Aijaijaijai!

Vitosen hölkkä oli vaivatonta. Syke pysyi matalalla, kun vauhti oli hidasta. Mutta voi luuuuooooojaaaa, mikä tuska on reisissä - edelleen, vaikka kävin toissapäivänä juoksemassa!

Pikaisella fiilistelyllä Vastus lateralis ja Vastus medialis eivät ole kuuluneet vahvimpiin lihaksiini. Jo juostessa ne tuntuivat ikään kuin irtoavan luusta (hieno mielikuva, eikö totta...), joten arvasin, että vähän voi kipristellä seuraavana päivänä.

Seuraavalle päivälle olin sopinut jo etukäteen hiihtotreffit kaverin kanssa. Reidet olivat väsyneet, mutta eivät ylitsepääsemättömän kipeät, joten lähdin hiihtämään. Kävimme parinkymmenen kilsan lenkin. Alamäissä laskuasento tuntui vähän hankalalta, mutta muutoin reidet olivat ok.

Tänä aamuna en sitten meinannut päästä sängystä ylös. Mietin, että pääsenköhän töihin pyörällä... Töissä tuli käytyä, ja toki se rentouttikin jalkoja. Illalla raahauduin koirien kanssa 45 minuutin leppoisalle lenkille kävellen. Jospa tämä tuska tästä... huoh.

Mutta en taida vielä huomenna lähteä lenkille. :)