Ensimmäinen toukokuun viikko

Viime postauksessa kerroin, että nyt on alkanut liikunnallinen toukokuu. Aloitin sen itse asiassa tämän viikon alussa eli 29.4. Ensimmäiselle viikolle toi ekstrahaasteita liikunnalliseen elämäntapaan vappu sekä ihana illallinen entisten työkavereiden kanssa perjantaina. Siitä huolimatta olen päässyt tavoitteisiini - siis tämän illan jälkeen, koska aina pitää jotain jättää viime tippaan!

Tällä viikolla olen pyöräillyt tietysti kaikki työmatkat. Koska keskiviikko oli vapaapäivä, niin pyöräilykilometrejä kertyi 66. Juoksemassa olen käynyt kahdesti, joten kilsoja siitä yhteensä 13. Lisäksi olen käynyt kerran kuntosalilla, tehnyt kerran voimapainotteisen kotijumpan ja aion tänään kuntosalille. Erittäin jees-viikko siis.

Juoksemisharrastuksesta täytyy todeta, että alan pikkuhiljaa päästä sinuiksi hakkaavan lönköttelyn kanssa. Aluksi se tuntui todella epämukavalta, mutta näköjään kaikkeen tottuu. Eilen juoksin tähän mennessä pisimmän lenkin eli 8 km. Kunnon puolesta ei ollut mitään ongelmaa, hyvin jaksoi. Hieman alkoi reisissä loppumatkasta tuntua. Ei sinänsä mikään ihme, kun kuljettaa mukanaan kuitenkin melkoista massaa... Ajatuksena on ollut, että kävisin kerran viikossa juoksemassa peruslenkin (joka on tähän mennessä ollut 5 km) ja kerran pidemmän lenkin. Nämä molemmat sitten pitenevät juoksukunnon ja -tekniikan parantuessa.

Tänään kävimme koko perheen voimin tunnin vaeltelemassa hiekkakuoppajärvien laidoilla toiveikkaana lintuja bongaillen. Saalis jäi kuitenkin vaisuksi, mutta olipahan mukavaa ulkoilua niin koirille kuin meillekin.

Keltainen, liikunnallinen toukokuu

Kun hiihtokausi päättyi, minun liikuntamääräni laskivat. Olen käynyt kyllä juoksemassa pari kertaa viikossa, salille olen "ehtinyt" kerran viikossa ja päivittäin tulee 16 km työmatkapyöräilyä.Näiden lisäksi käyn koirien kanssa 45-55 min kävelylenkeillä noin kolmesti viikossa. Eli liikun terveyden kannalta varmasti ihan riittävästi. Sen sijaan en liiku ulkonäköni tai omien tavoitteideni kannalta todellakaan riittävästi!

Asetinkin itselleni haasteen huhtikuun lopuksi: aikavälillä 29.4.-31.5. tämä rouva potkii itsensä ylös sohvalta ja alkaa treenata. Arkiliikunnasta ei tingitä, mutta kuntosalin avain aktivoidaan kolmesti viikossa ja juoksukerrat pidetään min. 2 x vko. Tämän kaiken hyvän lisäksi olen karkinostolakossa sekä pikaruokalakossa. Minulla ei ole myöskään lupaa ostaa sokeroituja jogurtteja tms.

Tämä on elämäni ensimmäinen kesäkuntoon-projekti. Ei tietenkään ole realistista ajatella, että ruhostani lähtee kuukaudessa niin paljon painoa, että näytän hyvälle bikineissä, mutta kaikki on eteenpäin! Paino on tullut pari kiloa ylöspäin viime viikkoina, joten sekin on tärkeä asia saada taas laskusuuntaan.

Lähtömitat kuukaudelle:
vyötärö 97.5 cm
lantio 115 cm
reisi oik. 70.5 cm
reisi vas. 71 cm
pohje oik. 43.5 cm
pohje vas. 41 cm
käsi oik. 32.5 cm
käsi vas. 30.5 cm
paino 89.8 kg

Olen pahoillani näiden julkaisusta, mutta tässä karmeat lähtötasokuvat:

Kuvitelkaa tuohon semmonen +25 kg läskiä, niin se oli alkuperäinen lähtötaso. Onneksi siitä ei ole tällaisia kuvia..

Juoksuaika jatkuu

Lihaksistoni alkoi lopulta alkuviikosta antaa anteeksi sen, että sitä niin epäreilusti kuormitin. Kävin tiistina juoksemassa 4 km lenkin, mutta ihan loppumatkasta joku pikkulihas reidessä repäisi kipeästi, joten kävelin viimeiset pari sataa metriä kotiin. Sitten jätinkin liikunnan työmatkapyöräilyjen varaan.

Tänään kaksi miespuolista työkaveria houkutteli minut lenkille. Puhuin toiselle heistä aiemmin viikolla, kuinka juoksuasentoni on varmaan jotenkin virheellinen. Yläselkä tuntuu jotenkin jännittyneelle, kun juoksen. Pyysin, että jos toinen heistä voisi joskus tsekata, näyttääkö se jotenkin olevan väärässä asennossa. Tänään he sitten totesivat, että selkä on ihan oikeassa asennossa, joten yläselkätreeneihin, marsmars!

Itse lenkki oli 4,4 km mittainen. Juoksin puolet lenkistä miesten kanssa hieman ylisykkeellä itselleni (keskisykkeeksi tuli 143), joten puolimatkassa ilmoitin, että antakaa mennä, tulen perästä. Pelkäsin, että jos jatkan koko matkan samaa vauhtia, en pääse perille. :D Loppumatkasta sain vastaani kaksi miestä, jotka tulivat hakemaan minut pois lenkiltä. Kaveria ei jätetä, vaikka kaveri olisi paskassa kunnossa. Sinänsä olin lenkkiin tyytyväinen: vähän reippaampi vauhti kuin normaalisti ja jaksoin vaikeuksitta loppuun asti.

Ainoa, mikä tässä kevään korvalla mietityttää, on pöly. Henkitorvi on hiekkapaperia katupölyn vuoksi, mutta tiedän, että siitepölyaika vasta onkin kamalaa allergikolle. Toivottavasti oireet pysyisivät lievinä tänä vuonna!

Hölkkää!

Tänään kävin ostamassa elämäni ensimmäiset juoksukengät. Valikoin söpön näköisen nuoren miesmyyjän liikkeestä ja ilmoitin, että tarvitsen juoksukengät. Kerroin, että aion juosta niin asvaltilla kuin metsässäkin. Hän sanoi minun tarvitsevan hyvän kantavaimennuksen kenkiin. Olin samaa mieltä. Seuraavaksi hän kysyi, miten askellan. Kerroin askeltavani ulkosyrjällä, joten pronaatiotukea en kenkiin tarvitsisi. Sitten söpö mies toi minulle parin Mizunoita.

Rakkaani <3

 Rakkautta ensisilmäyksellä ja varsinkin ensi tuntumalla! Kenkien virallinen nimi on Wave rider 16 paketin mukaan. Kokeilin muita vastaavia kenkiä toiseen jalkaan, mutta aina valikoitui Mizuno jatkoon. Lopulta totesin, että ei teillä ole parempia kenkiä ja otan nämä.

Kävin heti tuoreeltaan testaamassa popot. Hölkkäsin vitosen, aikaa meni 40 minuuttia ja keskisyke oli 131. Helpolta tuntui kunnon puolesta, mutta reidet sanoivat, että tällaista liikuntaa ne eivät ole saaneet. Voi huomenna vähän hapottaa... Kengät olivat jaloissani kuin ilmaa. Ei hankausta, ei mitään uusien kenkien merkkejä jaloissa. Aika ihanaa.

Hiljaiselon loppu: Minä todella opin hiihtämään

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Olen päivitellyt painolaskuria, joka on tuossa yläreunassa, mutta muuten on ollut sellainen olo, ettei blogin pitäminen tunnu nyt niin tärkeältä, että uhraisin kalliita minuuttejani tähän.

Mikä minut on sitten pitänyt niin kiireisenä? Hiihto! Aloitin syksyllä hiihtokoulun, niin kuin täällä blogissani kerroin. Ostin luistelusukset ja aloitin pohjalta. En ole ikinä osannut luistella, en ole ikinä kokeillut luistelusuksia ja edellisestä hiihtokerrasta hiihtoladulla oli varmaan 15 vuotta aikaa. Ensimmäinen hiihtokoulukerta suksilla oli ihan hirveää: Harjoittelimme mäennousua ja -laskua. Ylösmeno tuntui ihan heprealta, alastulo pelotti. Sen jälkeen lähdimme hiihtämään viiden kilsan lenkin, joka tuntui ikuisuudelta. Kaaduin matkalla kolmesti. Ajattelin, ettei tästä tule ikinä yhtään mitään!

Raahauduin kuitenkin tunnollisesti hiihtokouluun viikko toisensa jälkeen. Väki väheni kerta kerralta, mutta pidot paranivat. Kävin hiihtämässä pari kertaa joka viikko hiihtokoulun lisäksi. Aluksi hiihdin 8 kilsaa, viime aikoina kevyt lenkki on ollut 15 km, pidempi 25 km. Eli huikea kehitys reilussa parissa kuukaudessa! Opin hiihtämään kuokkaa, vassua ja mogrenia. Opin sen ylämäkeen hiihtämisen, vaikka se on ollut minun suurin haasteeni koko ajan. Jyrkissä alamäissä pelottaa edelleen, mutta lähden kuitenkin laskuun.

Aamulenkillä.

Eilen saavutin tavoitteen, johon en olisi ikimaailmassa uskonut pystyväni: hiihdin massahiihtotapahtumassa 38 km! Minä, hiihdon inhoaja, kestävyysurheilua tylsistyttävänä pitävä, ylipainoinen nainen, joka ei joulukuussa pysynyt suksilla pystyssä, hiihdin koko matkan. Viimeinen kymppi oli minulle kisan nnopein. Oli aika nautintoa ohittaa väsähtäneitä kanssakilpailijoita loppumatkasta, kun omat sukset vielä suostuivat luistamaan eteenpäin!

Harjoittelu pitkän matkan hiihtoa varten on vaatinut paljon aikaa ja sisua lähteä hiihtämään silloinkin, kun olotila on lähinnä EVVK. Mutta tämä fiilis palkitsee. Olen ylittänyt itseni sellaisella tavalla, jota en uskonut mahdolliseksi. Tästä on hyvä jatkaa mukavaa hiihtelyä keväthangilla, ilman tavoitteita tai veren makua suussa. Keväällä ostan juoksukengät. Ensimmäinen kympin startti on jo katsottuna. ;)

Viikon liikunnat

Otos HeiaHeiasta. Perusviikko. Jäi toinen salikerta väliin, kun olin niin pirun kipeä lihaskuntotesteistä... Merkitsin ne kuntopiiriksi tiistaille.

Huomenna aloitetaan taas uusi viikko, mutta pidetään vanhat kujeet. Työmatkapyöräilyjä arkiliikuntana, kävely- ja sauvakävelylenkkejä aerobisena sekä pari kertaa punttia, ettei pääse ihan lihakset rapistumaan. Kyllä liikunta on kivvaa!!!

Hyvässä lihaskunnossa!

Tämän viikon liikunnat on tähän mennessä jäänyt kahden PK-lenkin ja työmatkapyöräilyjen varaan. Syynä on ollut se, että tiistaina kävin hiihtokouluun liittyvissä lihaskuntotesteissä, eivätkä reiteni ole vieläkään (!) palautuneet täysin. Siksi salille ei ole tullut lähdettyä ollenkaan, eikä lenkkeilykään ole innostanut kipeiden koipien kanssa. Tänään ajattelin käydä kuitenkin vetäisemässä VK-lenkin 15+15+15-rytmityksellä, niin pääsee taas vähän ruotuun.

Lihaskuntotestit olivat koulusta tuttuja puolen minuutin testejä. Eli 30 sekunnin aikana piti saada aikaiseksi mahdollisimman monta (puhdasta) toistoa. Tuloksia verrattiin sitten samaan ikäluokkaan kuuluvien suomalaisnaisten vastaaviin tuloksiin, ja sen perusteella sai arvion 1-5 (1 = heikko suoritus, 5 = erinomainen). Testattavat lihasryhmät olivat vatsalihakset (istumaannousut), selkälihakset (yläselän nostot), yläkroppa (tyttöjen punnerrukset) sekä jalat (kyykky). Odotin, että vatsat ja selät menevät hyvin, mutta ilokseni sain huomata, että taidan olla kauttaaltaan aika hyvässä kunnossa.

Testitulokset:

Vatsa 24 toistoa, kuntoluokka 5
Selkä 41 toistoa, kuntoluokka 5
Polvinojapunnerrus 24 toistoa, kuntoluokka 5
Alaraajat 28 toistoa, kuntoluokka 5

Erityisen ylpeä olen punnerrustuloksestani. Välillä kotona punnertaessa (mitä tapahtuu harvoin...) tuntuu, että kymmenen toistoa on jo ihan riittävästi, joten odotin saavani puoleen minuuttiin enintään 15 toistoa. Yllättäen kropasta löytyikin voimaa niin, että aika rajoitti tulosta, ei voiman puute! :) Kyykkyjen tulokseen olen myös tosi tyytyväinen, sillä kyykkyjä en ole akillesjänteen repeämän jälkeen juuri tehnyt. Tietysti viikottaiset 45 työmatkapyöräilykilometriä vaikuttavat siihen, etteivät reidet nyt ihan naruja ole...

Sen sijaan 8,5 kg:n haaste ei päässyt aikataulussa päämääräänsä. Pitää nyt vain pitää huoli siitä, ettei anna ruokailujen repsahtaa, vaan painonpudotus jatkuu edelleen. Haasteen kilomäärä tulee aikanaan täyteen, kunhan sen eteen tekee töitä. Joten nyt vauhtikestävyyttä treenaamaan!

Viikko täynnä muutoksia

Onpas ollut mielenkiintoinen viikko takana! Maanantai ja tiistai olivat niin kiireisiä päiviä, että illalla sai huokasta syvään, kun lopulta pääsi kotiin. Eipä tullut siis ylimääräisiä liikuntoja työmatkojen lisäksi niiltä päiviltä. Uni on vältellyt minua iltaisin niin tehokkaasti, että torstaina olin töissä suorastaan humalaisessa olotilassa. Tiistaina työnkuvani vaihtui yllättäen toiseksi, kun työkaverini jäi äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle pari kuukautta arveltua aiemmin... Huhhuijaa!

Saimme maanantaina hiihtokoulun harjoitteluohjelman. Katselin taulukoita hetken ja päätin, että taidan alkaa tehdä aloittelijan ohjelmaa - koska ei minulla mitenkään ole tällä hetkellä aikaa muuhun! Pitää katsoa sitten talven edetessä, jos vuorokausiin ilmestyisi ylimääräisiä tunteja... No harjoitusohjelman viikko nro 1 sujui sitten niin, että sain yhden PK-lenkin ja yhden VK-lenkin vetäistyä. Olisi pitänyt käydä noiden lisäksi vielä pitkä PK, mutta viikko loppui kesken. Salilla kävin pari kertaa. Tällä hetkellä tavoitteeni salikäynneissä on kahdesti viikossa kokovartalotreeni. Kolmannella kerralla teen aerobisen yhdistelmätreenin, jos esim. lenkki jää välistä.

Viikon liikunnat

Samperin 8,5 kg:n haaste sai aikaan sen, että viikonloppuna lauantai mentiin pussiruoilla. Tänään söin isänpäivälounaan kotonani ja yhden voileivän anoppilassa, mutta muuten suklaapirtelö ja ateriankorvikepatukat ovat hoitaneet ruoan virkaa. Oli muuten aika tiukka aamusali tänään, kun kroppa huusi hiilareita polttoaineeksi... Luulisin, että aika lähellä tavoitetta huomenna eli tuomion päivänä oltaisiin, jos ei piru vieköön olisi tullut ihanaa naisten vaivaa vierailulle JUURI NYT! Sehän tietysti pompsautti painoa niin, että todellinen kehitys ei ole nyt luettavissa todellakaan puntarilta. Pitää yrittää vakuuttaa lääkärille, että kyllä minun painoni on todella hieman matalampi...

Tiistaina kävin InBody-mittauksessa, kun sellainen sattumalta tarjottiin. Olin ihan vasta käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten sinänsä mitään kovin uutta tietoa ei ollut tarjolla. Oli kuitenkin mukava tietää, että lihasmassaa oli kautta linjan enemmän kuin keskiarvonaisella. Etenkin yläkroppa ja keskivartalo huitelivat hyvin normaaliarvojen yläpuolella. Pitää säästää InBody-lappua, jos keväällä saisi käytyä siinäkin uudestaan. Oman salin kehonkoostumuksessa ajattelin käväistä helmi-maaliskuulla seuraavan kerran.

Perjantaina olin käymässä eräissä isoissa bileissä, joissa oli porukkaa edelliseltä työpaikaltani, josta lähdin keväällä 2011. Eräs ihanainen tuli kuiskuttamaan korvaani, että "oot tehnyt paljon töitä, kun näytät noin upealta". Oli aika ihana kuulla! <3

Viikon liikunnat

Uusi rakkauteni, HeiaHeia, ja tämän viikon liikuntasaldoni:

Tämän päivän juoksu-kävely-lenkki teki aika kipeää vammajalassa. Kantapää oli vähän arka eilisen sauvakävelyn jäljiltä, joten aika tuskaista oli alku, ennen kuin alkoi antaa periksi juosta. Sittenhän sitä ei olisi malttanutkaan enää kävellä, vaikka tiesi, että pöljäähän tämä on... Onneksi äiti soitti, niin jouduin kävelemään puhelun ajan. ;) Mutta onpa kiva huomata, että on sen verran hyvässä kunnossa, ettei juokseminen ole siitä kiinni!

Dementiakävely on tehokasta!

Innokkaana hiihtokoululaisena otin äidin kävelysauvat lainaan lumen puutteessa ja tempasin lauantaipäivän kunniaksi sauvakävelylenkin. Olen tosi laiska sykemittarin käyttäjä, mutta nyt otin sen mukaan ihan mielenkiinnosta. Koirien kanssa peruslenkillä sykkeet huitelee siinä 110 pinnassa, jos jaksaa kävellä reippaasti. Sauvakävely on näköjään ihan eri laji, kuin koirien ulkoilutus:
Lenkin kesto 1 h 19 min
Kaloreita kului 553 kcal (!!!)
Keskisyke huikeat 128
Maksimisyke 142

Maksimit tuli, kun lenkin lopuksi tein viis mäkispurttia läheisellä alikululla. Mittaa Googlemapsin mukaan lenkillä oli 7,5 km, joten ihan haipakkaa sain painella, kun ottaa vielä nuo (yli-innokkaat?) mäkivedot huomioon, jotka eivät sinänsä lisänneet lenkin pituutta.

Lauantain lounaaksi salaattia, siemeniä, raejuustoa ja viikolta jääneitä kanasuikaleita.

 Dieetti on pitänyt hyvin. En koe olevani erityisesti millään erikoisruokavaliolla, pyrin vaan huomioimaan maltilliset hiilarimäärät toisella päivän pääaterialla. Käytännössä minulla on ollut töissä matkassa lounassalaatti. Illalla on sitten laitettu kotona wokkia tai keittoa tai muuta lämmintä ruokaa, jossa on ollut pastaa, riisiä tai perunaa matkassa. Eilen kävin ystävän kanssa syömässä ulkona hänen virkanimityksensä kunniaksi, mutta täytyyhän elämään juhlaakin mahtua. Söin oikein maittavan tofu-halloumi-kasvisruoan, joka oli tuota halloumia lukuunottamatta oikein hyvin kevyeen ruokavaliooni sopiva. Silti aikataulu 8,5 kilon haasteen kanssa on vähintäänkin haastava! Saapa nähdä, millä pussikeittokuurilla sitä loput nesteet elimistöstään karistaa...

Reipas koululainen!

Eikä mikä tahansa koululainen, vaan HIIHTOkoululainen. Eilen se siis alkoi: viimeinen mahdollisuus hiihdolle voittaa minut puolelleen. Valmentajat ovat jonkin sortin maastohiihtoguruja, hommaa markkinoitiin matalan kynnyksen toimintana ja sinne minä siis painuin. Ekalla kerralla oli teoriaa harjoittelusta ylipäänsä ja ylämäkivetoja kävelysauvojen kanssa. Tosin minulla ei ollut sauvoja, kun en ollut muistanut niitä äitiltä pyytää lainaan... Mutta reippaasti painelin ylämäkeen. :) Lisäraporttia varmasti luvassa viimeistään sitten, kun pääsen suksille (jotka pitäis muuten hankkia...).

8,5 kilon haaste nytkähti vihdoin eteenpäin! Tiukka ruokavalio luonnollisestikin puree, joten suunta on oikea. Meloni pääsi taas tuossa yläpalkissa liikahtamaan alaspäin. :)

HeiaHeia!

Olen aiemmin merkinnyt liikuntani enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kiloklubiin. Tällä viikolla aloitin kokeilumielessä HeiaHeian käytön. Se on käyttöliittymältään kivan näköinen ja vähän rennompi palvelu, kuin Kiloklubi, joka näyttää liikunnan kuluttamat kalorit ja kitisee (joka viikko...) venyttelemättömyydestä. :)

Tässä tämän viikon HeiaHeiat:

Vuoden vanhempi

Eilen juhlittiin synttäreitäni. Olin leiponut ihania suolaisia piirakoita ja pari juustokakkua. Lisäksi tarjolla oli nachoja, keksejä ja karkkeja. Ja minä söin niitä suolaisia piirakoita, pari karkkia, nachon ja pienenpienen palan juustokakkua. En siksi, etten olisi voinut/saanut, vaan siksi, ettei tehnyt mieli. Kerrankin olin varautunut syömällä päivällä riittävästi oikeaa ruokaa, ettei energiantarvetta tarvinnut täyttää nachoilla ja muilla herkuilla. Alkoholia tuli kuitenkin juotua - noh, riittävästi. Ei mitään kaatokännejä, mutta riittävästi siihen, että hauskaa oli. Kerrankos sitä täyttää 24 (tai itse asiassa taisi olla jo aika mones kaksnelonen...).

Piparminttujuustokakku aamulla. En syönyt. :P

Sain itseni liikkeelle juhlapäivänä. Olin tehnyt valmistelut niin hyvälle mallille etukäteen, että ehdin hyvin kipaista tunnin kävelyn aamupäivällä. Kävin lenkillä ihania lumisia teitä pitkin ihan yksin, kun koirat oli viety hoitoon juhlien tieltä. Oli mukava tunnustella hieman kipeää akillesjännettä, kuinka se antoi pikkuhiljaa periksi astua paremmin jalan lämmitessä. Kuunnella musiikkia ja keskittyä itseen. Pitkän matkan liikkujana minulla on vielä kivinen tie taaperrettavana, sillä välillä on vaikea muistaa, että matka on tärkeämpi kuin päämärä. Sitä tässä pikkuhiljaa opetellaan.

Tänään tiukennettu dieetti jatkuu kohti haasteen päämäärää. Eli 8,5 kg pois 12.11. mennessä. Tiukkaa tekee, mutta ainakin lähelle on mahdollista päästä. Vaaka on vilautellut sen verran kivoja lukemia, että painonpudotuksen kakskymppisiä päästään kohta juhlimaan!

Kehonkoostumusmittausta

Kuntosalillani saa pyytäessään ilmaisen kehonkoostumusmittauksen vaa'alla. Olen pyytänyt sen viimeksi viime vuoden helmikuussa, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika uusia mittaus. Ensimmäisen kerran mittaus on tehty, kun aloitin elämäntaparemonttini. Nyt muuten paljastan myös painoni ensimmäistä kertaa... Aika pelottavaa! :)

Tulokset järjestyksessä 8.8.2011 > 28.2.2012 >  23.10.2012

Paino 112,1 > 101,4 > 94,6
Rasva% 52,1 > 47,8 > 44,8
Rasvan massa 58,4 > 48,5 > 42,4
Rasvaton massa 53,8 > 52,9 > 52,2
Viskeraalinen rasva 14 > 11 > 10

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että olen käytännössä pudottanut massastani lähes pelkästään rasvaa. Lihaskato on todella pientä! Hidas ja maltillinen painonpudotus todella kannattaa. Olen jo aiemminkin sanonut, että kroppani on tiivistynyt ja saanut kaunista muotoa. Ilman punttitreeniä en mitenkään olisi tämän kokoinen ja näköinen, vaikka painoa on noin paljon! Ilokseni sain ostaa uuden talvitakin kokoa L, eikä se todellakaan ole mitenkään tiukka.

Tänään tehtiin kehonkoostumuksen lisäksi uuden saliohjelmat. Olen treenannut kesästä lähtien kaksijakoisella ohjelmalla, jossa ylä- ja alakroppa tehtiin erikseen. Nyt pyysin kuitenkin, että palattaisiin takaisin kokovartalo-ohjelmaan, sillä minulla ei ole välttämättä joka viikko mahdollisuutta kolmeen treenikertaan. Tällöin tuntuu, että kaksijakoisella tulee vähän turhan pitkät tauot. Sain kokovartalo-ohjelman, jossa oli lämppärin ja jäähkyn lisäksi vain painoja, ja toiseksi ohjelmaksi sain aerobisen rääkkiohjelman, jossa joka toinen laite on aerobista ja joka toinen sykettä nostavaa lihaskuntoa. Testasin tänään ohjelmasta saman tien osan ja SE ON TAPPAVA! Eli en malta odottaa, että pääsen vetäisemään sen tukka hulmuten läpi. :)

Elämisen sietämätön keveys

Paino tippui taas tällä viikolla. Viime viikolla sitä meni nihkeät parisataa grammaa, nyt puoli kiloa. Ja voin kertoa eläneeni niin täyttä elämää (ruoan puolesta), että suupalastakaan en ole itseäni kieltänyt. Suklaamuffareita, suklaata, ruokaa, parempaa ruokaa, leipää, nam-nam-nam! Ja paino tippuu. Ei voi kuin syvällä sisimmässä huokailla, kun työkaveri elää pussikeittokuurilla viikon ja kehuu, kuinka paino tippui monta kiloa. Sorry honey, mutta tulet saamaan ne kaikki takaisin. ;)

Miksi mun paino sitten tippuu? Koska kaikesta herkuttelusta, mässyttelystä ja juopottelusta huolimatta ne kuuluisat SUURET LINJAT ovat kunnossa. Ateriarytmi on säännöllinen: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syön rehuja (ihana Patrickin termi) puoli kiloa vähintään päivässä. Syön hyvällä omallatunnolla kaiken "terveellisen" ja kaiken sen paskan, jonka tiedän olevan ehdottomasti dieetillä kiellettyä. Onneksi en ole dieetillä! Sekä tietysti liikun. Luulen liikuntani korvaavan sen puoli pellillistä suklaamuffinsseja, jotka olen kupuuni tällä viikolla ahtanut... Mutta en liiku huonon omantunnon vuoksi, vaan pidän liikunnasta!

Suuri laihdutusguruni, ihana, ihanampi Patrick Borg kirjoitti taas niin pirun hyvästä aiheesta, etten malta olla viittaamatta. Lue siis tämä! Olen huomannut Patrickin tavoin, että lehtijutut, joiden mukaan laihtuminen on helppoa, kunhan vain luovut tästä-ja-tästä, ovat yleistyneet. En yhtään ihmettele, että niitä kokeillaan. Samainen työkaverini, joka nyt hurahti pussikeittoihin, on kokeillut ties mitä kaalisoppakuuria. Hän varmaankin kokeilee myös noiden ihmeitä lupaavien lehtijuttujen kikat läpi - ja on vakuuttunut, että ne toimivat!

Onneksi me ihmiset emme kuitenkaan toimi niin, että jokainen suusta alas laitettu kalori varastoituu suoraan rasvavarannoksi. Silloin tämä herkkusuu olisi lörppähuuliaan myöten nesteessä... Onneksi meidät on rakennettu hyvin tarkoituksenmukaisiksi laitteiksi. Helpoimmillaan systeemi menee näin: Minulla on nälkä. Syön ruokaa. Olen kylläinen. Lopetan syömisen. Tadaa! Ei ihmeitätekeviä pikkukikkoja, ei pussikeittoja, ei mitään ylimääräistä härpäkettä, vaan pelkkää polttoainetta.

Olen ymmärtänyt jotain elämää suurempaa syömisestä viimeisen vuoden aikana. Se on vienyt minulta tähän mennessä 19 kiloa elopainoa. En osaa pitää sitä erityisen merkittävänä saavutuksena, sillä painonpudotus on tullut melkeinpä sivutuotteena. Olen saanut elämääni rytmin, virkeyden, paremman kunnon, liikunnan ilon ja kivoja harrastuksia. 8,5 kilon haaste kuitenkin jatkuu. Puoliväli on selätetty, mutta matka jatkuu. Marraskuun 12. päivä pitäisi olla tavoitteessa...

Se kestää hölkätä!

Tämä viikko on sujahtanut ohi huomaamatta. Töissä on ollut ihmissuhdesäätöä, joka on henkisesti tuntunut raskaalle. Lisäksi on joutunut jännittämään tutun puolesta, joka leikattiin tällä viikolla. Muitakin ikäviä uutisia on tullut, joten ei mikään helppo viikko takana. Sentään perjantaina käytiin ystävän kanssa tanssimassa huolet pois Fintelligensin keikalla. Oli aika sikahyvä meininki! :)

Liikunnat ovat olleet peruskauraa. Töissä pyörällä joka arkipäivä (16 km yhteensä), koirien kanssa lenkillä pari kertaa, 3 x salitreenit. Tänään kävin koirien kanssa metsäautotiellä lenkillä suoraan salitreenin jälkeen. Ilma oli niin kaunis syksyinen auringonpaiste kuin olla ja saattaa! Virtaa tuntui vielä olevan, vaikka salilla voimieni tunnossa lisäilin painoja vähän joka laitteelle. Päätin hölkätä pikku pätkän, sitten toisen vähän pidemmän pätkän, kolmannen pätkän... Piru vie, tämä jalkahan kestää hölkkäämistä!

Olin niin onnellinen siitä, että a) jalka kesti hölkätä ja b) jaksoin hölkätä, että lopulta puolet lenkistä meni juosten. Ikuinen riesani eli penikkatauti ei kolkutellut pohkeissa, vaan lihakset tuntuivat rennoilta ja voimakkailta. Pyrin tietoisesti hakemaan hyvää, ryhdikästä juoksuasentoa, jossa painopiste on keskellä kroppaa. Jalat kuljetti joutuin, eikä jaksaminen tuntunut olevan kunnosta kiinni, vaikka vuorottelinkin juoksu- ja kävelyosuuksia.

En ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Olen jaksanut joskus juosta enemmän, pidemmän aikaa elämästäni vähän vähemmän. Penikkatauti on tosiaan ollut ystäväni teini-iästä asti. Nyt toivon, että toipumiseni innoittamana jaksaisin syksyn käydä edes välillä hölkkäämässä, sillä se tuntui niin mukavalta! Uskon, että hölkkä tekee tosi hyvää nilkan lihaksille, kun niitä ei vielä saa rasittaa esim. pallopeleissä.

Ajatukset ovat juosseet jo pitkin ensi kesää. Olisiko minusta silloin juoksemaan vaikka 10 km? Jaksaisinko osallistua johonkin juoksutapahtumaan? Nämä ovat kuitenkin kaukaisia haaveita ja pitäisi varmaan vähän paneutua juoksemisen teoriaan, ettei riko itseään... Mutta onneksi haaveet ovat ilmaisia - ja hurjan tärkeitä elämässä!

Flunssainen liikkumattomuus

Taas on viikko kärvistelty syysflunssaa vastaan. Tiistaina olin jo melko huonossa kunnossa, mutta raahauduin kuitenkin töihin. Olen syönyt Duactia ja Finrexiniä. Sen lisäksi nenäsuihke on ollut ahkerassa käytössä. Ihme kyllä, loppuviikkoa kohden olo alkoi parantua, enkä joutunutkaan pedin omaksi.

Ihan paras nenäsumute!

Sairastan flunssia melko herkästi, enkä aina malta pitää riittäviä lepotaukoja rehkimisestä. Sitten päädyn flunssakierteeseen, joka tarkoittaa minun kohdallani lähes aina poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduskierrettä. Tänä syksynä olen yrittänyt malttaa mieleni, ja se on toiminut! Olen parantunut, ennen kuin flunssa on kunnolla päälle ehtinytkään.

Tällä viikolla en siis ole nostanut rautaa. Alkuviikosta istuin kaikki illat töiden jälkeen luennoilla, joten en toki olisi ehtinytkään. Ainoa liikunta, josta en ole luopunut, on ollut työmatkapyöräilyt. Itse asiassa aamuinen pyöräily on tuntunut hyvältä, sillä se on saanut liman liikkeelle ja äänen käyntiin. Olen työssä, jossa ääni on tärkein työväline, joten sen menettäminen tarkoittaa aina noin viikon sairauslomaa. Työmatkaa minulla on kahdeksan kilometriä, joten kyllähän niistä kertyy ihan ok-määrä arkiliikuntaa, vaikkei illalla mitään muuta tekisikään, kuin makaisi sohvalla.

Tänään aamulla oli hieman kipeä kurkku, mutta lähdin toisen koiran kanssa heti aamutuimaan lenkille. Kiersimme noin kolmen vartin lenkin ripeää vauhtia - ja kas kummaa - taas olo parani, kun lima lähti irtoamaan. Tästä ilahtuneena sain itseni salille. Tein jalat ja keskivartalon ihan normaaleilla painoilla (= tiukkaa tekee viimeiset toistot), enkä tuntenut oloani mitenkään tukkoiseksi. Toivottavasti tämä oli oikea päätös, ainakin henkisesti se tuntui tosi hyvältä!

Tänään otin myös askeleen eteenpäin akilleksen kuntoutuksessa. Tein päkiöille nousut yhdellä jalalla! Eihän se vammajalka kovin terävästi noussut tai edes hirveän korkealle, mutta nousi kuitenkin, ja se on jo erävoitto. Kokeilin viime viikonloppuna hölkätä varovasti pieniä matkoja jalalla. Se kesti hölkän niin hyvin, että vetäisin pari nopeampaakin vetoa. Niissäkään ei tuntunut kipua. Olen tosi tyytyväinen! Jospa tämä paraneminen tästä vielä taas nopeutuisi, kun on viime aikoina tuntunut, ettei mitään edistystä ole tapahtunut.

Tavoitteena - niin mitä?

Kun aloin miettiä elämäntapamuutoksia reilu vuosi sitten, ajattelin, että minusta tulee hoikempi, kunhan olen pudottanut painoa jonkun 25-30 kg. Aloitin muutokset siitä, että hankkiuduin takaisin rakkaan harrastukseni pariin eli kuntosalille. Syksyn myötä totesin, että ruokavaliotakin voisi vähän viilailla, ja kaivoin vanhat Kiloklubin tunnukset naftaliinista. Uusi työpaikkani oli kohtuullisen pyöräilymatkan päässä, joten päiviini tuli arkiliikuntaa kuin huomaamatta. Nämä kaikki pienet asiat veivät painoa ja turvotusta pois.

Mitä enemmän liikun, sitä paremmin jaksan. Mitä paremmin liikun ja jaksan, sitä erilaisemmalta näytän. Minä kiinteydyn. Minulla on vyötärö, olkapäät, reisilihakset ja hauikset. Löysää on vielä ympärillä - paljon - mutta sen kaiken alla minä alan olla täyttä rautaa. Ei minun tarvinnutkaan tiputtaa huikeita kilomääriä, että näyttäisin enemmän siltä, miltä haluan näyttää.

Tämä kaikki on saanut minut pohtimaan, mitä minä oikeasti elämäntapamuutoksiltani haluan. Nautin kovasti siitä, että pienenen ja laihdun, vaikka se tarkoittaakin aikamoista rahanmenoa vaatekaapin uusiutuessa... Mutta todellisuudessa nautin kaikkein eniten siitä, että tunnen olevani voimakas ja lihaksikas. Eikä se ole pelkästään tunne, sillä tiedän salilla nostavani raskaampia painoja, kuin useimmat naiset.

Useat voimaharjoitteluun hurahtaneet naiset alkavat haaveilla jonkinsortin fitness-kisoista. Esimerkiksi Erica on muutoksessaan aivan uskomaton ja varmasti pääsee tavoitteisiinsa. Minä kuitenkin tiedän, ettei se tule koskaan olemaan oma tavoitteeni. En ikinä, ikinä, ikinä voisi kuvitella noudattavani dieettiä, jossa rasvat vedetään minimiin. Olisin niin pahalla päällä, että edes ampiainen ei sietäisi olla saman katon alla. Enkä toisaalta tule varmaan koskaan niin sinuiksi kroppani kanssa, että haluaisin sitä ihmisille esitellä...

Sen sijaan olen miettinyt, että kunhan joskus saisin itseni kuntoon, niin ulkomuodon kuin akillesjänteenkin osalta, niin olisi aivan ihanaa palata toisen vanhan rakkauden luokse: lentopallon. Olen kypsytellyt ajatusta jo jonkin aikaa ja ehkä lopulta pääsen siihen pisteeseen, että alan katsella itselleni joukkuetta. Sitä odotellessa pitää kuitenkin naulita katse kohti haastetta ja siihen pääsemistä...

Uni hoi, älä jätä!

Olen ollut viime viikot todella vähäuninen. Työasiat eivät malta odottaa aamua, vaan kiertävät kehää päässä juuri silloin, kun pitäisi rentoutua. Kellon vilkuilu ja tulevien yöunien keston laskeminen viiden minuutin välein ei auta asiaa. Olen aina ollut hyvä nukkumaan aamusta, mutta sekin lahja näyttää iän myötä kärsivän: viikonloppuina ei tahdo saada velkoja nukuttua pois, kun uni loppuu aamulla niin aikaisin. Olisipa ihanaa herätä välillä niin, että kello on ehtinyt kaksinumeroisiin lukuihin!

Terveelliset elämäntavat vaikuttavat selkeästi omaan yleiseen viretilaani, sillä univaje ei tunnu enää niin katastrofaaliselta, kuin aiemmin. Onnettomista öistä huolimatta jaksan käydä töissä ihan hyvin, touhuta töiden jälkeen kotihommia ja harrastaa. Eli selkeästi säännöllisellä, kasvisvoittoisella ruokailulla ja paljolla liikunnalla on merkitystä! Olen huomannut tämän eron entiseen selkeästi nyt töiden alettua. Ihanaa, että jaksan paremmin! Siitäkin huolimatta kaipaan pitkiä, yhtäjaksoisia yöunia kuin kuuta nousevaa. Mikään ruoka tai liikuntamuoto ei voi kuitenkaan korvata oikeaa lepoa.

Nyt on ollut hyvät säät pyöräillä, mutta ensi viikolla voi näyttää tälle...

Laitan tämän postauksen loppuun pitkästä aikaa taas viikon liikunnat:
maanantai: työmatkat pyörällä (yht. 16 km), kuntosalilla yläkroppa
tiistai: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
keskiviikko: työmatkat pyörällä, kotona flunssan takia lepoa
torstai: työmatkat pyörällä, kuntosalilla alakroppa
perjantai: työmatkat pyörällä, tunti marjametsässä
lauanatai: kuntosalilla alakroppa, lenkki koirien kanssa, pyöräilyä noin tunti
sunnuntai: lenkki koirien kanssa, venyttelyä

Töihin paluu

Eipä ole näköjään ollut paljon voimia palata blogin pariin, kun kesäloma loppui. Ensimmäiset puolitoista viikkoa on mennyt ihmetellessä, mitä kaikkea sitä leipänsä eteen pitääkään tehdä. Huhhuijaa! Päikkärit ovat olleet useana päivänä paikallaan - toisina suunnitellusti, toisina uni on vaan vienyt voiton. Toisaalta on kiva saada taas vähän erilaista sisältöä kesän jälkeen päiviin. Sitten kun on vetäissyt läpi tämän päivän kaltaisen päivän, kun ammatillisesti riudutaan pohjamudissa, niin lokoisa lomailu kuulostaa oikein hyvältä. :)

Töihin paluu on tuonut taas työmatkapyöräilyn ohjelmistoon. Se on mukava, sillä liikuntaa tulee huomaamatta lähes tunti joka päivälle. Salilla olen käynyt kolmesti viikossa, kuten tarkoitus onkin. Lisäksi olen käynyt varovaisilla kävelylenkeillä koirien kanssa. Tänään ajattelin jo vähän pidempää reittiä, sillä akillesjänne tuntuu kohtuu hyvin venyvän askellukseen. Liikunnasta saa kyllä valtavasti voimaa arkeen, eikä sitä pitäisi ikinä jättää väliin siksi, ettei huvita. Siinä tekee itselleen valtavan karhunpalveluksen!

Painonpudotusprojekti junnasi viime viikon paikoillaan. Tyypillisesti mun kroppa reagoi isoon pudotukseen (edellisellä viikolla 1,5 kg) niin, että seuraava viikko mennään nollapudotuksella. Toivottavasti huomenna vaaka taas näyttää pienempiä lukuja.

Kirjoittelen joku päivä tänne tyypillisestä työaikaisesta ruokapäivästäni, mutta nyt taidan suunnata lenkille. :)