Lihaksistoni alkoi lopulta alkuviikosta antaa anteeksi sen, että sitä niin epäreilusti kuormitin. Kävin tiistina juoksemassa 4 km lenkin, mutta ihan loppumatkasta joku pikkulihas reidessä repäisi kipeästi, joten kävelin viimeiset pari sataa metriä kotiin. Sitten jätinkin liikunnan työmatkapyöräilyjen varaan.
Tänään kaksi miespuolista työkaveria houkutteli minut lenkille. Puhuin toiselle heistä aiemmin viikolla, kuinka juoksuasentoni on varmaan jotenkin virheellinen. Yläselkä tuntuu jotenkin jännittyneelle, kun juoksen. Pyysin, että jos toinen heistä voisi joskus tsekata, näyttääkö se jotenkin olevan väärässä asennossa. Tänään he sitten totesivat, että selkä on ihan oikeassa asennossa, joten yläselkätreeneihin, marsmars!
Itse lenkki oli 4,4 km mittainen. Juoksin puolet lenkistä miesten kanssa hieman ylisykkeellä itselleni (keskisykkeeksi tuli 143), joten puolimatkassa ilmoitin, että antakaa mennä, tulen perästä. Pelkäsin, että jos jatkan koko matkan samaa vauhtia, en pääse perille. :D Loppumatkasta sain vastaani kaksi miestä, jotka tulivat hakemaan minut pois lenkiltä. Kaveria ei jätetä, vaikka kaveri olisi paskassa kunnossa. Sinänsä olin lenkkiin tyytyväinen: vähän reippaampi vauhti kuin normaalisti ja jaksoin vaikeuksitta loppuun asti.
Ainoa, mikä tässä kevään korvalla mietityttää, on pöly. Henkitorvi on hiekkapaperia katupölyn vuoksi, mutta tiedän, että siitepölyaika vasta onkin kamalaa allergikolle. Toivottavasti oireet pysyisivät lievinä tänä vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jätät kommentin. Julkaisen sen, kun olen tarkistanut, ettet ole kirjoittanut mitään yleisesti loukkaavaa tai yksityisyyttäni uhkaavaa.