Päivän ruokalista

Mitä kaadoin tänään suustani alas? Kaikkea hyvää tietenkin. :) Alla kuitenkin tarkemmin kuvattuna, millainen lomapäiväni oikein oli. Ruoat ovat aika peruskamaa, joskus tulee herkuteltua enemmänkin, joskus ei ollenkaan. Yritän pitää tasaisesta ruokarytmistä kiinni joka päivä, koska jos lipsun siitä, ahdan itseni aivan liian täyteen seuraavalla aterialla. En katso kellosta, että syön joka päivä tasan samaan aikaan, vaan pyrin pikemminkin pitämään tasaiset ruokailujen välit. Onneksi olen onnistunut löytämään jälleen pitkäksi ajaksi kadonneen nälän tunteen, joka kyllä muistuttaa, milloin ruokaa pitäisi saada.

Aamupalaksi jogurtti ja mandariini yhdeksän maissa. Syön normaalisti lisäksi yhden leivän, mutta koska olin menossa alun perin ystäväni kanssa aamupuurolle kaupunkiin, jätin sen väliin. Tykkään kovasti noista Valion lohkeavista jogurteista, vaikka niissä onkin aika paljon rasvaa. Maustamattomia jogurtteja on pienissä purkeissa tosi vähän, mutta välillä vaihtelen Pirkan maustamattoman kolesterolia alentavan jogurtin kanssa.

Lounas klo 11 kaupungissa. Aamupala venähti, joten päädyin ottamaan lohikeittoa lounaaksi kauppahallissa. Lisäksi söin kaksi pientä rieskapalaa ja jälkkäriksi kahvia ja eskimopuikko. Lohikeitto oli todella täyteläistä ja maukasta. Kamera ei ollut mukana, joten alla googlen kuvahaun näkemys lohikeitosta (lähde: hailuoto.info).

Kaupungilta suuntasin salille tekemään ylävartalotreenini. Sieltä tullessa kävin ruokakaupassa, ja sitten olikin taas nälkä. Kotona isohko välipala: moniviljasämpylä, jonka päällä loimulohta, ja paljon vesimelonia. En kauheasti rajoita hedelmien syöntiä, koska en todellakaan usko niistä lihovani. Kyllä ongelmat ovat jossain ihan muualla. Lisäksi meidän pitäisi syödä jääkaappia tyhjäksi tulevan lomamatkan vuoksi. :) Anette Palssa muuten antoi konkreettisia välipalaesimerkkejä tuoreimmassa blogikirjoituksessaan. Kannattaa kurkistaa.

Täytyy muuten kehua noita moniviljasämpylöitä, jotka ovat Putaan Pullan leipomon. Ne maistuvat hyvälle, rakenne on mukavan kuohkea ja niissä on kuittua jopa 10 %. Hyviä, runsaskuituisia sämpylöitä on vaikea löytää. Osa on tosi höttöisiä, kun kuidun lisäämiseksi on käytetty kaikenlaisia kikkoja, mutta nämä maistuvat normaalille leivälle. Normaalisti meillä syödään leipänä Vaasan ruispaloja tai vastaavia, mutta vaihtelu virkistää.

Päivälliseksi testasin kaupan pakastealtaasta löytynyttä lämmitettävää kreikkalaista salaattia. Sen kaveriksi paistoin Pirkan rapean kalaleikkeen, joka on ihan ok kalaeinekseksi. Selkeästi kalan rakenne ja maku erottuvat, mitä ei todellakaan voi sanoa esim. kalapuikoista. Kreikkalainen salaattikin ajoi asiansa, tulee varmasti ostettua toistekin. Ripautin hieman suolaa paistamisen yhteydessä, mutta en tiedä, olisiko se lopulta ollut tarpeen. Päivällisen söin kuuden maissa.

Illalla kävimme uimahallissa mieheni kanssa. Vesijuoksin puolisen tuntia ja sitten lilluskeltiin vielä kävelyaltaassa yhdessä. Uiminen kyllä tekee aina törkeän nälän! Kotona upposikin vauhdilla iltapalaksi moniviljasämpylä ja puolet kuvassa näkyvistä meloneista. Tulimme uimasta vasta kymmenen jälkeen, eli iltapala venyi puoli yhteentoista.

PS. Verikoetulokset olivat hyvät: kokonaiskolesteroli oli laskenut puoli yksikköä, ja pääsin normaalien kirjoihin! Nyt se oli 4,9. Happyhappyhappy!

Liikunnan iloa ja pakkoa

Toivun (omalla mittakaavallani) pahasta loukkaantumisesta. Kuten kerrottua, akillesjänteeni repesi toukokuun alussa. Sain tämän viikon maanantaina kävelylastan pois jalasta, ja samalla jalaltani lähti pois luotettava tuki, jonka turvin saatoin koheltaa huoletta niin tanssilattialla kuin metsän siimeksessäkin. Nyt on pitänyt olla paljon varovaisempi, kun jalkani kulkee omillaan matkassa.

Teen jalalleni määrättyjä kuntoutusliikkeitä kahdesti päivässä. En tykkää niistä ja koen ne jostain syystä turhauttaviksi, vaikka ne eivät vie paljoa aikaa tai energiaa. Mutta teen ne, koska en todellakaan uskalla jättää niitä välistä. Suositus oli tehdä liikkeitä 2-3 kertaa päivässä, joten vaiennan omatuntoni tekemällä sen minimimäärän. Kuntoutusliikkeet ovat nilkan liikerataa lisääviä ja akillesjännettä ympäröiviä lihaksia venyttäviä. Näitä liikkeitä tahkoan kahdesti päivässä kolmen viikon ajan. Kuulemma voin lisätä toistoja jaksamisen mukaan. Fyysisessä jaksamisessa ei ole ongelmia, psyyke pistää vastaan.

Sen sijaan "oikeasta" liikunnasta tykkään. Tässä viime viikon liikuntapäiväkirjani:

maanantai: Jalka pois lastasta, liikuntana vain kuntouttavat liikkeet.
tiistai: Allaskävely jalat pohjassa 40 min
keskiviikko: Pyörällä salille (yht. 40 min), ylä- ja keskivartalotreeni salilla
torstai: Hyötymatkapyöräilyä noin 20 km
perjantai: salilla ylä- ja keskivartalotreeni, vesijuoksua syvässä altaassa 35 min 
lauantai: sukujuhlilla, ei liikuntaa
sunnuntai: sienestystä mäkisessä maastossa

Olen hyvin tyytyväinen viikkoon. Jalka selkeästi vahvistui joka päivä, ja vihdoin perjantaina tunsin, että lihaspito nilkan ympärillä on parantunut ihan huimasti. Selkeä ero maanantaihin, kun hädin tuskin uskalsin askeltaa jalalla!

Sunnuntain sienestys hieman hirvitti, sillä minulla ei ole lupaa liikkua epätasaisessa maastossa. Korvasienet kuitenkin huusivat kutsuvasti, joten suuntasin vanhempieni matkaan, kun kerran autonkin sai ihan sienipaikan viereen. Kävelin toooodella varovasti vaaroja ylös-alas, joten mitään hikiliikuntaa sienestys ei ollut, mutta nautin kovasti, kun pääsin pitkästä aikaa luontoon liikkumaan. Normaalisti se on minulle jokaviikkoista nautintoa, joten on ollut todella ikävä olla ilman sitä.

Nyt taidan paneutua taas niihin vihonviimeisiin kuntoutusliikkeisiin! Sadepäivä on sujunut matkustaessa ja sisätiloissa, joten tälle päivälle ei ole vielä liikuntaa tullut. Lisäksi on armoton päänsärky, joten voi olla, että hautaudun vain peittojen alle odottelemaan sen lähtöä. Lepo on ihan yhtä tärkeää kuin liikuntakin!

Hyvää ruokaa

Ruoka on hyvää. Pidän monenlaisesta ruoasta. Siksi minun on hyvin, hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tankkaavat ruokaa polttoaineekseen. Minä haluan syödä hyvin.

Tiedän, että pystyisin noudattamaan "laihdutusruokavaliota" jonkin aikaa, kenties puoli vuotta tai vuodenkin. Tiedän myös, etten ikinä kykenisi syömään samanlaista aamupalaa tai kanaa ja riisiä ilman kastiketta vuodesta toiseen. Olen vuosia sitten laihduttanut Painonvartijoiden pistesysteemillä 16 kg, mutta kaikki tuli takaisin - korkojen kera. Minusta ei ole kituutusdieetille.

Minusta on ihanaa, jos ruokaan kätkeytyy tarinoita. Joku läheinen on tehnyt minulle hyvää ruokaa, saan valmistaa ruokaa jonkun antamalla reseptillä tai tiedän tekeväni jonkun läheisen lempiruokaa. (Nimeän muuten aina reseptit reseptivihkooni antajan mukaan. Näin muistan esim. lukiokaverini Annen, jonka Annen hedelmäkakku on seurannut vihkossani vuosia mukana.) Tarinoiden takia arvostan kovasti itse tehtyä ruokaa. Toinen syy itsetehdyn arvostamiselle on tietysti maku. Kukaan ei osaa laittaa niin hyvin minun makuaistiani hiveleviä ruoka kuin minä. :)

Tämä kaikki ei sulje kuitenkaan pois sitä, ettenkö voisi pudottaa painoani syömällä hyvin. Onneksi pidän kovasti kasviksista, kalasta, ruisleivästä ym. "terveellisestä". Kuolaan enemmän savukalasalaattia kuin ranskalaisia. En ole kova karkkihiiri, mutta suklaa maistuu. Tumma suklaahan on niin terveellistä, että pari palaa päivässä on melkein kansalaisvelvollisuus! Erityisen hyvää on Pirkka kaakaorouheinen tumma suklaa, joka on kaikenlisäksi vielä luomua ja Reilua kauppaa. Sisäinen hippini tykkää.

Tänään sain syödä ruokaa, joka oli täynnä tarinoita:

Leivoin itse ihanaa oliivileipää. Tein taikinan rakkaudella, pidin sitä yön yli lepäämässä, hain vartavasten Lidlistä ihania kalamataoliiveja ja lopulta paistoin pienen leivän. Se on niin pieni, että syömme sen mieheni kanssa yhdellä ruoalla. Leivän päälle tein savukalatahnaa. Vanhempani toivat mökiltä tullessaan ahvenia, jotka savustimme eilen. Tänään perkasin pari ahventa, sekoitin kevyt creme fraiche -purkin lopun, kevyttuorejuustoa, sitruunanmehua ja pippuria kaloihin. Lisäkkeenä eiliseltä jäänyttä fetasalaattia.

Voitte vain uskoa, kuinka kulinaristin mieli lepää tällaiselta lautaselta syödessä. Btw. söin vielä leivän kantapalan omasta puolikkaastani ja laitoin kaikille leiville levitettä. Halusin vain nuo kauniit oliivit kuvaan näkyviin. En ikinä voisi vaihtaa näitä tunteita mihinkään saneltuun ruokavalioon. Olen mieluummin aina hieman pullamössö (mutta hoikempi, kiitos!), kuin timmi pakkoproteiinin purija.

... täytyy vielä sanoa, että tykkään kyllä monista proteiininlähteistä kovasti. Jo pienenä kinusin äitiltä kaupassa raejuustoa herkuksi ja rahkaakin vetelen lähes päivittäin, koska tykkään siitä niin kovasti.

Terveyden tähden

Terve, vaikkakin ylipainoinen, niin minä olin homman aina ajatellut. Olen aina liikkunut jonkin verran, kiitos koirieni, mutta tosiasiassa kuntoa kohottavaa, hikeä nostattavaa liikuntaa on jossain vaiheessa ollut todella vähän. Saahan ne koirat lenkitettyä metsässä hyvin rauhallisella omalla liikunnallakin. Perusruoka, jota olen syönyt, on aina ollut terveellistä, ja kasvikset ovat maistuneet. Mutta sen perusruoan lisäksi on tullut syötyä kaikenlaista muutakin, eikä vain herkkupäivinä. Ruoka vaan on niin hyvääääää, että voisin elää syödäkseni.

Ensimmäinen signaali siitä, että ylipaino alkaa näkyä myös terveydessä, tuli verenpaineen mittauksesta. Parisen vuotta sitten lääkärin verenpainemittari sanoi paineiksi 140/92. Vaikka verenpaine tyypillisesti nousee lääkärissä mitattaessa, jäi lukema jyskyttämään takaraivoon. Nytkö se sitten alkoi? Alamäki sen vuoksi, etten pidä itsestäni huolta. Sinänsä verenpaineeni oli vielä normaalin rajoilla, mutta aloitin omatoimisen verenpaineen seurannan. Pikku hiljaa elämäntapamuutosten myötä verenpaineeni alkoi laskea. Tänään mittasin tällä hetkellä hyvin tyypilliset lukemat 122/77, pulssi 52. Niitä on aika mukava katsella!

Toinen terveyteen liittyvä herätys oli viime keväänä. Kävin maaliskuun lopussa verikokeissa, joissa huomattiin kolesteroliarvoni nousseen. Kokonaiskolesteroli oli 5,4. Hyvää kolesterolia oli riittävästi, mutta huonoa vähän turhankin paljon. Tällä viikolla tilasin uudet verikokeet työterveydestä. Ne määrännyt hoitaja oli todella ilahtuneen kuuloinen, kun kerroin, kuinka olen tehnyt vuoden aikana merkittäviä elämäntapamuutoksia ja pudottanut painoa. Muutoin hän ei olisi katsonut tarpeelliseksi seurata noin rajalla olevia arvoja, mutta toki määräsi uudet kokeet, kun kuuli, että olin tosissani tarttunut asiaan.

Minulle terveyteen liittyvät asiat tuntuivat todella järkyttäviltä. Ei ihmisen kuulu kärsiä verenpaineesta ja kolesterolista alle kolmikymppisenä. Nyt voisi melkein sanoa, että onneksi tulin käyneeksi erilaisissa tutkimuksissa, joissa huonontuneet arvot huomattiin. Ne sysäsivät todellisen alun elämäntapamuutokselle. Ryhdyin viimein välttelemään etenkin punaista lihaa. En ollut ikinä siitä mitenkään tykännyt, mutta se vain oli tuntunut niin helpolle syödä jauhelihaa ym. Kalan ja kasvisten kanssa vaikkapa ulkona syöminen on haastavampaa, kun vaihtoehtoja on vähän. Kevään sana kasvispainotteiselle syömiselle taitaa olla fleksitarismi. Samalla järkeistin herkkujen syömistä ja lisäsin liikuntaa.

Minun vuokseni - koska olen sen arvoinen.

Välipala

Niin kuin aiemmin kirjoitin, kävin allaskävelemässä. Kävely sujui hyvin, mutta armoton nälkä iski liikunnan päälle. Olin kyllä ajatellut, että jotain välipalaa pitäisi ennen jalkahoitoa syödä, mutta en ollut kuitenkaan muistanut ottaa mitään mukaan. Palautusjuomajauhetta olin kotona lähinnä ajatellut.

Suuntasin lähellä olevaan pienehköön S-kauppaan ostoksille. Uimahallissa olin nähnyt erään naisen juovan Valion uuden Pro-sarjan juomaa, jota minäkin sitten yritin etsiskellä. Olin aiemmin bongannut jossain maitokahvin makuisen juoman, jota kieli pitkällä jo ajatuksissani lipitin. S-kaupassa ei kuitenkaan tuotteita ollut, joten jotain muuta piti keksiä.

Hedelmätiskiltä matkaan oli tarttunut banaani. Maitohyllyltä tutkiskelin Eloveena-välipalajuomaa, mutta hylkäsin sen korkean sokeripitoisuuden vuoksi. Lopulta tartuin 2,5 dl:n maitoon. En ole juonut maitoa paljaaltaan vuosiin, mutta todella kylmä kevytmaito maistui hyvältä auringonpaisteessa!

Valion sivujen mukaan tuotteen ravintosisältö oli seuraava:

Ravintosisältö (100 g:ssa)

Energiaa	164	kJ
Energiaa (kcal)	39	kcal
Proteiinia	3,3	g
Hiilihydraatteja	3,1	g
josta laktoosia	0	g
josta sokereita	3,1	g
Rasvaa	1,5	g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja	0,8	g
Ravintokuitua	0	g
Natriumia	0,1	g

Ja kun siihen liitetään bansku vitamiineineen kaikkineen, niin välipala oli terveellinen ja täyttävä, sekä mikä tärkeintä: nautin sen mausta. Itse asiassa olisin ollut ihan valmis juomaan Eloveena-juoman sokereineen, jos olisin ollut varma, että olisin tykännyt siitä. Makuvaihtoehdot kuulostivat kuitenkin vähän epäilyttäviltä, joten jätin sen kauppaan.

Ja tiedättekö mitä: maksoin tästä välipalasta yhden euron.

Pohkeet

Kun jalka on pitkään stabiilissa tilassa, lihakset alkavat muuttaa muotoaan. Oman kokemukseni perusteella ne eivät häviä nopeasti, mutta ikään kuin valahtavat taakse. Olen lukenut netistä keskustelupalstoilta, kuinka akillesjännevamman seurauksena pohkeisiin on tullut jopa 7 sentin paksuusero. Itse mittasin pohkeet ensimmäisen kerran, kun sain kipsin pois. Eroa pohkeiden paksuimmassa kohdassa oli silloin 2 cm. Eilen mittasin uudelleen, eikä lisäeroa ollut tullut kuin puoli senttiä. Kiitän tästäkin jälleen pyöräilyä. Se on todella kannattanut.

Laitan tähän eilen eli 11.6. otetut pohjekuvat. Vasen jalka on vammautunut. Nilkassa näkyy melko roima turvotus, sillä kuvat on otettu illalla. Toivottavasti muutaman viikon päästä päästään katselemaan erinäköisiä kuvia!

Varsinkin tuossa takaa otetussa kuvassa näkyy, miten vasen pohje on muodoton pullamössöjalka. Parhaiten ero tulee kuitenkin näkyviin istuessa, kun jalat eivät ole jännityksessä. Vasemmasta jalasta kaunis muoto puuttuu kokonaan. Ällöttävää!

Tänään suuntaan uimahallille kokeilemaan allaskävelyä. Mietin pitkään sen ja kuntosalin välillä, mutta lopulta ajattelin kokeilla ensin vettä. Sen jälkeen suuntaan jalkahoitoon, jonka eilen varasin lastasta eroon pääsemisen kunniaksi. Molemmat jalkapohjat ovat kärsineet tästä poikkeustilasta. Oikeaan on tullut kovettumia, kun se on ollut niin kovalla rasituksella, ja vasen on ihan kuivanut jatkuvasta hautomisesta. Voisi siis sanoa, että jalkani ovat hemmottelunsa ansainneet.

Ainakin laihempi ja lihaksikkaampi

Tervetuloa uutukaiseen blogiini! Nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi kertoo tarinaa naisesta, joka yrittää kovasti elää terveellisemmin, liikkua enemmän ja vielä nauttia siitä kaikesta. Runot ja lyriikat ovat lähellä sydäntä, joten blogin otsikoksi pääsi itseoikeutetusti Eppujen Urheiluhullun säe. Kukapa meistä ei noita asioita haluaisi? Nuoremmaksi tässä ei varmaan tule, mutta laihemmaksi ja lihaksikkaammaksi olisi pyrky.

Pidän liikunnasta. Suosikkejani ovat erilaiset pallopelit, kuntosali ja pyöräily. Myös uintia olen joskus harrastanut, ihan kuntoilumielessä. Siksi liikunnan lisääminen elämään on ollut hurjan tyydyttävää: miksi ihmeessä olen hylännyt tämän ihanan asian niin moneksi vuodeksi? Kuluneen vuoden aikana olen kaivanut esiin vanhoja ilon aiheita siitä, millaista on jaksaa piiskata itsensä äärirajoille - eikä ääriraja tarkoita viidenteen kerrokseen kävelemistä. Miten mukavaa on pelata sulkapalloa, lentopalloa, sählyä tai mitä tahansa joukkuepeliä!

Kaiken liikuntaharrastuksen lisäksi olen järkeistänyt syömisiäni. Ylipainoa on kertynyt useiden vuosien varrella sen verran roimasti, että varaa painonpudotukseen todellakin on useamman kymmenen kilon verran. Lautasmallin avulla, rehujen syönnillä ja rennolla meiningillä on reilun puolen vuoden aikana kiloja tippunut reilut kymmenen. Viimeisten kuukausien aikana tiputus on ollut hi-das-ta, mutta jospa tämä blogi motivoisi taas vähän tiukempaan tyyliin. Ruokaguruni on ihanainen Patrik Borg, jonka kirjoja pidän lähes raamattuina. Maalaisjärkeä yhdistettynä tiukkaan asiaan ja tämä tyttö tykkää!

Toukokuun alussa maailma romahti, kun kesken lentopallon akillesjänteestä kuului naps. Jalka ei enää ottanut alle, joten sairaalakeikka oli välttämätön. Siellä lääkäri totesi akillesjänteen osittaisen repeämän, jalka kipsattiin ja kyyneleet tulvivat silmiin. Taisin tajuta alusta asti paremmin kuin kukaan läheiseni, että tiedossa olisi kuukausien paranemisprosessi, eikä takuita entisenlaisesta akillesjänteestä siltikään olisi. Puolentoista viikon kipsauksen jälkeen jalkaani laitettiin Vacoped-kävelylasta 15 asteen kulmalla ja parin viikon päästä 0-30 asteen kulmalla. Tänään Vacoped otettiin pois ja alta paljastui laiha pohje.

Olen pyöräillyt koko neljän viikon ajan, kun olemme Vacopedin kanssa viettäneet yhteiseloa. Pisimmät lenkit ovat olleet parikymmentä kilometriä, loppuvaiheessa jo noin 130 keskisykkeellä. En uskaltanut kertoa sitä fysioterapeutille, vaikka jalkani ei olekaan kiukutellut rasituksesta. Lisäksi olen käynyt salilla tekemässä yläkropan treeniä. Fyssarin mukaan jalassani oli yllättävän paljon etenkin koukistusvoimaa, minkä itse epäilen johtuvan juuri pyöräilystä.

Nyt olisi siis aika ruveta elämään ilman tukea, oman heikon jalan ehdoilla. Ohjelmassa tulee olemaan salia, pyöräilyä ja todennäköisesti myös allaskävelyä. Olen saanut venytys- ja vahvistusohjeet kuudeksi viikoksi sairaalasta. Niistä ensimmäisen kolmen viikon ohjelmaa tehdään 2-3 kertaa päivässä, jälkimmäistä riittää 3-4 kertaa viikossa. Näissä tunnelmissa aloittelen tätä blogiani, hieman harmissani, mutta toisaalta katse vahvasti tulevaisuudessa. Tie on vain ylöspäin.