Hyvä viilis!

Viikko on soudettu mielialan puolesta pohjamudissa: pitkiä työpäiviä, orastavaa flunssaa ja väsymystä. Tiistain ja keskiviikon otin tosi rennosti, eli menin suoraan makoilemaan sohvan pohjalle, kun tulin töistä kotiin. Se ilmeisesti auttoi, ja pahin flunssaolo meni ohi. Piristystä toi keskiviikon vaakalukemat, sillä viime viikonlopusta huolimatta pudotusta tuli parisataa grammaa. Ei paljon, mutta enemmän kuin ei mitään! Tiukkaa aikataulun kanssa silti tulee, sillä aikaa on kymmenen viikkoa ja kuusi kiloa pitäisi tiputtaa! Huhhuijakkaa!

Tänään on jo parempi olo, henkisestikin. Sain jäädä yksin viikonlopuksi kotiin, kun mies lähti kaverin polttareihin. Eilen kävimme koirien kanssa marjassa, ja tämä aamu alkoikin tuoreista puolukoista keitetyllä lappapuurolla. Nam! Olen niin onnellinen siitä, että jalka alkaa kestää luonnossa liikkumisen. En ole tajunnutkaan, kuinka olen kaivannut metsään, ennen kuin olen sinne nyt pitkän tauon jälkeen päässyt. Normaalisti kuitenkin lenkkeilen luonnossa viikottain.

Tänään ohjelmassa olisi shoppailua, sillä en voi vastustaa kiusausta hankkia Oi mutsi mutsin moneen kertaan hehkuttamia farkkuja. Jospa ne taikoisivat minunkin ahteristani senttejä pois! Koiruleiden kanssa pitää vähän käydä haistelemassa ulkoilmaa, käydä salilla treenaamassa yläkroppa ja illaksi pääseekin viihteelle ihanien ystävien kanssa.

Tähän kaikkeen huumaavaan vapauden ja onnen tunteeseen sopii niin loistavasti seuraava biisi, etten malta olla laittamatta sitä tähän postaukseen:

Työrytmin ruokailut

Lupasin jo aiemmin, että kirjoittelen tänne, miten ruokailuni rytmittyvät työaikana. Itse asiassa rytmi on hyvin samankaltainen kuin kesälläkin, mutta tuleepahan välillä herkullisen näköisiä (?) ruokakuvia tänne. Tässä siis tämänpäiväiset ruoat kuvattuna.

Aamiaiseksi söin ruislese-kaurapuuroa seitsemän pintaan. Laitoin puuron jo illalla turpoamaan, joten aamulla riitti pelkkä kiehautus. Silmänä Keijua (60%). Lisäksi viilistä protskua, minneolaa en jaksanut syödä. Ja tietysti pari kuppia elämäni rakkautta, maitokahvia. <3

Blogger haluaa jostain syystä väkisin kääntää mun eväskuvan ihan nurinniskoin?!? Lounaaksi kuitenkin kasvissosekeittoa noin yhdentoista aikaan. Välipalaksi sämpylä savukalalevitteellä ja viinirypäleitä puoli kahden aikaan.

Päivälliseksi oli öljyssä paistettua haukea (siksi paistoväri on tuommonen hailakka) ja jo aiemmin hyväksi todettua lämmintä kreikkalaista salaattia. Sitä siis löytyy pussissa kaupan pakastealtaasta. Päivällinen oli ehkä viiden maissa. Jälkkäriksi suoraan uunista tullutta tuoreista mustikoista tehtyä piirakkaa (aika pieni pala...). Namnam!

Iltapalaksi salitreenin jälkeen puoli kymmenen maissa sämpylä savukalatahnalla, kurkkua ja minneola (tai mikä lie hormonimandariini...).

Tässä on aika tyypillinen päivä niin ruokarytmiltään kuin ruoiltaankin. Tosin piirakoita meillä leivotaan tosi harvoin, voisi tehdä enemmänkin. :) Olen tyytyväinen siihen, kuinka vakioiduksi olen päiväni saanut. Jos ruoka ei ole oikeanlaista tai sitä ei tule riittävän usein, maha antaa kuulua itsestään. Tällaisen päivän jälkeen on hyvä ja energinen olo, eikä jälkeäkään mistään himoturvotuksesta tai kuolemanväsymyksestä. Näin ihmisen kuuluu elää - tai minun ainakin!

Kurja olo!

Ensimmäisenä huomiona ennen valitusryöppyä, että viime viikolla 8,5 kg:n haaste liikahti taas oikeaan suuntaan, kuten yläpalkista näkyy. Tällä viikolla ei taida tarvita liikuttaa melonia eteenpäin...

Olen kaksi päivää syönyt. En kasviksia, en säännöllisesti, JA SE TUNTUU! Olen niin turvoksissa, väsynyt ja plösähtänyt, että oksettaa oma olotila. Aamuinen vaa'alla käynti osoitti, että turvotusta todellakin on: kaksi kiloa lisää keskiviikkoiseen lukemaan. Ilmankos tuntuu, ettei turvonneiden silmäluomien välistä näekään mitään.

Minun turvotusolotilani...

Kaikkein hulluinta tässä oksetus-turvotus-kuolemanväsymys olotilassa on, että tällainen olotila minulla oli ennen aina. En tajua, miten olen jaksanut käydä töissä tai tehdä yhtään mitään, sillä niin onnettomalta tuntuu. Toisaalta, arkiaktiivisuuteni oli todella olematonta, joten en tainnut oikeasti töiden lisäksi juuri mitään tehdäkään. Ei mikään ihme, tällä hetkellä puutarhahommiin lähteminen vaatii todellista itsekuria, kun tekisi vaan mieli maata sängyssä...

Katselin perjantain jaksoa Suurimmasta pudottajasta. Siinä kilpailijoiden tehtävänä oli kantaa oma alkupainonsa radan läpi. Jokaiselle mäelle he saivat pudottaa tietyllä viikolla laihdutetut kilot pois säkistä. Oli hurjaa katsella, kun kilpailijat eivät saaneet säkkejään edes kunnolla liikkeelle! Itse mietin katsellessani, että vaikka tuntuu, ettei paino ole niin hirveästi tippunut lähes vuoden aikana, niin käytännössä kannoin yhden meidän koiran verran enemmän painoa mukanani vuosi sitten! Koiran kantaminen on raskasta puuhaa, eikä sitä tee mielellään kovin kauaa, joten pieni taputus omalle olalle: hyvä minä. :)

Darisista on tullut tosi HOT!

Tänään ohjelmassa on punttitreeni alakropalle. Pitäisi sujua leikiten, sillä elimistön hiilarivarastot ovat todellakin täynnä. Katsotaan, miten akan käy. :)

EDIT: Alan vetää hiilariöverit joka viikko, jos se näin hyvin näkyy reeneissä. Tuskaliikkeisiin sai lisätä kaikkiin painoja. Voi olla huomenna vähän jalat kankeat... :)

Töihin paluu

Eipä ole näköjään ollut paljon voimia palata blogin pariin, kun kesäloma loppui. Ensimmäiset puolitoista viikkoa on mennyt ihmetellessä, mitä kaikkea sitä leipänsä eteen pitääkään tehdä. Huhhuijaa! Päikkärit ovat olleet useana päivänä paikallaan - toisina suunnitellusti, toisina uni on vaan vienyt voiton. Toisaalta on kiva saada taas vähän erilaista sisältöä kesän jälkeen päiviin. Sitten kun on vetäissyt läpi tämän päivän kaltaisen päivän, kun ammatillisesti riudutaan pohjamudissa, niin lokoisa lomailu kuulostaa oikein hyvältä. :)

Töihin paluu on tuonut taas työmatkapyöräilyn ohjelmistoon. Se on mukava, sillä liikuntaa tulee huomaamatta lähes tunti joka päivälle. Salilla olen käynyt kolmesti viikossa, kuten tarkoitus onkin. Lisäksi olen käynyt varovaisilla kävelylenkeillä koirien kanssa. Tänään ajattelin jo vähän pidempää reittiä, sillä akillesjänne tuntuu kohtuu hyvin venyvän askellukseen. Liikunnasta saa kyllä valtavasti voimaa arkeen, eikä sitä pitäisi ikinä jättää väliin siksi, ettei huvita. Siinä tekee itselleen valtavan karhunpalveluksen!

Painonpudotusprojekti junnasi viime viikon paikoillaan. Tyypillisesti mun kroppa reagoi isoon pudotukseen (edellisellä viikolla 1,5 kg) niin, että seuraava viikko mennään nollapudotuksella. Toivottavasti huomenna vaaka taas näyttää pienempiä lukuja.

Kirjoittelen joku päivä tänne tyypillisestä työaikaisesta ruokapäivästäni, mutta nyt taidan suunnata lenkille. :)

Sairaus päällä edelleen

Poskiontelotulehdukseni ei parantunut (taaskaan) antibiooteilla. Kävin viime torstaina lääkärissä ja sain vasta tiistailla punkteerausajan. On ollut tosi inhottava olla, kun koko ajan väsyttää ja särkee päätä. Tuntuu, että öisinkään ei saa oikein virkistävää unta.

Olen yrittänyt olla armollinen itselleni liikkuessa, enkä ole touhunnut mitään sata lasissa. Olen kuitenkin käynyt salilla ym. ihan normaalisti. Silti se ikävä paineen tunne tuntuu poskionteloissa, etenkin kuntopyöräillessä. Toivottavasti tämä kierre katkeaa huuhteluun...

Akillesjänteestä ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Se jaksaa pääsääntöisesti ihan ok. Lyhyiden matkojen kävely sujuu, ja aion alkaa pidentämään lenkkiä. Erilaisia kipuja tulee eri puolille pohjetta aina välillä rasituksesta, mutta ei mitään kovin pahalta tuntuvaa. Kova turvotus vaivaa myös välillä. Kipuun ja turvotuksiin auttaa parhaiten kylmä ja lepo. Saa nähdä, mitä jalka tykkää, kun maanantaina pitää mennä taas töihin.

Tällä viikolla on tullut liikuttua ihan kivasti:
maananatai: pyörällä salille, alakroppatreeni
tiistai: vesijuoksu 40 min
keskiviikko: yläkroppatreeni
torstai: hyötymatkapyöräilyä noin tunti
perjantai: alakroppatreeni
lauantai: ei hikiliikuntaa
sunnuntai: hyötymatkapyöräilyä pari tuntia

Liikuntojen vastapainoksi on tullut syötyä vähän turhan hyvin. Saapa nähdä, pääseekö keskiviikkona edes viime viikkoiseen painoon. Mulla kyllä tyypillisesti paino toimii niin, että jos yhtenä viikkona putoaa paljon, niin seuraavalla tulee vähän takaspäin, eli en ole huolissani. :)

"Mihin sää tänä iltana oot menossa? Uimaan vai salille?"

Otsikon sanat kuuluivat tänään mieheni suusta. Ne herättivät miettimään sitä, että olen todella ottanut loppulomasta hien irti, sillä joka päivälle on riittänyt liikuntaa. Kolme salikertaa viikossa, vesijuoksua pari kertaa viikossa, pyöräilyä ja koiran kanssa minikävelylenkkejä. Ironista kyllä, juuri tänä iltana olin päättänyt sohvaperunoitua olkkarissa (tosin pyöräilin kyllä päivällä lähemmäs 20 km, kun kävin kaupungilla...)

Nyt olen tullut vaikean valinnan eteen liikkumisessani. Lähistölle avataan uusi kuntosali, jossa on kaikki pelit, vehkeet, jumpat ja saunat. Nykyisellä, kivalla, pienellä, siistillä, uudella kuntosalillani on vain kuntosali, ei muuta. Ohjaajat ovat tosi kivoja (tosin vaihtuneet yhtä lukuunottamatta viime aikoina), ja jotenkin saisin yhdistettyä kuntosalimatkan työpyöräilyreittini varrelle. Mutta silti: kuukausittaista hintaa uudelle salille tulisi kymppi vähemmän, jos innostuisin vaikka spinningistä, voisin tehdä sitä siellä, ja lisäksi sali olisi lähempänä kotia. Pakko kai mun on vaihtaa?!?

Olisko tämä mun laji? Ainakin kanssapyöräilijät hivelisivät silmää. ;)

Vai tämä?

Tää on kuitenkin mun rakkaus, enkä siitä luovu minkään jumpan hyväksi. :)

Ensi torstaina uudelle salille saa mennä tutustumaan. Taidan yrittää nostaa ahterini ylös ja suunnata sinne. Kerron sitten fiiliksiä. Mutta huomenna käyn rääkkäämässä alakropan tutulla, vanhalla sallilla. :)

Tonnikalakastike

Kun nyt ruokatoimittajaksi rupesin, niin tänään luvassa toinen hyvä resepti, joka sopii kasvis-kala-ruokavalioon. Mutta ennen kaikkea se sopii ihan jokaiseen ruokavalioon ja maistuu pirun hyvälle!

Tonnikalaa lämmitettäessä täytyy muistaa, että se nimenomaan lämmitetään, sitä ei keitetä. Muuten se muuttuu koostumukseltaan vähän hassuksi, eikä maistu niin hyvältä.

(Kuvan laatu on huono. Jouduin kuvaamaan puhelimella, kun kamerasta loppui just akku, kun sain ruoan valmiiksi...)

Päivän lounas 413 kcal: pastaa, vihreitä papuja, tonnikalakastiketta, kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja salaatinkastiketta.

Raaka-aineet (4 reilua annosta):
1 rkl oliiviöljyä
2 kevätsipulia
valkosipulin kynsi
1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
basilikaa
1 prk tonnikalaa vedessä (valutettuna)
1 pss Pirkka tonnikala provence

Freesaa sipulit öljyssä. Kaada tomaattimurska sekaan ja (kuivattua) basilikaa oman maun mukaan. Itse laitoin aika reilusti. Hauduta kastiketta 5 min. Juuri ennen valmistumista sekoita tonnikalat mukaan.

Ravintoarvot: hiilareita 24%, rasvaa 41% ja protskua 35 %. Annoksessa 132 kcal. Nauttikaa! :)

Eilen julistettu 8,5 kg:n haaste edistyy erinomaisesti. Puntari oli liikahtanut viime viikosta 1,5 kg alaspäin! Jatkamme samaan malliin, eli kalorit kuosissa, paljon protskua ja riittävästi rasvaa. Lisämausteeksi nautinnollista liikuntaa. :)

Kahdeksan ja puolen kilon haaste

Elämässä on aina välillä annettava periaatteilleen periksi, kun syy on riittävän hyvä. Nyt elämään on ilmaantunut syy, miksi minun on annettava periksi nautinnollisesta painonhallinnasta ja alettava laskea kaloreita. Minun on laihduttava lääketieteellisen operaation vuoksi kahdeksan ja puoli kiloa marraskuun 12. päivään mennessä.

Olen pitänyt tiukasti ruokapäiväkirjaa vajaan viikon verran. Huomenna on punnituspäivä, joten sitten nähdään, missä pudotus menee. Kaloreita olen syönyt 1500-1800. Pidän tiukasti kiinni alarajasta, ettei syömiset jää alle 1500, koska tiedän sen kostautuvan myöhemmin. Ylärajassa olen ollut joustavampi. Olen syönyt vähän nälän mukaan - toisena päivänä enemmän ja toisena on riittänyt vähempi. Palautusjuomat nostavat päivittäistä kalorinsaantia.

Lisään tuohon yläpalkkiin laskurin kohti tavoitetta - toivottavasti pystyn siihen!

Kasvissyöjän herkkupihvit

Aina välillä saan kuulla kysymyksiä, että mitä oikein syön, kun en juurikaan syö lihaa. Hassu kysymys, mutta kertoo toisaalta siitä, että suomalainen ruokakulttuuri edelleen perustuu perunaa ja lihaa -ajatteluun. Nykyään se voi olla karppausversio kukkakaalia ja lihaa tai italialainen pastaa ja lihaa -versio, mutta lihaa kuitenkin.

Lihansyönti sinänsä on mielestäni ihan jees, jokainen laittaa suusta alas sitä, mistä pitää. Lihaa kuitenkin syödään aika paljon, jos mietitään sitä verrattuna lihansyönnin suosituksiin. Pikaisella googletuksella syöpäjärjestöjen viikottaiseksi lihansyöntisuositukseksi löytyi 300 g. Brittitutkimuksessa lihansyönnin enimmäismääräksi määriteltiin vain 210 g. Eli kahden aikuisen taloudessa sopiva viikottainen lihamäärä olisi yksi jauhelihapaketti. Sen sijaan suomalaiset mättävät lihaa nassuihinsa 1,5 kg (!!!) viikossa. 1960-luvulta lähtien suomalaisten lihankulutus on tuplaantunut, ja määrä jatkaa nousuaan. Se näkyy varmasti monella tavalla suomalaisten vyötäröissä ja suolistoissa.

Mitä minä sitten oikein syön? Täällä blogissa on näkynyt, että aika usein kalaa, varsinkin nyt kesällä. Pidän myös pavuista ja linsseistä. Ruoka, jonka syömistä yritän vähän rajoittaa, on erilaiset juustot. Olen jostain lukenut, että juustot kuormittavat ympäristöä valmistusprosessin aikana yhtä paljon kuin naudanliha. Niissä on tietysti myös aika paljon tyydyttynyttä rasvaa, joten ihan joka päivä ei verisuonisto suosittele popsimaan halloumipihvejä, vaikka mieli niin tekisikin. :)

Yleinen harhaluulo kasvisruoasta tuntuu olevan, että se ei maistu miltään, eikä sillä täyty vatsa. Silloin mielikuvissa lienee joku limainen porkkanakastike, jota kukaan tuskin haluaa laittaa suustaan alas. Kasvissyönnissä täytyy varmistua siitä, että ruoka sisältää riittävästi kasvisrasvaa ja proteiinia. Näin ruoka saadaan sekä maistumaan että täyttämään. Kasvikset itsessään ovat todella maukkaita, eikä niihin tarvitse laittaa juurikaan mausteita, jotta ruoka maistuu hyvälle. Esimerkiksi kasvissosekeitto on hankala saada epäonnistumaan, kun tekee sen tuoreista ja maukkaista kasviksista.

Tämän päivän lounaani oli kikhernepihvejä, porkkana-perunamuusia, kasviksia, salaatinkastiketta ja raejuustoa. Olen napannut kikhernepihvien ohjeen joskus kampaajalla ollessani lehdestä mukaan. Pihvit on helppo tehdä, tosi hyviä (epäluuloiset lihansyöjätkin tykkäävät!) ja maistuvat maukkaalta myös lämmitettäessä. Ravintoainejakauma (ohjeen mukaisesti oliiviöljyssä paistettuna) 38 % hiilareita, 36 % rasvaa ja 26 % protskua. Yksi pihvi sisältää 74 kcal.

Raaka-aineet (12 pihviä):

1 prk kikherneitä
100 g feta-juustoa (8 % rasvaa)
1 dl maitoa
0.5 dl vehnäjauhoa
2 kananmunaa
10 cm purjoa
1 sitruunan kuori raastettuna
suolaa ja pippuria

3 tl oliiviöljyä paistoon

Valmistusohje:
Murskaa kikherneet haarukalla mössöksi. Pilko purjo ja feta pieniksi joukkoon. Raasta sitruunan kuori matkaan. Sekoita loput aineet mukaan. Kaada 1 tl oliiviöljyä kuumalle pannulle ja nostele lusikalla 4 pihviä paistumaan. Käännä, kun pihvi on jähmettynyt.

Nauti hyvässä seurassa, kasvisten ja esim. perunamuusin kanssa!

Viikon liikunnat

Tällä viikolla on tullut liikuttua ihan mukavasti. Liikuntaa on tullut jokaisena päivänä (tosin keskiviikkona hyvin kyseenalaista "liikuntaa" eli eläintarhassa kävelyä kolmisen tuntia...). Arvioitu kulutus on n. 2200 kcal Kiloklubin laskurin mukaan, ja liikuntaminuutteja 400.

Viikon saldo:
maanantai: ylävartalotreeni salilla
tiistai: vesijuoksu
keskiviikko: eläintarhassa löntystelyä :) (merkkasin kävelyä, hyvin kevyt rasitus 1.5 h)
torstai: alavartalotreeni salilla
perjantai: vesijuoksu
lauantai: hyötymatkapyöräilyä
sunnuntai: hyötymatkapyöräilyä ja ylävartalotreeni salilla

Nyt jään jännäämään, miten käy Keskisalolle ja Torrolle. Illan kruunaa satasen finaali, jossa suuri idolini Usain Bolt voittaa (tähän uskon :). Naposteltavana cashew-pähkinöitä sekä tilkka Aino-jätskiä. Hyvin mahtui kaloreihin, vaikka söinkin vain 1500 kcal tänään.

Meinaakohan muut ostaa hajuvettä pelkästään siksi, että Usain on mainoksessa ilman paitaa? Hmm...

Liikuntapiirakka

UKK-instituutti on tehnyt liikuntasuosituksista oman "ruokaympyrän" eli liikuntapiirakan. Itselleni ainakin liikuntasuositukset ovat paljon heikommalla tietämyksellä kuin ruokasuositukset, joten paneudun liikuntapiirakkaan tässä postauksessa.

Isompi liikuntapiirakka löytyy täältä.

Kestävyyskuntoa pitäisi parantaa liikkumalla useana päivänä yhteensä ainakin 2 h 30 min reippaasti tai 1 h 15 min rasittavasti. Itselleni tähän kategoriaan kuuluvaa liikkumista tulee tällä viikolla 1 h 20 min vesijuoksua (piirakan mukaan rasittavaa liikuntaa) sekä hyötymatkapyöräilyä ehkä 1 h 30 min (piirakan mukaan reipasta liikuntaa). Eli kestävyyskuntoliikunta on hyvällä mallilla! Kunhan työt alkavat, tämä puoli lisääntyy tunnilla päivässä, kun työmatkapyöräilyt tulevat päivittäisiksi.

Kestävyyskunnon lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa pitäisi kehittää ainakin 2 kertaa viikossa. Tällä viikolla käyn kolmesti salilla. Venyttely on vähän laiskanlaista, mutta pyrin kerran viikossa venyttelemään lihasryhmät läpi. Pallopelejä tulisi pelattua, mutta akillesjänteen vuoksi ne ovat pannassa marraskuulle asti. :( Joka tapauksessa lihaskunto-osiokin näyttäisi hyvältä. Hyvä minä!

Pilates pelasti selkäni välilevyn repeytymän jälkeen.

 Liikunta on ihmiselle tärkeä hyvänolon tuoja. Laihdutuksessa liikunnalla ei ole niin suurta merkitystä kuin painonhallinnassa, mutta laihduttaessa opitut liikuntatottumukset tukevat merkittävästi painonhallintaa. Laihduttajaa miellyttää kuitenkin tieto siitä, että liikunta parantaa lihasten kykyä käyttää rasvaa polttoaineena. Liikunta myös vahvistaa luukudosta, joten etenkin naisilla osteoporoosia ehkäisevä vaikutus on tärkeä. Luustolle hyvää liikuntaa on kaikki, mikä sisältää tärähdyksiä, kuten pallopelit, juoksu ja aerobic.

Lihaskunnosta kannattaa pitää huolta monestakin syystä. Ulkonäöllisesti miellyttävin on se, että tiukka lihas on kiinteä ja kauniin mallinen. Omasta mielestäni kaunis nainen on kiinteä ja lihaksikas. Toisaalta ihmisen lihasmassa alkaa kadota 20. ikävuoden jälkeen, joten jos ei halua muuttua lötköpötköksi vanhetessaan, tulee lihasmassaa pitää yllä. Lihakset pitävät huolen siitä, että nivelvaivoja on vähemmän ja liikkuminen on vaivattomampaa. Lihakset ovat elimistön energiasyöppöjä, joten mitä enemmän lihaksia, sitä enemmän on peruskulutus ja sitä myöten laihdutuskin helpottuu.

Britneykin on vetänyt puntteja päästäkseen tähän kuntoon!

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt uudelleen liikunnan ilon, hyödyn ja tärkeyden. Tekosyitä olla liikkumatta on hankala keksiä. Jos ei ole aikaa ja voimavaroja lähteä jumppaan ja käyttää siihen kahta tuntia, voi aina pyrähtää 20 minuuttia lenkillä, eikä siihen kaadu aikataulut tai henkinen jaksaminen. Aina, kun tuntuu siltä, ettei jaksa lähteä, täytyy muistaa, että liikunta tuo pirteyttä eikä vie sitä.

Vaikka liikuntapiirakka antaa suosituksia, millaista liikuntaa tulisi harrastaa, parasta liikuntaa on liikuttu liikunta. Jos mieluusti käy marjassa, mutta reipas pyöräily ei huvita, kannattaa poimia pakastin täyteen. Jospa marjakauden jälkeen löytäisi mieluisaa liikuntaa luonnossa liikkumisesta talvellakin! Itse en voi ymmärtää pakkoliikuntaa, jota tehdään vain siksi, että niin "kuuluu tehdä", sillä olen lähes vakuuttunut, että jokaikiselle löytyy mieluisa tapa liikkua. Nyt tämä nousee ylös, ulos ja vesijuoksulle!

Lähteenä on käytetty UKK-instituutin sivuja sekä pudottajat.fi-sivustoa.

Laihdutuskirjoja osa 2: Dieettitytön huimat seikkailut

Jos ei otetan huomioon sitä, miten hyvin kirjasta saa faktatietoa, niin Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut on ehdottomasti laihdutuskirjasuosikkini. Shaunan kirja perustuu hänen maailmanlaajuisesti suosittuun blogiinsa, joka löytyy täältä. Tarina on siis täyttä totta ja niin ihanan elämänmakuista, että kirjaa ei malttaisi laskea käsistään!

Tarina alkaa siitä, kun Shauna huomaa omistavansa Australian suurimmat alushousut ja päättää tehdä asialle jotain. Kirjan aikana hän laihduttaa painoaan huomattavan määrän, muuttaa Australiasta Brittein saarille, löytää uusia ystäviä ja rakkauttakin löytyy - ja tämä kaikki yhden ihmisen elämässä muutaman vuoden aikana! Tuntuu välillä epätodelliselle, että tässä minä luen toisen ihmisen todellisesta elämästä, kun juoni on niin koukuttava ja herkullinen. Kirjan aikana Shauna tulee myös blogikaapista ulos, ja läheisille alkaa paljastua, että Shauna on koko maailman tuntema Dietgirl.

Kirjassa laihdutusta seurataan viikkojen lukumääränä sekä pudotettuina (tai takaisinsaatuina) kiloina. Aluksi laihdutus on keskeinen kirjan aihe, mutta mitä pidemmälle kirjassa pääsee, sitä enemmän elämäntapamuutokset jäävät sivuosaan kaiken muun tieltä. Ihan niin kuin tosielämässäkin: tapoja ei huomaa, kun niistä tulee rutiinia.

Kirjan keskiaukeamalla on värikuvia Shaunasta elämäntapamuutoksen eri vaiheissa, mikä tuo Dieettitytön todella lähelle lukijaa. Kirjan luettua tuntuu, kuin olisi hyväkin ystävä Shaunan kanssa. Suosittelen lämpimästi!

Pokkari näyttäisi maksavan Adlibriksella 4,20 e. Se on aika vähän neljästäsadasta sivusta iloa, itkua ja sympatiaa. :)

Lihottavat laihdutusniksit - ja miten minä olen niihin sortunut

Maikkari nosti etusivulleen tiistaina otsikon "5 laihdutusniksiä, jotka todellisuudessa lihottavat sinua". Lueskelin tekstiä naureskellen, sillä melkein kaikkea on tullut kokeiltua - ja lihottua. Tässä siis neljä laihdutusniksiä, jotka ovat lihottaneet minua:

1. Aamupalan väliinjättäminen
En ole ikinä jättänyt aamupalaa kokonaan pois. Sen sijaan aamupalasta on ollut helppo nipistää kaloreita, koska en ole aamulla hurjan nälkäinen. Niinpä aamiainen on välillä ollut niin naurettavan pieni, ettei sillä ole ollut energiansaannin kannalta mitään merkitystä. Lopputulos: ahmiminen illalla ja lihominen.

2. Liian vähän kilokaloreita
Yksi sana: Painonvartijat. Laihduin kyllä lyhyessä ajassa paljon, lihoin sen jälkeen lyhyessä ajassa paljon. Lihasmassa lähti, läskiä tuli tilalle. En suosittele kitudieettejä kenellekään.

3. Ainoa liikuntamuotosi on kävely
Monta vuotta koirat vastasivat liikuttamisestani. Kävin useimmiten metsälenkeillä, annoin koirien juosta ja itse taivalsin miellyttävää kävelyvauhtia. Ei hikeä, ei rasitusta, lopputuloksena kunnon huononeminen. Eli monta vuotta liikuin säännöllisesti ilman minkäänlaista vaikutusta kuntoon. Lopputuloksena painon jatkuvaa hiipimistä ylöspäin.

4. Kiellät itseltäsi kaikki herkut
Palataan jälleen Painonvartijoihin. Päivän pistemäärään ei mahtunut herkkuja, joten tunnollisena pisteiden käyttäjänä en niitä syönyt. Mutta sitten, kun pistekurjimus oli ohi, söin sitäkin enemmän. Lopputulos se sama vanha.

Niksiä numero 5 en ole kokeillut. Se nimittäin on hiilihydraattien pois jättäminen. Se tuntuu liian työläältä ja vaivalloiselta puuhalta, kun kuitenkin meillä syödään aina täysjyväpastaa ja -riisiä, perunaa harvoin ja leivänkin syönti on melko vähäistä. Liikunnan jälkeen keho tuntuu kaipaavan hiilareita, joten niitä sille mielellään kiitokseksi annan.

Sanoisinpa tällä kokemuksella, että oikein hyviä lihotusniksejä juttuun on löydetty. Onneksi homman pitäisi korjautua, kun päästää näistä turhista rajoituksista irti ja antaa kehon ottaa sen, mitä se kaipaa.