Ruokapäivitys

Löysin kamerani, joten tänään luvassa ruokapäivitystä. Laitan tänne näkyviin myös Kiloklubin ruokapäiväkirjan mukaiset kalorit ja ravintosisällöt näkyviin. Sinne merkatessani olen huomannut, että proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota. Myös kuidun kanssa pitää olla tarkkana, vaikka yleensä kuidunsaannin heikkous johtuu siitä, että syön niin vähän leipää tms., että pienikin vähäkuituinen suupala laskee kuituprosentin huonolle tolalle ja kuitugrammoja on vaikea saada täyteen.

Aamiainen 356 kcal:

Fazerin ruispaahtoleipä, Edam 17 %, Keiju 60 %, kurkkua, bansku, Valion kerrosviili ja pari kuppia kahvia. Kerrosviilin kausimaku mansikka-punaherukka-ruis ei ollut mikään kulinaarinen nautinto. Ruis tuntui suussa roskina, eikä hillo itsessäänkään ollut kaksista, joten jätetäänpä seuraavalla kerralla kauppaan.

Lounas 511 kcal:

Kalamurekepihvi (kalorimäärä arvioitu painon perusteella) ja lämmin salaatti: puolikas paprika, kevätsipuli, 100 g kesäkurpitsaa, 100 g kidneypapuja ja 1 tl oliiviöljyä.

Välipalaksi pari kuppia kahvia.

Päivällinen 477 kcal:
Itse leivottua leipää runsaskuituiseen jauhoon kaksi viipaletta, päälle 1 rkl savuporotuorejuustoa (täysirasvainen), tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Lisäksi n. 100 g raejuustoa ja vissyä. Jälkkäriksi varsin mainioksi todettu Pirkka-mansikkarahka.

Iltapala vesijuoksun jälkeen 235 kcal:

Kaksi ruistoastia, molemmilla 1 tl pestoa ja tomaattia. Lisäksi yksi pieni porkkana, kun pussi pyöri pöydällä.

Päivän saldo 1579 kcal (todellisuudessa ehkä kalamureke oli runsasenergisempi). Olisi voinut syödä tuhdimminkin, mutta ihan ok-päivä. Kasviksia oli 764 g, mikä on mulle varmaan tyypillinen määrä. Yleensä, jos jaksan ruokia merkitä, kasvisten määrä on 700-1000 g. Kuituja tuli 31 g, mikä on riittävästi. Ravintoaineet jakautuivat: proteiini 23 %, rasvat 34 % (tyydyttynyttä näistä 30 %) ja loput tietty hiilareita, kun alkoholia ei tullut juotua. Varsin esimerkillistä siis! Kyllähän tässä laihtuisi, jos joka päivä olisi näin näppärää syömistä. Jatketaan hyvään malliin!

Simona Gioli

Lupasin palata motivoivan ja kuvitetun postauksen kanssa. Italia-Japani-lentopalloa katsellessa osui silmät tiettyyn pelaajaan, joka on todella motivoivan näköinen. Simona Gioli on lentopalloilijaksi poikkeuksellisen lihaksikas tapaus, mutta ei näytä massa paljon peliä hidastavan.

Gioli pelaa tällä hetkellä Turkissa. Tietenkin hän on maajoukkuepelaaja Italiassa, sieltähän hänet bongasinkin. Gioli kuului 2007 Euroopan mestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.

 Wikipedian mukaan neitokaisella on raameja vaikka minulle jakaa: mittaa on 185 cm! Minun "ammattilaisurani" katkesi ennen alkuaan, kun Luoja soi senttejä vain 160...

Kaunis neito näyttää olevan kentän ulkopuolellakin. Rasvaa ei hirveästi kroppaan mahdu, joka kelpaisi varmaan monelle (bikini) fitness -kisaajalle...

Jänne temppuilee ja ruoka maistuu

Ei mene nyt kovin hyvin: akillesjänne on temppuillut muutaman päivän. Turvotusta on kertynyt nilkkaan, ja kipuja on ollut. Plääh! En ole taas hirveästi liikuskellut, kun rasitus ei tunnu hyvälle. Tänään kuitenkin menen salille, niin saan sen kolme kertaa tälle viikolle salitreeniä. Jospa se palkitsisi itsensä kauniina, pullistuvina lihaksina.

Ruokaakin on mennyt. Ei taida olla ensi viikolla miinuslukemia painossa. Ruokarytmi on vähän heitellyt säännöllisistä aterioista epäsäännöllisiin, runsasenergisiin eväisiin. Eli nyt on pelkkää petrausta tarjolla!

Vielä valituksen pohjalle poskiontelokitinää: antibioottikuurikaan ei ole purrut niin hyvin, kuin olisi toivonut. Paineen tunne on edelleen kallossa.

Lupaan, että ensi kerralla en valita näin paljon. Lupaan parantaa tapani ja palata motivoivan, kauniisti kuvitetun blogitekstin kanssa. :)

Ahistus ja tulehus!

Oon tässä pari viikkoa kärsinyt päänsäryistä. Niitä aina välillä tulee mm. jäykistä niskalihaksista, joten olen yrittänyt tunnollisesti pyöritellä käsiä ja venytellä yläselkää. Mutta on tuntunut, ettei mistään ole hyötyä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä makasin sängyllä päänsärkyisenä ja yhtäkkiä tajusin, että paine ei olekaan niskassa vaan päässä. Vanha ystäväni poskiontelotulehdus siellä kiukutteli. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen asialle ja antibiootit.

Olen kroonikko sairastamaan poskiontelotulehduksia. Terveyskirjaston mukaan kolmesti vuodessa on toistuva poskiontelotulehdus, enkä minä edes muista, milloin viimeksi en olisi sairastanut sitä kolmesti vuodessa! Pari viimeistä tulehdusta ovat tulleet ihan oireettomina, vain päänsärky on viitannut tulehdukseen. Sanoin jo lääkärissä, että olisin valmis operaatioon, että tämä ikävä piina päättyisi. Seuraavan tulehduksen yhteydessä otetaan asia sitten esille, kun nyt kaikki olivat lomailemassa.

Minulla tekee tietysti mieli liikkua. Jos ei liiku, ei voi näyttää samalta kuin Hillary Swank.

Toisaalta, tuohon Swankin kuntoon pääsemiseksi tarttis myös syödä aika paljon vähemmän aika pitkän aikaa, joten liikuntaa voisi hyvin vähentää paranemisen ajaksi.

Mutta enhän minä malta. Joten tänään kävin salilla toteamassa, että rauta ei liiku, kun on sairas. Esim. vertical traction -härvelissä olen pitkään keikkunut siinä rajoilla, että vetäisin 40 kg. Viimeksi yläkroppatreenissä jo päätin, että ensi kerralla menee. Tänään tuntui, että 37,5 painoi ainakin tonnin! Suosiolla jätin sen jälkeen kaikki painonlisäykset tekemättä ja menin vanhoilla.

Sen sijaan uimista minulle on joskus lääkäri ihan suositellut liikuntamuodoksi poskiontelotulehduksen aikaan. Viileä vesihöyry on hyvä hengitysteille, parempi kuin kuuma, joka laajentaa limakalvoja. Uidessakaan ei tietenkään saa vetää itseään piippuun, vaan rauhallisesti nautiskella menosta. Siksi ajattelin, että huomenna voisikin olla vesijuoksupäivä. 

PS. Jos haluaa pelästyä kunnolla, kannattaa lukea Fit-lehden artikkeli siitä, kuinka sairaana treenaaminen voi viedä hautaan. Hui!

Viikon liikunnat

Viime viikonloppu meni juhlien merkeissä. Oli häitä ja synttäreitä, sukukokousta ym. Hirvitti tänään nousta vaa'alle katsomaan luvut, mutta samoissa mennään kuin ennen viikonloppuakin. Mitään laskuakaan ei toisaalta tullut... Kaikkein eniten harmittaa se, että lauantaina meni sen verran myöhään juhliessa, että eilenkään ei sitten taipunut salille. Näinpä hyvä lupaukseni kolmesta salikerrasta viikossa petti heti ensimmäisellä viikolla! :( Tänään lähdetään kuitenkin paikkaamaan virhettä.

Viime viikon liikunnat:
maanantai: vesijuoksu 40 min
tiistai:  pyörällä salille + alakroppa
keskiviikko: vesijuoksu 30 min
torstai: salilla yläkroppa
perjantai: hyötyliikuntana pyöräilyä n. 16 km

Hyvä kevyttuote

Kuten on tullut useasti mainittua, olen hyvän ruoan ystävä. Anteeksi vain, kaikki kevyttuoteihmiset, mutta ne ovat pahoja. Äitini on yrittänyt koko elämäni toitottaa minulle, että "ne ovat ihan hyviä, kunhan niihin tottuu". 25 vuotta yritin tottua, mutta kyllähän totuus on, että 5 % ruokakerma on kuraa, 5 % juusto kumia ja 3 % tuorejuusto ei edes liukene kastikkeeseen. Itse asiassa on vähän huvittavaakin, että sitä myötä, kun elämäni on muuttunut kaiken kaikkiaan terveellisemmäksi, kevyttuotteet ovat ruokavaliostani vähentyneet.

On toki tuotteita, joista kannattaa valita kevyt vaihtoehto. Rasvaton maito on mielestäni paremman ja raikkaamman makuista kuin kevytmaito. Suuri rakkauteni, maitokahvi, maistuu parhaalta rasvattoman maidon kanssa. Tykkään juoda hiilihapollisia juomia, mutta en koskaan juo sokerisia limukoita. Se on asia, jossa äitini on aidosti saanut makuaistini muuttumaan: en pidä kuin keinomakeutetuista limsoista. Yleensä hiilihapon "puutteeseen" tepsii myös vissy.

Yksi hyvä kevyttuote on kuitenkin säilynyt ruokavaliossani. Se on yllättävää kyllä, rahka.

Kuva Pirkan sivuilta

Vaikka rasvattomat ja keinomakeutetut jogurtit ovat mielestäni omituisen makuisia, tässä rahkassa keveys ja maku on saatu samaan pakettiin. Energiaa rahkassa on 50 kcal / 100g eli vain 75 kcal koko purkissa. Protskua purkissa on 6,4 g. Hintaa purnukalla on muistaakseni lähicittarissa 75 senttiä.

Otetaan vertailun vuoksi Valion PRO-sarjan mansikkarahka.

Kuva Valion sivulta.

PRO-sarja on luonut imagoa urheilijoille suunnattuna proteiinipitoisena sarjana. Voisi siis olettaa, että tässä on kaikki kohdallaan. Energiaa rahkassa on 80 kcal / 100 g, protskua lähes tuplat Pirkkaan eli 11 g. Purkki on isompi kuin Pirkassa eli 175 g. Energiaa tästä purnukasta tulee yhteensä 140 kcal.

Koska itselläni tulee ainakin vetäistyä koko purkki, kun alkuun pääsen, minua kiinnostaa KOKO purkin energiamäärä (rahka on niiiiiin hyvää!). Kuntosalitreenini on sen verran maltillista, ettei proteiinia tarvitse kiskoa ylettömiä määriä, joten en viitsi maksaa tuplahintaa siitä, että saan lisäproteiinia. Varsinkin, kun Pirkasta saan puolet Valion energiamäärästä.

Kipeä kantapää

Olen toipunut tähän asti melkoisen tasaisesti toukokuun alussa sattuneesta akillesjänteen repeämästä. Olen huomannut joka viikko muutosta parempaan. Yhtenä päivänä tajusin, että uskallan varata kävellessä jalalle, toisena huomasin, että voimaa on tullut niin paljon, että uskallan polkaista jalalla pyörän vauhtiin. Vaikka paraneminen on hidasta, se on kuitenkin edennyt.

Aina välillä kävelemisen jälkeen kantapää on ollut kipeänä. Se oireili lomamatkallamme, kun tietysti tuli käveltyä jonkin verran. Viime viikonloppuna se alkoi oireilla kipeämmin kuin ennen. Tuntui, että normaali kotona sisällä liikkuminen kävi kipeää. Monta päivää kävelyä, remontointia ja vähän tanssiakin maksoivat takaisin melkoisena tuskana.

Googlettelin akillesjänteen ja kantapään kivun yhteyttä. Ilmeisesti vaiva on yleinen esim. juostessa, kun akillesjänteeseen kohdistuu paljon kuormitusta. Todennäköisesti minulla on akillesjänteen ja kantaluun välisen limapussin tulehdus, itse diagnosoituna. Jo alusta asti oireiden ilmetessä olen huomannut niiden pahenevan rasituksesta ja vastaavasti helpottuvan levosta, joten olen yrittänyt tämän viikon alun olla kävelemättä kovin paljon. Sen sijaan olen vesijuossut, pyöräillyt ja käynyt salilla.

Toivon tosi paljon, että paraneminen lähtisi jälleen etenemään ja tästä ikävästä vaivasta pääsisi eroon. Se voi tarkoittaa parin viikon kävelyn välttelyä tai vielä lääkärikäyntiä, mutta tärkeintä olisi saada jalka kuntoon ennen töiden alkua. Töissä en voi välttyä jalkojen päällä olemiselta, joten sitten pitäisi jo olla kunnossa.

Laihdutuskirjoja osa 1: Keventäjä hallitsee syömistä

Omistan muutaman painonhallinta-aiheisen kirjan ja ajattelin kirjoittaa niistä minisarjan, jossa esittelen kirjat ylimalkaisesti ja lopuksi sanon oman painavan sanasen kirjan hyödyllisyydestä. :) Aloitan sarjan Anette Palssan Keventäjä hallitsee syömistä -kirjasta.

Kirja on ilmestynyt selvästi Maikkarin Keventäjät-palvelun kylkiäisinä. Palvelu mainitaan kirjassakin. Laihduttajasta puhutaan keventäjänä. Unohdetaan tämä jenkkityylinen (ärsyttävä) tuotteistaminen kuitenkin tässä yhteydessä, sillä kirjassa on hyvää asiaakin.

Täytyy sanoa, että kirjassa on silmiä hivelevän kaunis taitto. Raikkaat sinisen ja vaaleanvihreän sävyt sopivat hyvin aihepiiriin. Ainoa häiritsevä asia ulkomuodossa on se, että valokuvat ovat selvästi jostain kansainvälisestä urapalvelusta, eikä niitä ole otettu kirjaa varten. Sen sijaan hauskat kissa ja koira -aiheiset piirrokset on suomalainen taiteilija piirtänyt kirjaan.

Palssa aloittaa kirjan ihan perusteista. Hän käy läpi elämäntapamuutoksen ja laihdutuskuurin eroja. Omasta mielestäni erityisen mielenkiintoinen oli tutkimus sotilaista, jotka oli otettu laihdutustutkimuksen koekaniineiksi. Miehille syötettiin puoli vuotta hyvin niukkakalorista ruokavaliota. Miehet alkoivat pikkuhiljaa ajatella pelkästään ruokaa, tapoja saada ruokaa, muuttua ärtyisiksi ja yksi jopa yritti vahingoittaa itseään, että olisi päässyt pois tutkimuksesta. Puolen vuoden päästä miehet saivat vapauden syödä normaalisti, mutta vapaa pääsy ruokaan aiheutti ahmimiskohtauksia. Osa hoikista miehistä alkoi laihduttaa uudelleen, vaikka he olivat hoikkia jo valmiiksi. Heissä siis selkeästi alkoi ilmetä syömishäiriöisiä piirteitä. Mielestäni hyvin herättelevä esimerkki siitä, mitä kitulaihdutuskuurit voivat aiheuttaa!

Seuraavaksi kirja käy läpi tasaisen ateriarytmin tärkeyden sekä tapa- ja tunnesyömisen. Liikuntaa käsittelevä luku painottaa sitä, kuinka parasta liikuntaa on nautittava liikunta. Tästä lähestymistavasta tykkään tosi paljon, koska tunnen aina sääliä niitä ihmisiä kohtaan, joiden "pitäis käydä lenkillä", mutta kun ei huvita... Palssa painottaa myös itsensä kuuntelemista sekä rentouttavan ja rauhoittavan liikunnan merkitystä. Elämänhallintaa puidaan myös uniluvussa, jossa lukijaa ohjeistetaan tekemään pikarentoutuksia päivän aikana. Kirjan lopussa on tehty esimerkkiruokavalio viikoksi.

Keventäjä hallitsee syömistä -kirjassa on lukujen lopuissa ja välillä keskelläkin tehtäviä lukijalle. Tehtävien jälkeen on jätetty viivoja kirjoittamista varten. Tehtävät tähtäävät itsetuntemukseen kirjan eri osa-alueilla. Jos haluaisi paneutua kirjaan ja itseensä todella, näistä olisi varmasti hyötyä. Itse olen sen verran hätäinen tyyppi, että olen lukaissut kirjan pari kertaa läpi ja tehnyt vain kirjan ainoan rasti ruutuun -tehtävän. Itseäni vähän häiritsee viivat ja kirjoitustila. Siitä tulee koulukirjamainen vaikutelma. Pelkät kysymykset olisivat varmasti riittäneet.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvin perusteos painon- ja elämänhallinnasta. Se etenee johdonmukaisesti ja loogisesti. Kustannustoimittaja on tehnyt hyvää työtä. Jos on elämäntapamuutoksen alussa, voi tästä kirjasta löytää itselleen ajateltavaa ja vinkkejä - varsinkin, jos jaksaa paneutua ajattelutehtäviin. Palssan kirjoitustyyli on hyvin asiantunteva ja helposti lähestyttävä.


Minä en valitettavasti kirjasta hyötynyt tässä vaiheessa prosessiani. Kirja ei suorastaan imaissut mukaansa, vaan lukaisin sen perusteoksena, josta en saanut itselleni juurikaan uusia ajatuksia, miten toimia arkielämässäni. Innostun enemmän kirjoista, joihin on asian lisäksi saatu ujutettua jotain persoonallista ja omaperäistä. Näitäkin kirjoja on luvassa myöhemmin, kunhan saan niitä uusiksi luettua.

Tätä kirjaa saa monista verkkokaupoista. Bookplussassa näyttäisi olevan ehkä halvin, 14.95 e.

Anette Palssalla on blogi Pullapoliisin elämää, joka näyttäisi olevan nyt kesätauolla.

PS. Jos haluat kirjan omaksesi, luovun omastani. Yksi tehtävä on siis tehtynä, muuten hyvin siisti opus. Kirjoita kommentti, miksi kirja haluaisi muuttaa juuri sinun luoksesi. Muista jättää sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden.

Uusi takki

Vanha alla, uusi päällä. Ei ihme, että alkoi tuntua vähän isolta...

Salitreeniä

Olen käynyt salilla vuoden. Olen tehnyt kokovartalotreeniä kahdesti tai kerran viikossa. Olen pyrkinyt käymään kahdesti, mutta aina siihen ei ole tuntunut olevan aikaa. Haluaisin kuitenkin treenata niin, että tuloksia tulee, koska pidän lihaksikkaasta ulkomuodosta. Teinivuosina harrastin tavoitteellisesti lentopalloa, jolloin treenejä saattoi olla toistakymmentä viikossa. Silloin tietysti ohjelmaan kuului painoharjoittelu, joten tyhjältä pöydältä en ole kuntosaliuraani aloittanut.

Tällä viikolla sain luvan alkaa tehdä treeniä myös alavartalolle. Jalkaprässi ja kyykyt ovat vielä akilleksen vuoksi pois pelistä, mutta muuten jalkoja voi treenata. Kuntosaliltani saa suunnitellun ohjelman aina, kun sitä pyytää, joten tietysti pyysin uuden ohjelman itselleni, koska vanhoissa kokovartalo-ohjelmissa oli joko prässiä tai kyykkyä.

Nyt tein kuitenkin päätöksen: ohjelmastani tehdään kaksijakoinen. On ylävartalotreeni, jota olen tehnyt toukokuusta saakka, ja alavartalotreeni, joka suunniteltiin tällä viikolla. Kaksijakoisuus tarkoittaa myös sitä, että otan itseäni niskasta kiinni ja alan käydä salilla kolmesti viikossa. Muuten väli alakroppa- tai yläkroppatreenillä tulee turhan pitkäksi.

Näen jo ne ihanat lihakset, jotka toukokuussa paljastuvat jälleen talven jälkeen. Nyt vaan tolkkua tähän mässytykseen, niin läskikin hupenee lihasmassan päältä! Sinänsä niska-hartia-seutuuni olen jo nyt kohtuu tyytyväinen. Kaunis muoto alkaa erottua!

Hartiaseutu takaa

Hartiaseutu edestä

Laitan tähän vielä viikon liikunnat, vaikka ne ovatkin aika vaatimattomat. Kotona on tehty remonttia ja yksi päivä meni kavereiden kanssa hengatessa. Toisaalta, remonttihommissa on kyllä tullut nosteltua niin raskaita esineitä, että se on käynyt hyvin yläkroppatreenistä. :)

maanantai: hyötymatkapyöräilyä n. 20 km
tiistai: pyörällä salille (n. 50 min yht.) ja yläkroppatreeni
keskiviikko: päivä Ikeassa :)
torstai: pyörällä salille ja alakroppatreeni, lisäksi hyötypyöräilyä vähäsen, remontointia
perjantai: päivä kavereiden kanssa
lauantai: remontointia
sunnuntai: pyörällä salille ja yläkroppatreeni

Aamiaisongelmia

Jokaiselle on varmasti joskus toitotettu, että aamiainen on päivän tärkein ateria. En ole itse mitenkään "aamiaisuskovainen", kyllä lounas kuitenkin on päivän pääateria, mutta pienestä pitäen olen aamiaiseni syönyt. En ole niitä ihmisiä, joita aamulla ällöttää syödä, mutta harvoin olen mitenkään nälkäinenkään. Totta puhuen olen niin anti-aamuihminen, että suoriudun kaikista aamutoimistani rutiinilla puoliunessa. Töihin lähtiessä pitää joskus tarkistaa hammasharjasta, että muistinhan pestä hampaani.

Aamupala oli varmaan ensimmäisiä asioita, joihin puutuin, kun aloitin elämäntaparemonttini. Mietin, kuinka paljon minun pitää syödä, että pärjään lounaaseen asti. Toisaalta mietin, että pärjäisinkö vähemmällä aamupalalla. En ole koskaan syönyt muroja tai myslejä säännöllisesti aamupalaksi, mutta kokeilin niitäkin jossain vaiheessa. Eivät ole mun juttu. Suurin osa muroista on ihan järkyttävän suolaisia, eikä niiden ravintoarvokaan ole kovin kaksinen. Jos muroja kuitenkin söisin, valitsisin mieluiten näitä:

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2010/9/6/pienia-puroja.html

Taivalkosken Myllyn Talk Muru on tehty talkkunajauhoista, se on runsaskuituinen ja makeuttamaton. Energiaa on 300 kcal 100 grammaa kohden. Mieltäni lämmittää myös valmistuspaikka, sillä sukujuureni ovat tiukasti Koillismaalla.

Murojen sijaan aamiaiseni on joka aamu hyvin samanlainen: leipä (runsaskuituinen paahtis tai ruisleipä), margariinia, siivu juustoa ja kasviksia, jogurtti ja hedelmä. Nämä huuhtelen suurella rakkaudellani maitokahvilla alas. Aterialla on kuituja leivästä, protskua jogurtista ja vitamiineja hedelmästä ja kasviksista. Lisäksi on hyviä rasvoja margariinista (yleensä Keiju 60 %) ja hyvä mieli juustosta. :D Juustona meillä yleensä syödään Salaneuvosta (17 %) tai jotain muuta medikevyttä juustoa.

Jos ihminen sanoo, ettei hän tarvitse aamupalaa, en epäile. En minäkään tarvitsisi. Mutta jos olisin syömättä, söisin lounaalla enemmän ja holtittomammin. Sen jälkeen söisin päivällisellä enemmän. Viimeistään illalla olisin mussuttanut aamiaisen kalorit ainakin tuplana, kun olin skipannut sen "päivän tärkeimmän aterian". Maikkari nosti tänään etusivulleen jutun aiheesta.

Näin lapsille opetetaan säännöllistä syömistä. Ei tekisi pahaa aikuisillekaan. Kuva: www.kuusamo.fi

Kun pitää rutiineista kiinni jokaisella aterialla, syöminen on helpompi saada kokonaisuutena hallintaan. Painonhallinnan kulmakivi on tuntea nälkää ja saada se hallintaan säännöllisellä syömisellä. Patrick Borg sanoo jossain kirjassaan, että jos nälkä yltyy kerran päivässä kovaksi, koko loppupäivän hyvä syöminen on menetetty. Aamen.

Patrikin artikkeli ateriarytmistä

Arkiliikunnan iloa

Mikä otsikko! Jos näen tuollaisen jossain, saan lievän oksennusrefleksin. Arkiliikunta tai hyötyliikunta ovat sanoja, joiden en uskonut koskaan tulevan elämääni. Ne kuulostivat lähinnä jollekin ravitsemusterapeutin korulauseille kaukaisuudessa. Jos paikasta toiseen pääsee helposti autolla, niin miksi ihmeessä tehdä siitä hankalaa ja raskasta?

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/liikunta-ja-hyvaolo/pyoraily-on-nivelystavallista

En pidä erityisesti kävelystä. Se tuntuu työläälle ja hitaalle tavalle edetä. Meiltä on melko pitkä matka kävellä muualle kuin lähikauppaan, joten eipä tule usein jalan lähdettyä. Lisäksi minulla on toisessa jalassa aika ajoin ärtyvä isovarpaan tyvinivel, joka tykkää kyttyrää etenkin asvaltilla kävelystä. Mutta minun on pakko kävellä. Elämääni tassutteli kahdeksan vuotta sitten tyyppi, joka haluaa lenkkeillä joka ikinen päivä, satoi tai paistoi. Nyt niitä tyyppejä on kaksi. Niinpä me vuorovedolla mieheni kanssa kävelytämme hurttiamme kesät talvet.

Koirat uimassa viime syksynä.

Usein käytämme koirat juoksemassa irti metsässä. Nautin itse kovasti luonnossa kulkemisesta, joten tuntuu mielekkäälle lähteä koirien kanssa autolla muutaman kilometrin päähän lenkille. Varsinkin keväällä, kantavien hankien aikaan on käsittämätöntä, miten pystyy kulkemaan vaivattomasti mihin vain metsissä ja soilla! Koirat juoksevat sydämiensä kyllyydestä - nekin ymmärtävät nauttia siitä vapaudesta. Tänä kesänä onkin ollut ihan mälsää, kun ei ole akillesjänteen vuoksi päässyt metsään. Fyssari varoitteli erityisesti, että epätasainen alusta on kiellettyä aluetta, eikä ojien yli ole syytä hyppiä. Täällä soiden luvatussa maassa ei paljon ulkoilla ilman ojien ylityksiä...

Varsinainen arkiliikunnan lempilajini on ollut aina pyöräily. Vaivatonta, kevyttä, nopeaa ja tehokasta. Olen pyöräillyt elämäni ensimmäiset 24 vuotta siirtymämatkat, kuten varmasti moni muukin. En ole ikinä asunut kauhean kaukana mistään, mutta muutama kilometri pyöräilyä on ollut vakio jokapäiväinen liikunta-annos. Kun menin töihin, arkipyöräily jäi kokonaan. Työmatkaa oli 15 kilometriä, eikä se tuntunut sohvaperunoituneesta naisenalusta ollenkaan sopivalta pyöräilymatkalta.

http://www.adirondackalmanack.com/2010/05/two-new-adirondack-bicycling-initiatives.html

Viime syksynä aloitin uudessa työpaikassa, ja työmatkani lyheni 8 kilometriin. Työmatkapyöräilin syksyn ja kevään. Kun akillesjänne meni, pyöräily oli henkireikäni ulkomaailmaan. Jo viikon päästä vammautumisesta kävin ensimmäisen lenkkini läheisen järven ympäri ja nautin kevääseen heräävästä luonnosta. Pyöräilystä tuli ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntamuoto - ei vain hyötyliikuntamuoto. Pisimmät lenkkini ovat olleet parikymmentä kilometriä, eli miksikään huippupyöräilijäksi en ole tässä parin kuukauden aikana tullut, mutta toisaalta, olen edelleen toipilas. :)

Tällä hetkellä hyötymatkapyöräilen lähes kaikki alle kymmenen kilometrin matkat. Ne ovat mukavan lyhyitä polkasta, eikä tarvitse erityisesti huolehtia hikeentymisestä vielä semmosella pätkällä. Kun poljen salille, saan alkulämpimän mukavasti matkalla (n. 25 min). Niin mukavia, kuin kaksi lomaviikkoa kaukana arjesta olivatkin, nautin tosi paljon, kun pääsin eilen pitkästä aikaa pyörän selkään. Mukavan lämpimässä ilmassa taittui matka kampaajalle ja paluureissulla kauppaan eli yhteensä 20,3 km. Eikä tuntunut yhtään sille, että olisi kuntoillut!

PS. Muista kypärä! Itse lähdin eilen niin innoissani pyöräilemään, että muistin kypärän vasta, kun olin ajaa mummelin vallattoman koiran päälle...

Suurin pudottaja

Jenkkien Biggest loser on taas ilahduttanut meitä koko kesän. Tuotantokausi 8 vetelee viimeisiään: tänään ja huomenna tulee vielä jonkin sortin mitä heille kuuluu nyt -jaksot ja keskiviikkona aloitetaan kausi 9. Kuten arvata saattaa olen ollut koukussa. Kreikan-matkan ajan maltoin olla nauhoittamatta jaksoja digiboksille, mutta varmaan kaikki muut jaksot olen sarjasta katsonut.

Wikipedia

On monia syitä, miksi minä katson sarjaa. Mielestäni se on pääpiirteissään positiivinen. Juontaja Ali on kyynel silmässä kilpailijoiden onnistumisista ja jaksaa aina kannustaa. Valmentajilla on reipas suhtautuminen kilpailijoihin: kun olet tänne tullut, niin tee sitten hommia. Mitä pirua sinne valittamaan mennään? En oikein tiedä, kummasta valmentajasta pidän enemmän. Bob on hurjan söpö, mutta Jillianissa on jotain sisäistä voimaa, josta tykkään kovasti. Tykkään katsoa sarjaa myös siksi, että se motivoi minua liikkumaan. Akillesjännejumppa on sujunut monesti sarjan äärellä. :)

http://becksmithhollywood.com/?tag=the-biggest-loser

On tietysti paljon asioita, joista sarjassa en pidä. Ymmärrän kyllä, että tv-sarjassa tuloksia täytyy tulla nopeasti. On ihan käsittämätöntä, miten suosikkini Rudy laihdutti 100 paunaa seitsemässä viikossa! Kukaan tuskin jaksaisi katsoa meikäläisen laihdutusta tosi-tv:nä. "Jihuu! Paino on pysynyt samassa kahden viikon lomaherkutteluista huolimatta!" Mutta silti: eihän siinä ole mitään tolkkua, että läskit sulavat ja nahkat jäävät. Pysyviä elämäntapamuutoksia ei opita. Tuskin kenelläkään on arkielämässä kuutta tuntia päivässä aikaa roikkua kuntosalilla. Eikä kukaan tilaa loppuelämäänsä ravintolassa kanaa ja kuivaa riisiä ilman kastiketta, ilman nahkaa ja ilman suolaa. Tai ainakin toivon niin, koska se kuulostaa aika tylsälle elämälle.

Wikipedian mukaan kilpailijat vetävät treenejä mahdollisimman paksuissa vaatteissa, kun tv-kamerat eivät ole päällä. He pitävät itsensä mahdollisimman kuivina punnituspäivinä - niin kuivina, että joku on virtsannut verta. Ensimmäisen kauden voittaja on lihonut takaisin alkuperäiseen painoonsa. Eihän siinä ole oikeasti mitään tolkkua!

Mutta kun tätä kaikkea illuusiota saa katsella televisiosta, niin ei voi olla motivoitumatta siihen, että minäkin pystyn tuohon. Eivätkä kaikki liho takaisin, vaan saavat elämänsyrjästä kiinni. Esimerkiksi kauden 8 Rebecca on nykyään ilmeisesti kuntovalmentaja tjsp. Ja aika upealta typy näyttikin kauden finaalissa.

http://www.biggestloserclub.com/successstories.asp?sname=NBC

PS. Minä tosiaan en lihonut kahden viikon lomalla yhtään! Vaikka herkuttelin hyvällä ruoalla ja ennen kaikkea join ihan liikaa, niin paino on vain 100 g enemmän kuin Kreikkaa edeltävällä viikolla. Ilmeisesti jotain on tullut opittua järkevistä annoskoista.

Vähemmän ruokaa

Olen syönyt tähän asti aika vapaasti normaalia ruokaa ja herkkujakin. Kuten olen jo useamman kerran todennut, tykkään tosi paljon ruoasta. Olen pitänyt suurin piirtein kiinni säännöllisestä ateriarytmistä, eli arkipäivänä syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Jos lipsun siitä, huomaan illalla syöväni ihan turhan paljon tai turhan energiatiheää ruokaa. Tällä systeemillä olen saanut järkeistettyä ateriakokojani, päässyt herkkujen himoista eroon ja pudottanut lähes 15 kiloa painoa.

http://www.nutriciababy.fi/ruokatietoa/fi_FI/lautasmalli/

Nyt kuitenkin paino on junnannut pidemmän aikaa samassa - tuskastuttavan pitkään. Olen syyttänyt siitä ajoittaisia herkutteluja, siidereitä ym. Näillä kaikilla on varmasti osansa siihen, että paino ei tipu, mutta eivät herkuttelut nyt ihan kaikkea selitä. Tällä viikolla törmäsin artikkeliin (en huomannut ottaa sitä silloin ylös, joten olen lähteeni hukannut...), missä sanottiin, että jokainen laihdutettu 15 kiloa vähentää energiantarvetta 500 kcal.

HÄH!

Kuinka turkasen vähän saan syödä, jos joskus saan kiloni kuriin? NYYYYYYH!

maailmanparasmina.blogspot.fi

Johtopäätöksenä: Syön liikaa tavallista ruokaa. Aamupalalta olen vähentänyt pois toisen leivän ja leivän päältä toisen juustosiivun. Pääaterioilla lautasmalli ei tarkoita kukkurallista lautasta, jossa puolet on kasviksia. Välipalalla ei tarvitse syödä sekä hedelmää että rahkaa että pähkinöitä. Eikä sitä siideriä ole lomallakaan pakko juoda montaa kertaa viikossa.

Onneksi sentään saan syödä ruokia, joista nautin. Jos ainoat ruokailoni tulisivat pikaruoasta ja pitsasta, niin en todellakaan saisi itsekuriani ikinä siihen malliin, että laihtuisin pysyvästi. Nyt sentään voin iloita, että painoni on vuoden ajan ollut laskusuhdanteessa koko ajan. Olen siitä pirun ylpeä, vaikka tuloksia olisi tietysti voinut tulla nopeamminkin.

Nyt kuitenkin nauttimaan siitä elämänilosta, eli lounaaksi kanalasagnea, salaattia ja raejuustoa. :)

PS. Koska lukijatilastojen mukaan joku tänne aina eksyy, niin lisäsin tuohon sivupalkkiin mahdollisuuden liittyä lukijaksi. :)

Syntinen loma

 Kotona lienee syytä palata ruotuun. Onneksi huomenna lähdetään kotiin. :)

Vähän treenaustakin - ja treeniposetusta. :)

Mökkiruokailuja

Namnamnam! On ollut niin hyvät eväät taas tänään, että oksat pois. Sinänsä ruoat ovat olleet ihan keveitä, joten lomatavoitteissa on pysytty, mutta toki kevyetkin ruoat ovat maistuvia.

Aamupalaksi ihan peruskamaa. Puolikas sämpylä, kahvia ja lasillinen maustamatonta jogurttia, tällä kertaa A+ luonnonjogurttia. Inhoan rasvattomia jogurtteja, joten nämä jogurttini ovat aina rasvaisia versioita. Lirukaman jätän muille. Sekin piti tajuta pitkän kaavan kautta, että aspartaamilla makeutetut ja koostumukseltaan maitomaiset jogurtit eivät todellakaan olleet syömisen arvoisia - ihan sama, kuinka "terveellisiä" ne olivat.

Väli lounaaseen vähän venähti, joten välipalaksi bansku. Varsinaiseksi lounaaksi eilen savustettua lohta, vihersalaattia, raejuustoa ja juuri leivottua leipää. Sitä meni kyllä enemmän kuin kuvassa oleva pieni pala. Söimme koko pienen leivän puoliksi mieheni kanssa. :) Täytyy kehua Pirkan sämpyläjauhoja, tuli tosi maistuva leipä. Toinen pikkuruinen leipä jäi vielä aamupalaksi.

Päivälliseksi grillattuja kasviksia ja kanaa. Vartaassa oli paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ne kärähtivät vähän grillissä, mutta maistuivat silti hyville. Yksi kevätsipuli grillattuna. Lisäksi yksi kanan rintafilee itse marinoituna ja vartaaseen pujoteltuna. Marinadiin laitoin sitruunan mehua, pestoa ja soijaa, marinoin tunnin ja sitten hieman pyyhittynä kanat grilliin. Tuli tosi maukasta ja soija antoi riittävästi suolaa. Kaverina grillatuille päivällistä salaattia, johon on sekoitettu savukalan jämät. 

Tänään en kahvakuulaillut eiliseen malliin, sillä sain aimo annoksen voimaharjoittelua, kun pesin mattoja. Kannoin kymmeniä sankollisia vettä järvestä matoille ja totesin sen riittävän varsin hyvin päivän urheiluksi. Tosin tein telkkaria katsellessa muutamia perushauiskääntöjä ja ojentajia, missä käytin kuulaa käsipainon tapaan. 7,5 kg:n paino jakautuneena epätasaisesti oli melkoinen haaste hauiksille, mutta tahdonvoimalla sain 3 x 10 sarjat tehtyä.

Treeniä lomalla

Olen päässyt kuntoutuksessani siihen vaiheeseen, että saan vaihtaa kaksi päivittäistä kuntoutustreeniäni yhteen päivässä. Aiemmat harjoitukset olivat akillesjännettä pääasiassa venyttäviä ja liikkuvuutta lisääviä, nyt vuorossa on myös voimaa lisääviä varpailleen nousuja ja laskuja ja keveitä askelluksia askelkyykyn tapaan eri puolille. Näitä harjoituksia tehdään päivittäin kolme viikkoa ja sen jälkeen pari-kolme kertaa viikossa aina puoleen vuoteen asti. Sanomattakin lienee selvää, ettei tästä lintsata! Mikään ei olisi niin hirveää, kuin uusi napsahdus nilkassa.

Mutta muutenkin pitää treenata, ettei ihan plösähdä. Kreikasta tultua lauantai meni ihan nukkumishommissa. Jossain välissä käytiin leikkaamassa pensasaitaa sen näköiseksi, että kehdattiin sunnuntaina lähteä uudelleen reissuun. Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle uimahallin kautta. Kävin vesijuoksemassa syvässä vedessä 35 minuuttia. Täytyy sanoa, että mitä parempi vesijuoksutekniikka itselle kehittyy, sitä enemmän pidän lajista. Se tuntuu veden ansiosta helpolle, mutta samalla koko keho saa harjoitusta. Etenkin surkeassa kunnossa olevat olkavarteni "tykkäävät" vesijuoksusta.

Ajelimme eilen mökille. Täällä ei ole mahdollisuutta pyöräillä, eikä kuntosalillekaan viitsi ajella 30 kilometrin päähän (kai tässä kunnassa jossain on sali...). Siispä kaupasta tarttui mukaan 7,5 kg:n kahvakuula. Tein sillä tälle päivälle treenin, jota kehittelin sitä mukaan, kun harjoituksessa etenin. (Näinhän ne tosissaan treenaavat aina tekevät...:) Tein neljän liikkeen treenikierron kolmesti pitämättä liikkeiden välillä taukoja, ja hiki valui:

10 x pystysoutu
10 x pystypunnerrus yhdellä kädellä (molemmille käsille 10 toistoa)
10 x heilautus kahdella kädellä
10 x heilautus yhdellä kädellä (molemmille käsille 10 toistoa)

Voin suositella kahvakuulailua mökkilajiksi kaikille, jotka kaipaavat voimaharjoittelua mökkiympäristöön. Itselleni voimaharjoittelu on täällä ainoita lajeja, joihin pystyn. Soutaminen onnistunee myös, mutta ainakin tänään on ollut niin tuulista, ettei vesille ole lähdetty.

Sovittiin miehen kanssa, että vedetään viikko aika kasvisvoittoisilla eväillä, kun viime viikolla tuli nautiskeltua niin antaumuksella. Tosin tänään syötiin joku uusi Tupla-patukka puokkiin, kun teki mieli maistella sitä. Noh, pahaa oli. :D Kirjoittelen huomenna ruoasta lisää - kuvien kanssa.

Terveisiä Dodekanesian saaristosta!

Mikä ihana ja rentouttava loma takana! Paljon tunteja auringossa, altaalla ja muutamia retkiä kauemmaskin. Valitettavasti akillesjänne ei ole siinä kunnossa, että lomaan kuuluvat pitkät, päämäärättömät kävelylenkit olisivat onnistuneet, mutta hyvänä päivänä pystyin kävelemään muutamien kilometrien matkoja pätkissä. Huonoina päivinä turvonnut ja kipeä nilkka "pakotti" auringonottoon hotellin uima-altaalla. Jumppa unohtui alkupäivänä, mutta sen jälkeen jumppasin tunnollisesti kahdesti päivässä.

Lomasaaremme mereltä

Jylhät maisemat kylän pääkadulta.

Liikuntaa siis tuli lähinnä (matelu)kävelyn muodossa ja altaassa polskiessa. Eli eipä oikeastaan yhtään mitään. Meressä kävin lähes joka päivä uimassa, mutta se oli tosi haastavaa ja tarvitsin mieheni apua, että pääsin takaisin maalle. Kantapään alla upottava hiekka ei tuntunut kovin mukavalta akillesjänteessä. Se harmitti kovasti, koska tykkään tosi, tosi paljon meressä (ja varsinkin lämpimässä meressä!) uimisesta. Nyyh! Mutta jospa ensi lomalla olisi jo parempi jalkatilanne..

Lounaaksi lähes aina kreikkalaista salaattia. Tässä myös tsatsikia.

Kreikkalainen ruoka on hyvää. Tykkäsin siitä jo etukäteen. Onneksi se ei ole pahimmasta päästä, jos mietitään terveyden kannalta, sillä pidän nimenomaan salaateista ja tsatsikista. Päivien ruokailut menivätkin aika lailla samalla kaavalla:
Aamulla: Pari leipäpalaa levitteellä ja juustolla sekä jogurttia ja hunajaa. Kupillinen kahvia. Parina päivänä jogurtin sijaan munakokkelia proteiiniksi.
Lounas: Kreikkalainen salaatti lähes joka päivä. Namnam! Muuten muita salaatteja, yhtenä päivänä kasvispita-gyros.
Välipaloja: Suklaata (hih!), pähkinöitä, banskuja tms.
Päivällisellä: Alkupalat ja pääruoka koko kaavan mukaan. Yleensä oliiveja, tsatsikia tms. alkuruoaksi ja pääruoaksi kana-, kala- tai kasvisruokaa. Juomaksi talon valkoviiniä. Usein ravintola tarjosi pieniä makeita jälkiruoaksi.

Dolmadeksia eli viininlehtikääryleitä

Rapusalaatti

Näiden lisäksi kului olutta yksi tai kaksi päivässä, joten voitte kuvitella, ettei huvittaisi paljon vaa'alle astua. Mutta päätin kyllä ennen lomaa, että vaikka ei ole pakko syödä kuin viimeistä päivää, niin lomallahan tässä ollaan. Joten vahingonkorjaukseen! Kreikkalaiset annokset olivat muuten ihan järjettömän kokoisia. Salaattia saattoi tulla yhdelle ihmiselle sellainen kulhollinen, jonka valmistaisin neljälle lounassalaatiksi! Päivällisellä kanan tai kalan kanssa saattoi olla lautasellla kolmet lisäkkeet: perunat, riisi ja leipää. En syönyt ehkä kertaakaan annostani loppuun koko loman aikana.

Paikallista Mythos-olutta.

Kaiken kaikkiaan oli kaunis, lämmin loma. Vaikka saaren vaellusreitit jäivät kokeilematta tällä koivella, niin rauhallinen pikku saari, jossa lähiravintolan kokki vilkutti vielä linja-autoonkin hyvästit, oli ihanan idyllinen. Seuraavaksi suunta onkin mökille, missä lämpötila jää aika paljon Kreikan kolmestakympistä. :) Otan läppärin mukaan, niin voin sieltäkin päivitellä kuulumisia.