Tervetuloa uutukaiseen blogiini! Nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi kertoo tarinaa naisesta, joka yrittää kovasti elää terveellisemmin, liikkua enemmän ja vielä nauttia siitä kaikesta. Runot ja lyriikat ovat lähellä sydäntä, joten blogin otsikoksi pääsi itseoikeutetusti Eppujen Urheiluhullun säe. Kukapa meistä ei noita asioita haluaisi? Nuoremmaksi tässä ei varmaan tule, mutta laihemmaksi ja lihaksikkaammaksi olisi pyrky.
Pidän liikunnasta. Suosikkejani ovat erilaiset pallopelit, kuntosali ja pyöräily. Myös uintia olen joskus harrastanut, ihan kuntoilumielessä. Siksi liikunnan lisääminen elämään on ollut hurjan tyydyttävää: miksi ihmeessä olen hylännyt tämän ihanan asian niin moneksi vuodeksi? Kuluneen vuoden aikana olen kaivanut esiin vanhoja ilon aiheita siitä, millaista on jaksaa piiskata itsensä äärirajoille - eikä ääriraja tarkoita viidenteen kerrokseen kävelemistä. Miten mukavaa on pelata sulkapalloa, lentopalloa, sählyä tai mitä tahansa joukkuepeliä!
Kaiken liikuntaharrastuksen lisäksi olen järkeistänyt syömisiäni. Ylipainoa on kertynyt useiden vuosien varrella sen verran roimasti, että varaa painonpudotukseen todellakin on useamman kymmenen kilon verran. Lautasmallin avulla, rehujen syönnillä ja rennolla meiningillä on reilun puolen vuoden aikana kiloja tippunut reilut kymmenen. Viimeisten kuukausien aikana tiputus on ollut hi-das-ta, mutta jospa tämä blogi motivoisi taas vähän tiukempaan tyyliin. Ruokaguruni on ihanainen Patrik Borg, jonka kirjoja pidän lähes raamattuina. Maalaisjärkeä yhdistettynä tiukkaan asiaan ja tämä tyttö tykkää!
Toukokuun alussa maailma romahti, kun kesken lentopallon akillesjänteestä kuului naps. Jalka ei enää ottanut alle, joten sairaalakeikka oli välttämätön. Siellä lääkäri totesi akillesjänteen osittaisen repeämän, jalka kipsattiin ja kyyneleet tulvivat silmiin. Taisin tajuta alusta asti paremmin kuin kukaan läheiseni, että tiedossa olisi kuukausien paranemisprosessi, eikä takuita entisenlaisesta akillesjänteestä siltikään olisi. Puolentoista viikon kipsauksen jälkeen jalkaani laitettiin Vacoped-kävelylasta 15 asteen kulmalla ja parin viikon päästä 0-30 asteen kulmalla. Tänään Vacoped otettiin pois ja alta paljastui laiha pohje.
Olen pyöräillyt koko neljän viikon ajan, kun olemme Vacopedin kanssa viettäneet yhteiseloa. Pisimmät lenkit ovat olleet parikymmentä kilometriä, loppuvaiheessa jo noin 130 keskisykkeellä. En uskaltanut kertoa sitä fysioterapeutille, vaikka jalkani ei olekaan kiukutellut rasituksesta. Lisäksi olen käynyt salilla tekemässä yläkropan treeniä. Fyssarin mukaan jalassani oli yllättävän paljon etenkin koukistusvoimaa, minkä itse epäilen johtuvan juuri pyöräilystä.
Nyt olisi siis aika ruveta elämään ilman tukea, oman heikon jalan ehdoilla. Ohjelmassa tulee olemaan salia, pyöräilyä ja todennäköisesti myös allaskävelyä. Olen saanut venytys- ja vahvistusohjeet kuudeksi viikoksi sairaalasta. Niistä ensimmäisen kolmen viikon ohjelmaa tehdään 2-3 kertaa päivässä, jälkimmäistä riittää 3-4 kertaa viikossa. Näissä tunnelmissa aloittelen tätä blogiani, hieman harmissani, mutta toisaalta katse vahvasti tulevaisuudessa. Tie on vain ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jätät kommentin. Julkaisen sen, kun olen tarkistanut, ettet ole kirjoittanut mitään yleisesti loukkaavaa tai yksityisyyttäni uhkaavaa.