän pyöräilin, vesijuoksin ja kävin salilla. Nyt käyn salilla, lenkkeilen ja pyöräilen. Toisina päivinä en pääse töissä portaita alas ontumatta, toisina päivinä en muista koko jännettä. Suunta on koko ajan ylöspäin, mutta matka on vielä pitkä.

Alla olevissa kuvissa on pohkeeni kuvattuna kuukausi onnettomuuden jälkeen eli silloin, kun pääsin laskettelumonolastastani eroon. Uudemmat kuvat on otettu tänään.

11.6.2012

 

 

 

 

 

 

 

7.10.2012

Kuten näkyy, valtava turvotus on helpottanut. Vammautunut jalka siis kuvissa vasemmalla. Kivasti on läskiä lähtenyt ja lihasta tullut, mutta oikean broilerijalan rinnalla vasen näyttää aika rimpulalta... 

10.11.2012

7.10.2012

Luonnollisestikin näissä kuvissa vammajalka siis oikealla. Onneksi tuo omenaturvotus on enää muisto, vaikka kengännauhoja ei vieläkään saa vasemmassa jalassa yhtä tiukalle...

11.6.2012

7.10.2012

Näissä sivukuvissa näkyy ehkä vähiten muutosta. Ehkä tuo terveen jalan muoto on muuttunut eniten, mikä on tietysti ihan pirun hyvä juttu. 

En ole koskaan ollut kovin sinut koipieni kanssa (johtuneeko vanhemmistani, joista toinen on nimennyt ne potkiksi ja toisen suurin huolenaihe lentopallourallani oli, että pelihousut peittivät rumat polveni...), mutta kyllä salitreeni saa ihmeitä aikaiseksi. Olen jopa käyttänyt mekkoja, jotka eivät peitä polvia kokonaan! Ensi kesänä voisin vetäistä vaikka oikeat shortsit jalkaan, jos kehitys on näin hyvää. :)

Syksyä

Syksy on minun lempivuodenaikani. Kai sitä on jotenkin slaavilaisen melankolinen, mutta syksyn lähtemisen tunnelma, pimenevät illat ja ruskistuvat lehdet saavat minut rauhalliselle mielelle. Syyspukujaan vaihtavat linnut, muuttojoutsenet ja kurkiaurat tuottavat toisaalta haikean, mutta toisalta sellaisen tunteen, että näin asioiden kuuluukin mennä.

Kaikella on määrähetkensä,aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla,aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saarn. 3:1-8)

Kävimme tänään mummokoiran kanssa kahdestaan reilun tunnin hihnalenkillä. Pikkukoira ja isäntä lähtivät katselemaan metsäkanoja, joten meillä oli ihan kahdenkeskistä aikaa. Läheisen järven rantaan oli laskeutunut muuttojoutsenia ruokailemaan. Muutamia sorsiakin oli eksynyt joukkoon ja yksi yksinäinen silkkiuikku. Ihmettelimme hetken pyllöttäviä isoja lintuja, ennen kuin maltoimme jatkaa reippailua.

Luonto on minun elämäni voimavara. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin huomaan kaipuun omaan rauhaani, seuraamaan ympäröivän maailman ihmeitä. Joka syksy rakastun syvemmin kirpeään säähän, maan tuoksuun ja lehtisateeseen tuulessa. Toivottavasti tekin nautitte näistä pienistä ihmeistä yhtä paljon!

Elämisen sietämätön keveys

Paino tippui taas tällä viikolla. Viime viikolla sitä meni nihkeät parisataa grammaa, nyt puoli kiloa. Ja voin kertoa eläneeni niin täyttä elämää (ruoan puolesta), että suupalastakaan en ole itseäni kieltänyt. Suklaamuffareita, suklaata, ruokaa, parempaa ruokaa, leipää, nam-nam-nam! Ja paino tippuu. Ei voi kuin syvällä sisimmässä huokailla, kun työkaveri elää pussikeittokuurilla viikon ja kehuu, kuinka paino tippui monta kiloa. Sorry honey, mutta tulet saamaan ne kaikki takaisin. ;)

Miksi mun paino sitten tippuu? Koska kaikesta herkuttelusta, mässyttelystä ja juopottelusta huolimatta ne kuuluisat SUURET LINJAT ovat kunnossa. Ateriarytmi on säännöllinen: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syön rehuja (ihana Patrickin termi) puoli kiloa vähintään päivässä. Syön hyvällä omallatunnolla kaiken "terveellisen" ja kaiken sen paskan, jonka tiedän olevan ehdottomasti dieetillä kiellettyä. Onneksi en ole dieetillä! Sekä tietysti liikun. Luulen liikuntani korvaavan sen puoli pellillistä suklaamuffinsseja, jotka olen kupuuni tällä viikolla ahtanut... Mutta en liiku huonon omantunnon vuoksi, vaan pidän liikunnasta!

Suuri laihdutusguruni, ihana, ihanampi Patrick Borg kirjoitti taas niin pirun hyvästä aiheesta, etten malta olla viittaamatta. Lue siis tämä! Olen huomannut Patrickin tavoin, että lehtijutut, joiden mukaan laihtuminen on helppoa, kunhan vain luovut tästä-ja-tästä, ovat yleistyneet. En yhtään ihmettele, että niitä kokeillaan. Samainen työkaverini, joka nyt hurahti pussikeittoihin, on kokeillut ties mitä kaalisoppakuuria. Hän varmaankin kokeilee myös noiden ihmeitä lupaavien lehtijuttujen kikat läpi - ja on vakuuttunut, että ne toimivat!

Onneksi me ihmiset emme kuitenkaan toimi niin, että jokainen suusta alas laitettu kalori varastoituu suoraan rasvavarannoksi. Silloin tämä herkkusuu olisi lörppähuuliaan myöten nesteessä... Onneksi meidät on rakennettu hyvin tarkoituksenmukaisiksi laitteiksi. Helpoimmillaan systeemi menee näin: Minulla on nälkä. Syön ruokaa. Olen kylläinen. Lopetan syömisen. Tadaa! Ei ihmeitätekeviä pikkukikkoja, ei pussikeittoja, ei mitään ylimääräistä härpäkettä, vaan pelkkää polttoainetta.

Olen ymmärtänyt jotain elämää suurempaa syömisestä viimeisen vuoden aikana. Se on vienyt minulta tähän mennessä 19 kiloa elopainoa. En osaa pitää sitä erityisen merkittävänä saavutuksena, sillä painonpudotus on tullut melkeinpä sivutuotteena. Olen saanut elämääni rytmin, virkeyden, paremman kunnon, liikunnan ilon ja kivoja harrastuksia. 8,5 kilon haaste kuitenkin jatkuu. Puoliväli on selätetty, mutta matka jatkuu. Marraskuun 12. päivä pitäisi olla tavoitteessa...

Se kestää hölkätä!

Tämä viikko on sujahtanut ohi huomaamatta. Töissä on ollut ihmissuhdesäätöä, joka on henkisesti tuntunut raskaalle. Lisäksi on joutunut jännittämään tutun puolesta, joka leikattiin tällä viikolla. Muitakin ikäviä uutisia on tullut, joten ei mikään helppo viikko takana. Sentään perjantaina käytiin ystävän kanssa tanssimassa huolet pois Fintelligensin keikalla. Oli aika sikahyvä meininki! :)

Liikunnat ovat olleet peruskauraa. Töissä pyörällä joka arkipäivä (16 km yhteensä), koirien kanssa lenkillä pari kertaa, 3 x salitreenit. Tänään kävin koirien kanssa metsäautotiellä lenkillä suoraan salitreenin jälkeen. Ilma oli niin kaunis syksyinen auringonpaiste kuin olla ja saattaa! Virtaa tuntui vielä olevan, vaikka salilla voimieni tunnossa lisäilin painoja vähän joka laitteelle. Päätin hölkätä pikku pätkän, sitten toisen vähän pidemmän pätkän, kolmannen pätkän... Piru vie, tämä jalkahan kestää hölkkäämistä!

Olin niin onnellinen siitä, että a) jalka kesti hölkätä ja b) jaksoin hölkätä, että lopulta puolet lenkistä meni juosten. Ikuinen riesani eli penikkatauti ei kolkutellut pohkeissa, vaan lihakset tuntuivat rennoilta ja voimakkailta. Pyrin tietoisesti hakemaan hyvää, ryhdikästä juoksuasentoa, jossa painopiste on keskellä kroppaa. Jalat kuljetti joutuin, eikä jaksaminen tuntunut olevan kunnosta kiinni, vaikka vuorottelinkin juoksu- ja kävelyosuuksia.

En ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Olen jaksanut joskus juosta enemmän, pidemmän aikaa elämästäni vähän vähemmän. Penikkatauti on tosiaan ollut ystäväni teini-iästä asti. Nyt toivon, että toipumiseni innoittamana jaksaisin syksyn käydä edes välillä hölkkäämässä, sillä se tuntui niin mukavalta! Uskon, että hölkkä tekee tosi hyvää nilkan lihaksille, kun niitä ei vielä saa rasittaa esim. pallopeleissä.

Ajatukset ovat juosseet jo pitkin ensi kesää. Olisiko minusta silloin juoksemaan vaikka 10 km? Jaksaisinko osallistua johonkin juoksutapahtumaan? Nämä ovat kuitenkin kaukaisia haaveita ja pitäisi varmaan vähän paneutua juoksemisen teoriaan, ettei riko itseään... Mutta onneksi haaveet ovat ilmaisia - ja hurjan tärkeitä elämässä!

Flunssainen liikkumattomuus

Taas on viikko kärvistelty syysflunssaa vastaan. Tiistaina olin jo melko huonossa kunnossa, mutta raahauduin kuitenkin töihin. Olen syönyt Duactia ja Finrexiniä. Sen lisäksi nenäsuihke on ollut ahkerassa käytössä. Ihme kyllä, loppuviikkoa kohden olo alkoi parantua, enkä joutunutkaan pedin omaksi.

Ihan paras nenäsumute!

Sairastan flunssia melko herkästi, enkä aina malta pitää riittäviä lepotaukoja rehkimisestä. Sitten päädyn flunssakierteeseen, joka tarkoittaa minun kohdallani lähes aina poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduskierrettä. Tänä syksynä olen yrittänyt malttaa mieleni, ja se on toiminut! Olen parantunut, ennen kuin flunssa on kunnolla päälle ehtinytkään.

Tällä viikolla en siis ole nostanut rautaa. Alkuviikosta istuin kaikki illat töiden jälkeen luennoilla, joten en toki olisi ehtinytkään. Ainoa liikunta, josta en ole luopunut, on ollut työmatkapyöräilyt. Itse asiassa aamuinen pyöräily on tuntunut hyvältä, sillä se on saanut liman liikkeelle ja äänen käyntiin. Olen työssä, jossa ääni on tärkein työväline, joten sen menettäminen tarkoittaa aina noin viikon sairauslomaa. Työmatkaa minulla on kahdeksan kilometriä, joten kyllähän niistä kertyy ihan ok-määrä arkiliikuntaa, vaikkei illalla mitään muuta tekisikään, kuin makaisi sohvalla.

Tänään aamulla oli hieman kipeä kurkku, mutta lähdin toisen koiran kanssa heti aamutuimaan lenkille. Kiersimme noin kolmen vartin lenkin ripeää vauhtia - ja kas kummaa - taas olo parani, kun lima lähti irtoamaan. Tästä ilahtuneena sain itseni salille. Tein jalat ja keskivartalon ihan normaaleilla painoilla (= tiukkaa tekee viimeiset toistot), enkä tuntenut oloani mitenkään tukkoiseksi. Toivottavasti tämä oli oikea päätös, ainakin henkisesti se tuntui tosi hyvältä!

Tänään otin myös askeleen eteenpäin akilleksen kuntoutuksessa. Tein päkiöille nousut yhdellä jalalla! Eihän se vammajalka kovin terävästi noussut tai edes hirveän korkealle, mutta nousi kuitenkin, ja se on jo erävoitto. Kokeilin viime viikonloppuna hölkätä varovasti pieniä matkoja jalalla. Se kesti hölkän niin hyvin, että vetäisin pari nopeampaakin vetoa. Niissäkään ei tuntunut kipua. Olen tosi tyytyväinen! Jospa tämä paraneminen tästä vielä taas nopeutuisi, kun on viime aikoina tuntunut, ettei mitään edistystä ole tapahtunut.

Huoleton syöminen

Patrick Borg kirjoittaa kahdessa tuoreimmassa blogikirjoituksessaan syömisen huolista. Siitä, kuinka syöminen ei voi olla rennolla ja kestävällä pohjalla, jos syömiseen liittyy huolestumista erilaisista asioista. Se tarkoittaa sitä, että jos elämään tulee ensimmäinenkin vastoinkäyminen, "hyvä" syöminen lakkaa. Oman käsitykseni mukaan tämä kaikki meinaa sitä, että jos elää syödäkseen (terveellisesti), eikä syö elääkseen, syöminen häiriintyy helposti.

Olen itse elellyt suht koht näillä elämäntavoilla vajaan vuoden. Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut, että uudet syömistapani ovat menneet niin selkäytimeen, ettei mikään juhlatilaisuus tai muu saa aikaan mitään mässäilyputkea, vaan omiin tapoihin palaaminen tuntuu aina vain luontevammalta, eikä sitä tarvitse enää ajatella minään ponnisteluna. Syöminen on toisinaan energian tankkausta, toisinaan suuri makunautinto, mutta se on lopulta tipahtanut elämässäni oikealle paikalleen: syön siksi, että jaksan. En syö siksi jäätelöä, että saan siitä nautintoa, vaan siksi, että se maistuu hyvälle. En syö siksi aivan älyttömiä määriä, että vasta pienessä ähkyssä olo on riittävästi syönyt. Tasapaino kuvaa mielestäni tämänhetkisiä elämäntapojani hyvin.

Yksi asia syömisessäni vaatii edelleen tarkkailua. Se on annoskoot. Jos otan kotona tutulle lautaselle salaattia ja lämmintä ruokaa, lautasmalli on hyvä tapa tarkkailla annoskokoa. Sen sijaan eväiden kanssa on vaikeampaa. Ei ole helppoa arvioida, kuinka paljon eväsrasiaan tulee laitettua ruokaa. Näitä ruokia silloin tällöin punnitsen ja tsekkaan. Jos ruokana on salaattia, sitä otan aina PALJON, että jaksan oikeasti työpäivän loppuun. Töissä minulla on aina mukana myös välipala, sillä muutoin nälkä on töistä tullessa kasvanut liian suureksi.

Hyvinvointini on vuoden aikana lisääntynyt ja painoni tippunut. Syömishuoleni, turhautumiseni, huono omatunto, tunnesyöminen, ahmiminen ja kaikki muu ikävä on jäänyt. Tästä olotilasta voi olla todella kiitollinen.

8,5 kilon haastekin etenee. Tällä viikolla miinusta tuli 700 g. Kiloklubin laskurin mukaan matkaa tavoitteeseen on 7 viikkoa. Se tarkoittaisi, että olisin jo lokakuun loppuun mennessä tavoitteessani. Se kuulostaa turhan optimistiselta, mutta uskon vakaasti, että marraskuun puolessa välissä olen tavoitteessani, niin kuin kuuluukin!

Tavoitteena - niin mitä?

Kun aloin miettiä elämäntapamuutoksia reilu vuosi sitten, ajattelin, että minusta tulee hoikempi, kunhan olen pudottanut painoa jonkun 25-30 kg. Aloitin muutokset siitä, että hankkiuduin takaisin rakkaan harrastukseni pariin eli kuntosalille. Syksyn myötä totesin, että ruokavaliotakin voisi vähän viilailla, ja kaivoin vanhat Kiloklubin tunnukset naftaliinista. Uusi työpaikkani oli kohtuullisen pyöräilymatkan päässä, joten päiviini tuli arkiliikuntaa kuin huomaamatta. Nämä kaikki pienet asiat veivät painoa ja turvotusta pois.

Mitä enemmän liikun, sitä paremmin jaksan. Mitä paremmin liikun ja jaksan, sitä erilaisemmalta näytän. Minä kiinteydyn. Minulla on vyötärö, olkapäät, reisilihakset ja hauikset. Löysää on vielä ympärillä - paljon - mutta sen kaiken alla minä alan olla täyttä rautaa. Ei minun tarvinnutkaan tiputtaa huikeita kilomääriä, että näyttäisin enemmän siltä, miltä haluan näyttää.

Tämä kaikki on saanut minut pohtimaan, mitä minä oikeasti elämäntapamuutoksiltani haluan. Nautin kovasti siitä, että pienenen ja laihdun, vaikka se tarkoittaakin aikamoista rahanmenoa vaatekaapin uusiutuessa... Mutta todellisuudessa nautin kaikkein eniten siitä, että tunnen olevani voimakas ja lihaksikas. Eikä se ole pelkästään tunne, sillä tiedän salilla nostavani raskaampia painoja, kuin useimmat naiset.

Useat voimaharjoitteluun hurahtaneet naiset alkavat haaveilla jonkinsortin fitness-kisoista. Esimerkiksi Erica on muutoksessaan aivan uskomaton ja varmasti pääsee tavoitteisiinsa. Minä kuitenkin tiedän, ettei se tule koskaan olemaan oma tavoitteeni. En ikinä, ikinä, ikinä voisi kuvitella noudattavani dieettiä, jossa rasvat vedetään minimiin. Olisin niin pahalla päällä, että edes ampiainen ei sietäisi olla saman katon alla. Enkä toisaalta tule varmaan koskaan niin sinuiksi kroppani kanssa, että haluaisin sitä ihmisille esitellä...

Sen sijaan olen miettinyt, että kunhan joskus saisin itseni kuntoon, niin ulkomuodon kuin akillesjänteenkin osalta, niin olisi aivan ihanaa palata toisen vanhan rakkauden luokse: lentopallon. Olen kypsytellyt ajatusta jo jonkin aikaa ja ehkä lopulta pääsen siihen pisteeseen, että alan katsella itselleni joukkuetta. Sitä odotellessa pitää kuitenkin naulita katse kohti haastetta ja siihen pääsemistä...

Haasteen selätys jatkuu!

Kerroin taannoin 8,5 kg:n painonpudotuksesta, joka on minun on pakko saada aikaiseksi marraskuun puoliväliin asti. Aloitin haasteen selättämisen uskollisesti laskemalla kaloreita, mutta hyvin pian totesin, ettei se vain ole minun tyylini hoitaa tätä asiaa. Palasin siis takaisin rentoon syömiseen. Siitä huolimatta (ja satunnaisista viikonloppuövereistäkin huolimatta) paino on jatkanut hidasta laskuaan. Tällä viikolla tuli mukavat 0,5 kg miinusta! Nyt on siis lähes kolme kiloa lähtenyt tästä alkupainosta. Kokonaispainonpudotusta on takana jo ihanaiset 17,6 kg! Hyvä minä. :)

Olen haastetta varten tarkastellut jo valmiiksi hyvin terveellistä ruokavaliotani tarkalla silmällä ja yrittänyt löytää ne madonreiät, joiden vuoksi paino ei ole tippunut niin hyvin, kuin olisin toivonut. Ensimmäisenä pienensin annoskokoja, jotka olivat vielä aika reilut. Toiseksi vähensin perunan, pastan ja riisin määrää ruoissa ja korvasin niitä useammin kasviksilla. Lisäksi vaihdoin maitotuotteet vähärasvaisiin, mutta silti hyvänmakuisiin tuotteisiin. Se tarkoittaa tällä hetkellä näitä kevyttuotteita:

Näiden lisäksi syön maitotuotteista lisäksi jo aiemmin kehuttua Pirkan kevyttä mansikkarahkaa. En koe tekeväni näiden tuotteiden kohdalla myönnytystä maun suhteen, vaikka täyteläisempi versiokin olisi tarjolla.

Nämä kaikki muutokset yhdessä + säännöllinen työmatkapyöräily ovat pitäneet huolen siitä, että vaa'an lukemat pienenevät viikko viikolta kohti haasteen päämäärää. En jää mistään paitsi, en todellakaan ole nälkäinen ja edelleen jatkuvasta unettomuudesta huolimatta en ole kuolemanväsynytkään. Tämän kaiken ymmärtäminen vaati minulta 15 vuotta elämistä ylipainoisena. Toivottavasti muut ymmärtävät hyvän päälle paljon aikaisemmin! Esimerkilläni haluan näyttää, että todellinen painonhallinta on muutoksia, jotka eivät aiheuta arkeen ylimääräistä huolta, vaan sulautuvat osaksi jokapäiväistä elämää.

Uni hoi, älä jätä!

Olen ollut viime viikot todella vähäuninen. Työasiat eivät malta odottaa aamua, vaan kiertävät kehää päässä juuri silloin, kun pitäisi rentoutua. Kellon vilkuilu ja tulevien yöunien keston laskeminen viiden minuutin välein ei auta asiaa. Olen aina ollut hyvä nukkumaan aamusta, mutta sekin lahja näyttää iän myötä kärsivän: viikonloppuina ei tahdo saada velkoja nukuttua pois, kun uni loppuu aamulla niin aikaisin. Olisipa ihanaa herätä välillä niin, että kello on ehtinyt kaksinumeroisiin lukuihin!

Terveelliset elämäntavat vaikuttavat selkeästi omaan yleiseen viretilaani, sillä univaje ei tunnu enää niin katastrofaaliselta, kuin aiemmin. Onnettomista öistä huolimatta jaksan käydä töissä ihan hyvin, touhuta töiden jälkeen kotihommia ja harrastaa. Eli selkeästi säännöllisellä, kasvisvoittoisella ruokailulla ja paljolla liikunnalla on merkitystä! Olen huomannut tämän eron entiseen selkeästi nyt töiden alettua. Ihanaa, että jaksan paremmin! Siitäkin huolimatta kaipaan pitkiä, yhtäjaksoisia yöunia kuin kuuta nousevaa. Mikään ruoka tai liikuntamuoto ei voi kuitenkaan korvata oikeaa lepoa.

Nyt on ollut hyvät säät pyöräillä, mutta ensi viikolla voi näyttää tälle...

Laitan tämän postauksen loppuun pitkästä aikaa taas viikon liikunnat:
maanantai: työmatkat pyörällä (yht. 16 km), kuntosalilla yläkroppa
tiistai: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
keskiviikko: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
torstai: työmatkat pyörällä, kuntosalilla alakroppa
perjantai: työmatkat pyörällä, tunti marjametsässä
lauanatai: kuntosalilla alakroppa, lenkki koirien kanssa, pyöräilyä noin tunti
sunnuntai: lenkki koirien kanssa, venyttelyä

Hyvä viilis!

Viikko on soudettu mielialan puolesta pohjamudissa: pitkiä työpäiviä, orastavaa flunssaa ja väsymystä. Tiistain ja keskiviikon otin tosi rennosti, eli menin suoraan makoilemaan sohvan pohjalle, kun tulin töistä kotiin. Se ilmeisesti auttoi, ja pahin flunssaolo meni ohi. Piristystä toi keskiviikon vaakalukemat, sillä viime viikonlopusta huolimatta pudotusta tuli parisataa grammaa. Ei paljon, mutta enemmän kuin ei mitään! Tiukkaa aikataulun kanssa silti tulee, sillä aikaa on kymmenen viikkoa ja kuusi kiloa pitäisi tiputtaa! Huhhuijakkaa!

Tänään on jo parempi olo, henkisestikin. Sain jäädä yksin viikonlopuksi kotiin, kun mies lähti kaverin polttareihin. Eilen kävimme koirien kanssa marjassa, ja tämä aamu alkoikin tuoreista puolukoista keitetyllä lappapuurolla. Nam! Olen niin onnellinen siitä, että jalka alkaa kestää luonnossa liikkumisen. En ole tajunnutkaan, kuinka olen kaivannut metsään, ennen kuin olen sinne nyt pitkän tauon jälkeen päässyt. Normaalisti kuitenkin lenkkeilen luonnossa viikottain.

Tänään ohjelmassa olisi shoppailua, sillä en voi vastustaa kiusausta hankkia Oi mutsi mutsin moneen kertaan hehkuttamia farkkuja. Jospa ne taikoisivat minunkin ahteristani senttejä pois! Koiruleiden kanssa pitää vähän käydä haistelemassa ulkoilmaa, käydä salilla treenaamassa yläkroppa ja illaksi pääseekin viihteelle ihanien ystävien kanssa.

Tähän kaikkeen huumaavaan vapauden ja onnen tunteeseen sopii niin loistavasti seuraava biisi, etten malta olla laittamatta sitä tähän postaukseen:

Työrytmin ruokailut

Lupasin jo aiemmin, että kirjoittelen tänne, miten ruokailuni rytmittyvät työaikana. Itse asiassa rytmi on hyvin samankaltainen kuin kesälläkin, mutta tuleepahan välillä herkullisen näköisiä (?) ruokakuvia tänne. Tässä siis tämänpäiväiset ruoat kuvattuna.

Aamiaiseksi söin ruislese-kaurapuuroa seitsemän pintaan. Laitoin puuron jo illalla turpoamaan, joten aamulla riitti pelkkä kiehautus. Silmänä Keijua (60%). Lisäksi viilistä protskua, minneolaa en jaksanut syödä. Ja tietysti pari kuppia elämäni rakkautta, maitokahvia. <3

Blogger haluaa jostain syystä väkisin kääntää mun eväskuvan ihan nurinniskoin?!? Lounaaksi kuitenkin kasvissosekeittoa noin yhdentoista aikaan. Välipalaksi sämpylä savukalalevitteellä ja viinirypäleitä puoli kahden aikaan.

Päivälliseksi oli öljyssä paistettua haukea (siksi paistoväri on tuommonen hailakka) ja jo aiemmin hyväksi todettua lämmintä kreikkalaista salaattia. Sitä siis löytyy pussissa kaupan pakastealtaasta. Päivällinen oli ehkä viiden maissa. Jälkkäriksi suoraan uunista tullutta tuoreista mustikoista tehtyä piirakkaa (aika pieni pala...). Namnam!

Iltapalaksi salitreenin jälkeen puoli kymmenen maissa sämpylä savukalatahnalla, kurkkua ja minneola (tai mikä lie hormonimandariini...).

Tässä on aika tyypillinen päivä niin ruokarytmiltään kuin ruoiltaankin. Tosin piirakoita meillä leivotaan tosi harvoin, voisi tehdä enemmänkin. :) Olen tyytyväinen siihen, kuinka vakioiduksi olen päiväni saanut. Jos ruoka ei ole oikeanlaista tai sitä ei tule riittävän usein, maha antaa kuulua itsestään. Tällaisen päivän jälkeen on hyvä ja energinen olo, eikä jälkeäkään mistään himoturvotuksesta tai kuolemanväsymyksestä. Näin ihmisen kuuluu elää - tai minun ainakin!

Kurja olo!

Ensimmäisenä huomiona ennen valitusryöppyä, että viime viikolla 8,5 kg:n haaste liikahti taas oikeaan suuntaan, kuten yläpalkista näkyy. Tällä viikolla ei taida tarvita liikuttaa melonia eteenpäin...

Olen kaksi päivää syönyt. En kasviksia, en säännöllisesti, JA SE TUNTUU! Olen niin turvoksissa, väsynyt ja plösähtänyt, että oksettaa oma olotila. Aamuinen vaa'alla käynti osoitti, että turvotusta todellakin on: kaksi kiloa lisää keskiviikkoiseen lukemaan. Ilmankos tuntuu, ettei turvonneiden silmäluomien välistä näekään mitään.

Minun turvotusolotilani...

Kaikkein hulluinta tässä oksetus-turvotus-kuolemanväsymys olotilassa on, että tällainen olotila minulla oli ennen aina. En tajua, miten olen jaksanut käydä töissä tai tehdä yhtään mitään, sillä niin onnettomalta tuntuu. Toisaalta, arkiaktiivisuuteni oli todella olematonta, joten en tainnut oikeasti töiden lisäksi juuri mitään tehdäkään. Ei mikään ihme, tällä hetkellä puutarhahommiin lähteminen vaatii todellista itsekuria, kun tekisi vaan mieli maata sängyssä...

Katselin perjantain jaksoa Suurimmasta pudottajasta. Siinä kilpailijoiden tehtävänä oli kantaa oma alkupainonsa radan läpi. Jokaiselle mäelle he saivat pudottaa tietyllä viikolla laihdutetut kilot pois säkistä. Oli hurjaa katsella, kun kilpailijat eivät saaneet säkkejään edes kunnolla liikkeelle! Itse mietin katsellessani, että vaikka tuntuu, ettei paino ole niin hirveästi tippunut lähes vuoden aikana, niin käytännössä kannoin yhden meidän koiran verran enemmän painoa mukanani vuosi sitten! Koiran kantaminen on raskasta puuhaa, eikä sitä tee mielellään kovin kauaa, joten pieni taputus omalle olalle: hyvä minä. :)

Darisista on tullut tosi HOT!

Tänään ohjelmassa on punttitreeni alakropalle. Pitäisi sujua leikiten, sillä elimistön hiilarivarastot ovat todellakin täynnä. Katsotaan, miten akan käy. :)

EDIT: Alan vetää hiilariöverit joka viikko, jos se näin hyvin näkyy reeneissä. Tuskaliikkeisiin sai lisätä kaikkiin painoja. Voi olla huomenna vähän jalat kankeat... :)

Töihin paluu

Eipä ole näköjään ollut paljon voimia palata blogin pariin, kun kesäloma loppui. Ensimmäiset puolitoista viikkoa on mennyt ihmetellessä, mitä kaikkea sitä leipänsä eteen pitääkään tehdä. Huhhuijaa! Päikkärit ovat olleet useana päivänä paikallaan - toisina suunnitellusti, toisina uni on vaan vienyt voiton. Toisaalta on kiva saada taas vähän erilaista sisältöä kesän jälkeen päiviin. Sitten kun on vetäissyt läpi tämän päivän kaltaisen päivän, kun ammatillisesti riudutaan pohjamudissa, niin lokoisa lomailu kuulostaa oikein hyvältä. :)

Töihin paluu on tuonut taas työmatkapyöräilyn ohjelmistoon. Se on mukava, sillä liikuntaa tulee huomaamatta lähes tunti joka päivälle. Salilla olen käynyt kolmesti viikossa, kuten tarkoitus onkin. Lisäksi olen käynyt varovaisilla kävelylenkeillä koirien kanssa. Tänään ajattelin jo vähän pidempää reittiä, sillä akillesjänne tuntuu kohtuu hyvin venyvän askellukseen. Liikunnasta saa kyllä valtavasti voimaa arkeen, eikä sitä pitäisi ikinä jättää väliin siksi, ettei huvita. Siinä tekee itselleen valtavan karhunpalveluksen!

Painonpudotusprojekti junnasi viime viikon paikoillaan. Tyypillisesti mun kroppa reagoi isoon pudotukseen (edellisellä viikolla 1,5 kg) niin, että seuraava viikko mennään nollapudotuksella. Toivottavasti huomenna vaaka taas näyttää pienempiä lukuja.

Kirjoittelen joku päivä tänne tyypillisestä työaikaisesta ruokapäivästäni, mutta nyt taidan suunnata lenkille. :)

Sairaus päällä edelleen

Poskiontelotulehdukseni ei parantunut (taaskaan) antibiooteilla. Kävin viime torstaina lääkärissä ja sain vasta tiistailla punkteerausajan. On ollut tosi inhottava olla, kun koko ajan väsyttää ja särkee päätä. Tuntuu, että öisinkään ei saa oikein virkistävää unta.

Olen yrittänyt olla armollinen itselleni liikkuessa, enkä ole touhunnut mitään sata lasissa. Olen kuitenkin käynyt salilla ym. ihan normaalisti. Silti se ikävä paineen tunne tuntuu poskionteloissa, etenkin kuntopyöräillessä. Toivottavasti tämä kierre katkeaa huuhteluun...

Akillesjänteestä ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Se jaksaa pääsääntöisesti ihan ok. Lyhyiden matkojen kävely sujuu, ja aion alkaa pidentämään lenkkiä. Erilaisia kipuja tulee eri puolille pohjetta aina välillä rasituksesta, mutta ei mitään kovin pahalta tuntuvaa. Kova turvotus vaivaa myös välillä. Kipuun ja turvotuksiin auttaa parhaiten kylmä ja lepo. Saa nähdä, mitä jalka tykkää, kun maanantaina pitää mennä taas töihin.

Tällä viikolla on tullut liikuttua ihan kivasti:
maananatai: pyörällä salille, alakroppatreeni
tiistai: vesijuoksu 40 min
keskiviikko: yläkroppatreeni
torstai: hyötymatkapyöräilyä noin tunti
perjantai: alakroppatreeni
lauantai: ei hikiliikuntaa
sunnuntai: hyötymatkapyöräilyä pari tuntia

Liikuntojen vastapainoksi on tullut syötyä vähän turhan hyvin. Saapa nähdä, pääseekö keskiviikkona edes viime viikkoiseen painoon. Mulla kyllä tyypillisesti paino toimii niin, että jos yhtenä viikkona putoaa paljon, niin seuraavalla tulee vähän takaspäin, eli en ole huolissani. :)

"Mihin sää tänä iltana oot menossa? Uimaan vai salille?"

Otsikon sanat kuuluivat tänään mieheni suusta. Ne herättivät miettimään sitä, että olen todella ottanut loppulomasta hien irti, sillä joka päivälle on riittänyt liikuntaa. Kolme salikertaa viikossa, vesijuoksua pari kertaa viikossa, pyöräilyä ja koiran kanssa minikävelylenkkejä. Ironista kyllä, juuri tänä iltana olin päättänyt sohvaperunoitua olkkarissa (tosin pyöräilin kyllä päivällä lähemmäs 20 km, kun kävin kaupungilla...)

Nyt olen tullut vaikean valinnan eteen liikkumisessani. Lähistölle avataan uusi kuntosali, jossa on kaikki pelit, vehkeet, jumpat ja saunat. Nykyisellä, kivalla, pienellä, siistillä, uudella kuntosalillani on vain kuntosali, ei muuta. Ohjaajat ovat tosi kivoja (tosin vaihtuneet yhtä lukuunottamatta viime aikoina), ja jotenkin saisin yhdistettyä kuntosalimatkan työpyöräilyreittini varrelle. Mutta silti: kuukausittaista hintaa uudelle salille tulisi kymppi vähemmän, jos innostuisin vaikka spinningistä, voisin tehdä sitä siellä, ja lisäksi sali olisi lähempänä kotia. Pakko kai mun on vaihtaa?!?

Olisko tämä mun laji? Ainakin kanssapyöräilijät hivelisivät silmää. ;)

Vai tämä?

Tää on kuitenkin mun rakkaus, enkä siitä luovu minkään jumpan hyväksi. :)

Ensi torstaina uudelle salille saa mennä tutustumaan. Taidan yrittää nostaa ahterini ylös ja suunnata sinne. Kerron sitten fiiliksiä. Mutta huomenna käyn rääkkäämässä alakropan tutulla, vanhalla sallilla. :)

Tonnikalakastike

Kun nyt ruokatoimittajaksi rupesin, niin tänään luvassa toinen hyvä resepti, joka sopii kasvis-kala-ruokavalioon. Mutta ennen kaikkea se sopii ihan jokaiseen ruokavalioon ja maistuu pirun hyvälle!

Tonnikalaa lämmitettäessä täytyy muistaa, että se nimenomaan lämmitetään, sitä ei keitetä. Muuten se muuttuu koostumukseltaan vähän hassuksi, eikä maistu niin hyvältä.

(Kuvan laatu on huono. Jouduin kuvaamaan puhelimella, kun kamerasta loppui just akku, kun sain ruoan valmiiksi...)

Päivän lounas 413 kcal: pastaa, vihreitä papuja, tonnikalakastiketta, kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja salaatinkastiketta.

Raaka-aineet (4 reilua annosta):
1 rkl oliiviöljyä
2 kevätsipulia
valkosipulin kynsi
1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
basilikaa
1 prk tonnikalaa vedessä (valutettuna)
1 pss Pirkka tonnikala provence

Freesaa sipulit öljyssä. Kaada tomaattimurska sekaan ja (kuivattua) basilikaa oman maun mukaan. Itse laitoin aika reilusti. Hauduta kastiketta 5 min. Juuri ennen valmistumista sekoita tonnikalat mukaan.

Ravintoarvot: hiilareita 24%, rasvaa 41% ja protskua 35 %. Annoksessa 132 kcal. Nauttikaa! :)

Eilen julistettu 8,5 kg:n haaste edistyy erinomaisesti. Puntari oli liikahtanut viime viikosta 1,5 kg alaspäin! Jatkamme samaan malliin, eli kalorit kuosissa, paljon protskua ja riittävästi rasvaa. Lisämausteeksi nautinnollista liikuntaa. :)

Kahdeksan ja puolen kilon haaste

Elämässä on aina välillä annettava periaatteilleen periksi, kun syy on riittävän hyvä. Nyt elämään on ilmaantunut syy, miksi minun on annettava periksi nautinnollisesta painonhallinnasta ja alettava laskea kaloreita. Minun on laihduttava lääketieteellisen operaation vuoksi kahdeksan ja puoli kiloa marraskuun 12. päivään mennessä.

Olen pitänyt tiukasti ruokapäiväkirjaa vajaan viikon verran. Huomenna on punnituspäivä, joten sitten nähdään, missä pudotus menee. Kaloreita olen syönyt 1500-1800. Pidän tiukasti kiinni alarajasta, ettei syömiset jää alle 1500, koska tiedän sen kostautuvan myöhemmin. Ylärajassa olen ollut joustavampi. Olen syönyt vähän nälän mukaan - toisena päivänä enemmän ja toisena on riittänyt vähempi. Palautusjuomat nostavat päivittäistä kalorinsaantia.

Lisään tuohon yläpalkkiin laskurin kohti tavoitetta - toivottavasti pystyn siihen!

Kasvissyöjän herkkupihvit

Aina välillä saan kuulla kysymyksiä, että mitä oikein syön, kun en juurikaan syö lihaa. Hassu kysymys, mutta kertoo toisaalta siitä, että suomalainen ruokakulttuuri edelleen perustuu perunaa ja lihaa -ajatteluun. Nykyään se voi olla karppausversio kukkakaalia ja lihaa tai italialainen pastaa ja lihaa -versio, mutta lihaa kuitenkin.

Lihansyönti sinänsä on mielestäni ihan jees, jokainen laittaa suusta alas sitä, mistä pitää. Lihaa kuitenkin syödään aika paljon, jos mietitään sitä verrattuna lihansyönnin suosituksiin. Pikaisella googletuksella syöpäjärjestöjen viikottaiseksi lihansyöntisuositukseksi löytyi 300 g. Brittitutkimuksessa lihansyönnin enimmäismääräksi määriteltiin vain 210 g. Eli kahden aikuisen taloudessa sopiva viikottainen lihamäärä olisi yksi jauhelihapaketti. Sen sijaan suomalaiset mättävät lihaa nassuihinsa 1,5 kg (!!!) viikossa. 1960-luvulta lähtien suomalaisten lihankulutus on tuplaantunut, ja määrä jatkaa nousuaan. Se näkyy varmasti monella tavalla suomalaisten vyötäröissä ja suolistoissa.

Mitä minä sitten oikein syön? Täällä blogissa on näkynyt, että aika usein kalaa, varsinkin nyt kesällä. Pidän myös pavuista ja linsseistä. Ruoka, jonka syömistä yritän vähän rajoittaa, on erilaiset juustot. Olen jostain lukenut, että juustot kuormittavat ympäristöä valmistusprosessin aikana yhtä paljon kuin naudanliha. Niissä on tietysti myös aika paljon tyydyttynyttä rasvaa, joten ihan joka päivä ei verisuonisto suosittele popsimaan halloumipihvejä, vaikka mieli niin tekisikin. :)

Yleinen harhaluulo kasvisruoasta tuntuu olevan, että se ei maistu miltään, eikä sillä täyty vatsa. Silloin mielikuvissa lienee joku limainen porkkanakastike, jota kukaan tuskin haluaa laittaa suustaan alas. Kasvissyönnissä täytyy varmistua siitä, että ruoka sisältää riittävästi kasvisrasvaa ja proteiinia. Näin ruoka saadaan sekä maistumaan että täyttämään. Kasvikset itsessään ovat todella maukkaita, eikä niihin tarvitse laittaa juurikaan mausteita, jotta ruoka maistuu hyvälle. Esimerkiksi kasvissosekeitto on hankala saada epäonnistumaan, kun tekee sen tuoreista ja maukkaista kasviksista.

Tämän päivän lounaani oli kikhernepihvejä, porkkana-perunamuusia, kasviksia, salaatinkastiketta ja raejuustoa. Olen napannut kikhernepihvien ohjeen joskus kampaajalla ollessani lehdestä mukaan. Pihvit on helppo tehdä, tosi hyviä (epäluuloiset lihansyöjätkin tykkäävät!) ja maistuvat maukkaalta myös lämmitettäessä. Ravintoainejakauma (ohjeen mukaisesti oliiviöljyssä paistettuna) 38 % hiilareita, 36 % rasvaa ja 26 % protskua. Yksi pihvi sisältää 74 kcal.

Raaka-aineet (12 pihviä):

1 prk kikherneitä
100 g feta-juustoa (8 % rasvaa)
1 dl maitoa
0.5 dl vehnäjauhoa
2 kananmunaa
10 cm purjoa
1 sitruunan kuori raastettuna
suolaa ja pippuria

3 tl oliiviöljyä paistoon

Valmistusohje:
Murskaa kikherneet haarukalla mössöksi. Pilko purjo ja feta pieniksi joukkoon. Raasta sitruunan kuori matkaan. Sekoita loput aineet mukaan. Kaada 1 tl oliiviöljyä kuumalle pannulle ja nostele lusikalla 4 pihviä paistumaan. Käännä, kun pihvi on jähmettynyt.

Nauti hyvässä seurassa, kasvisten ja esim. perunamuusin kanssa!

Viikon liikunnat

Tällä viikolla on tullut liikuttua ihan mukavasti. Liikuntaa on tullut jokaisena päivänä (tosin keskiviikkona hyvin kyseenalaista "liikuntaa" eli eläintarhassa kävelyä kolmisen tuntia...). Arvioitu kulutus on n. 2200 kcal Kiloklubin laskurin mukaan, ja liikuntaminuutteja 400.

Viikon saldo:
maanantai: ylävartalotreeni salilla
tiistai: vesijuoksu
keskiviikko: eläintarhassa löntystelyä :) (merkkasin kävelyä, hyvin kevyt rasitus 1.5 h)
torstai: alavartalotreeni salilla
perjantai: vesijuoksu
lauantai: hyötymatkapyöräilyä
sunnuntai: hyötymatkapyöräilyä ja ylävartalotreeni salilla

Nyt jään jännäämään, miten käy Keskisalolle ja Torrolle. Illan kruunaa satasen finaali, jossa suuri idolini Usain Bolt voittaa (tähän uskon :). Naposteltavana cashew-pähkinöitä sekä tilkka Aino-jätskiä. Hyvin mahtui kaloreihin, vaikka söinkin vain 1500 kcal tänään.

Meinaakohan muut ostaa hajuvettä pelkästään siksi, että Usain on mainoksessa ilman paitaa? Hmm...

Liikuntapiirakka

UKK-instituutti on tehnyt liikuntasuosituksista oman "ruokaympyrän" eli liikuntapiirakan. Itselleni ainakin liikuntasuositukset ovat paljon heikommalla tietämyksellä kuin ruokasuositukset, joten paneudun liikuntapiirakkaan tässä postauksessa.

Isompi liikuntapiirakka löytyy täältä.

Kestävyyskuntoa pitäisi parantaa liikkumalla useana päivänä yhteensä ainakin 2 h 30 min reippaasti tai 1 h 15 min rasittavasti. Itselleni tähän kategoriaan kuuluvaa liikkumista tulee tällä viikolla 1 h 20 min vesijuoksua (piirakan mukaan rasittavaa liikuntaa) sekä hyötymatkapyöräilyä ehkä 1 h 30 min (piirakan mukaan reipasta liikuntaa). Eli kestävyyskuntoliikunta on hyvällä mallilla! Kunhan työt alkavat, tämä puoli lisääntyy tunnilla päivässä, kun työmatkapyöräilyt tulevat päivittäisiksi.

Kestävyyskunnon lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa pitäisi kehittää ainakin 2 kertaa viikossa. Tällä viikolla käyn kolmesti salilla. Venyttely on vähän laiskanlaista, mutta pyrin kerran viikossa venyttelemään lihasryhmät läpi. Pallopelejä tulisi pelattua, mutta akillesjänteen vuoksi ne ovat pannassa marraskuulle asti. :( Joka tapauksessa lihaskunto-osiokin näyttäisi hyvältä. Hyvä minä!

Pilates pelasti selkäni välilevyn repeytymän jälkeen.

 Liikunta on ihmiselle tärkeä hyvänolon tuoja. Laihdutuksessa liikunnalla ei ole niin suurta merkitystä kuin painonhallinnassa, mutta laihduttaessa opitut liikuntatottumukset tukevat merkittävästi painonhallintaa. Laihduttajaa miellyttää kuitenkin tieto siitä, että liikunta parantaa lihasten kykyä käyttää rasvaa polttoaineena. Liikunta myös vahvistaa luukudosta, joten etenkin naisilla osteoporoosia ehkäisevä vaikutus on tärkeä. Luustolle hyvää liikuntaa on kaikki, mikä sisältää tärähdyksiä, kuten pallopelit, juoksu ja aerobic.

Lihaskunnosta kannattaa pitää huolta monestakin syystä. Ulkonäöllisesti miellyttävin on se, että tiukka lihas on kiinteä ja kauniin mallinen. Omasta mielestäni kaunis nainen on kiinteä ja lihaksikas. Toisaalta ihmisen lihasmassa alkaa kadota 20. ikävuoden jälkeen, joten jos ei halua muuttua lötköpötköksi vanhetessaan, tulee lihasmassaa pitää yllä. Lihakset pitävät huolen siitä, että nivelvaivoja on vähemmän ja liikkuminen on vaivattomampaa. Lihakset ovat elimistön energiasyöppöjä, joten mitä enemmän lihaksia, sitä enemmän on peruskulutus ja sitä myöten laihdutuskin helpottuu.

Britneykin on vetänyt puntteja päästäkseen tähän kuntoon!

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt uudelleen liikunnan ilon, hyödyn ja tärkeyden. Tekosyitä olla liikkumatta on hankala keksiä. Jos ei ole aikaa ja voimavaroja lähteä jumppaan ja käyttää siihen kahta tuntia, voi aina pyrähtää 20 minuuttia lenkillä, eikä siihen kaadu aikataulut tai henkinen jaksaminen. Aina, kun tuntuu siltä, ettei jaksa lähteä, täytyy muistaa, että liikunta tuo pirteyttä eikä vie sitä.

Vaikka liikuntapiirakka antaa suosituksia, millaista liikuntaa tulisi harrastaa, parasta liikuntaa on liikuttu liikunta. Jos mieluusti käy marjassa, mutta reipas pyöräily ei huvita, kannattaa poimia pakastin täyteen. Jospa marjakauden jälkeen löytäisi mieluisaa liikuntaa luonnossa liikkumisesta talvellakin! Itse en voi ymmärtää pakkoliikuntaa, jota tehdään vain siksi, että niin "kuuluu tehdä", sillä olen lähes vakuuttunut, että jokaikiselle löytyy mieluisa tapa liikkua. Nyt tämä nousee ylös, ulos ja vesijuoksulle!

Lähteenä on käytetty UKK-instituutin sivuja sekä pudottajat.fi-sivustoa.

Laihdutuskirjoja osa 2: Dieettitytön huimat seikkailut

Jos ei otetan huomioon sitä, miten hyvin kirjasta saa faktatietoa, niin Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut on ehdottomasti laihdutuskirjasuosikkini. Shaunan kirja perustuu hänen maailmanlaajuisesti suosittuun blogiinsa, joka löytyy täältä. Tarina on siis täyttä totta ja niin ihanan elämänmakuista, että kirjaa ei malttaisi laskea käsistään!

Tarina alkaa siitä, kun Shauna huomaa omistavansa Australian suurimmat alushousut ja päättää tehdä asialle jotain. Kirjan aikana hän laihduttaa painoaan huomattavan määrän, muuttaa Australiasta Brittein saarille, löytää uusia ystäviä ja rakkauttakin löytyy - ja tämä kaikki yhden ihmisen elämässä muutaman vuoden aikana! Tuntuu välillä epätodelliselle, että tässä minä luen toisen ihmisen todellisesta elämästä, kun juoni on niin koukuttava ja herkullinen. Kirjan aikana Shauna tulee myös blogikaapista ulos, ja läheisille alkaa paljastua, että Shauna on koko maailman tuntema Dietgirl.

Kirjassa laihdutusta seurataan viikkojen lukumääränä sekä pudotettuina (tai takaisinsaatuina) kiloina. Aluksi laihdutus on keskeinen kirjan aihe, mutta mitä pidemmälle kirjassa pääsee, sitä enemmän elämäntapamuutokset jäävät sivuosaan kaiken muun tieltä. Ihan niin kuin tosielämässäkin: tapoja ei huomaa, kun niistä tulee rutiinia.

Kirjan keskiaukeamalla on värikuvia Shaunasta elämäntapamuutoksen eri vaiheissa, mikä tuo Dieettitytön todella lähelle lukijaa. Kirjan luettua tuntuu, kuin olisi hyväkin ystävä Shaunan kanssa. Suosittelen lämpimästi!

Pokkari näyttäisi maksavan Adlibriksella 4,20 e. Se on aika vähän neljästäsadasta sivusta iloa, itkua ja sympatiaa. :)

Lihottavat laihdutusniksit - ja miten minä olen niihin sortunut

Maikkari nosti etusivulleen tiistaina otsikon "5 laihdutusniksiä, jotka todellisuudessa lihottavat sinua". Lueskelin tekstiä naureskellen, sillä melkein kaikkea on tullut kokeiltua - ja lihottua. Tässä siis neljä laihdutusniksiä, jotka ovat lihottaneet minua:

1. Aamupalan väliinjättäminen
En ole ikinä jättänyt aamupalaa kokonaan pois. Sen sijaan aamupalasta on ollut helppo nipistää kaloreita, koska en ole aamulla hurjan nälkäinen. Niinpä aamiainen on välillä ollut niin naurettavan pieni, ettei sillä ole ollut energiansaannin kannalta mitään merkitystä. Lopputulos: ahmiminen illalla ja lihominen.

2. Liian vähän kilokaloreita
Yksi sana: Painonvartijat. Laihduin kyllä lyhyessä ajassa paljon, lihoin sen jälkeen lyhyessä ajassa paljon. Lihasmassa lähti, läskiä tuli tilalle. En suosittele kitudieettejä kenellekään.

3. Ainoa liikuntamuotosi on kävely
Monta vuotta koirat vastasivat liikuttamisestani. Kävin useimmiten metsälenkeillä, annoin koirien juosta ja itse taivalsin miellyttävää kävelyvauhtia. Ei hikeä, ei rasitusta, lopputuloksena kunnon huononeminen. Eli monta vuotta liikuin säännöllisesti ilman minkäänlaista vaikutusta kuntoon. Lopputuloksena painon jatkuvaa hiipimistä ylöspäin.

4. Kiellät itseltäsi kaikki herkut
Palataan jälleen Painonvartijoihin. Päivän pistemäärään ei mahtunut herkkuja, joten tunnollisena pisteiden käyttäjänä en niitä syönyt. Mutta sitten, kun pistekurjimus oli ohi, söin sitäkin enemmän. Lopputulos se sama vanha.

Niksiä numero 5 en ole kokeillut. Se nimittäin on hiilihydraattien pois jättäminen. Se tuntuu liian työläältä ja vaivalloiselta puuhalta, kun kuitenkin meillä syödään aina täysjyväpastaa ja -riisiä, perunaa harvoin ja leivänkin syönti on melko vähäistä. Liikunnan jälkeen keho tuntuu kaipaavan hiilareita, joten niitä sille mielellään kiitokseksi annan.

Sanoisinpa tällä kokemuksella, että oikein hyviä lihotusniksejä juttuun on löydetty. Onneksi homman pitäisi korjautua, kun päästää näistä turhista rajoituksista irti ja antaa kehon ottaa sen, mitä se kaipaa.

Ruokapäivitys

Löysin kamerani, joten tänään luvassa ruokapäivitystä. Laitan tänne näkyviin myös Kiloklubin ruokapäiväkirjan mukaiset kalorit ja ravintosisällöt näkyviin. Sinne merkatessani olen huomannut, että proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota. Myös kuidun kanssa pitää olla tarkkana, vaikka yleensä kuidunsaannin heikkous johtuu siitä, että syön niin vähän leipää tms., että pienikin vähäkuituinen suupala laskee kuituprosentin huonolle tolalle ja kuitugrammoja on vaikea saada täyteen.

Aamiainen 356 kcal:

Fazerin ruispaahtoleipä, Edam 17 %, Keiju 60 %, kurkkua, bansku, Valion kerrosviili ja pari kuppia kahvia. Kerrosviilin kausimaku mansikka-punaherukka-ruis ei ollut mikään kulinaarinen nautinto. Ruis tuntui suussa roskina, eikä hillo itsessäänkään ollut kaksista, joten jätetäänpä seuraavalla kerralla kauppaan.

Lounas 511 kcal:

Kalamurekepihvi (kalorimäärä arvioitu painon perusteella) ja lämmin salaatti: puolikas paprika, kevätsipuli, 100 g kesäkurpitsaa, 100 g kidneypapuja ja 1 tl oliiviöljyä.

Välipalaksi pari kuppia kahvia.

Päivällinen 477 kcal:
Itse leivottua leipää runsaskuituiseen jauhoon kaksi viipaletta, päälle 1 rkl savuporotuorejuustoa (täysirasvainen), tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Lisäksi n. 100 g raejuustoa ja vissyä. Jälkkäriksi varsin mainioksi todettu Pirkka-mansikkarahka.

Iltapala vesijuoksun jälkeen 235 kcal:

Kaksi ruistoastia, molemmilla 1 tl pestoa ja tomaattia. Lisäksi yksi pieni porkkana, kun pussi pyöri pöydällä.

Päivän saldo 1579 kcal (todellisuudessa ehkä kalamureke oli runsasenergisempi). Olisi voinut syödä tuhdimminkin, mutta ihan ok-päivä. Kasviksia oli 764 g, mikä on mulle varmaan tyypillinen määrä. Yleensä, jos jaksan ruokia merkitä, kasvisten määrä on 700-1000 g. Kuituja tuli 31 g, mikä on riittävästi. Ravintoaineet jakautuivat: proteiini 23 %, rasvat 34 % (tyydyttynyttä näistä 30 %) ja loput tietty hiilareita, kun alkoholia ei tullut juotua. Varsin esimerkillistä siis! Kyllähän tässä laihtuisi, jos joka päivä olisi näin näppärää syömistä. Jatketaan hyvään malliin!