Terve, vaikkakin ylipainoinen, niin minä olin homman aina ajatellut. Olen aina liikkunut jonkin verran, kiitos koirieni, mutta tosiasiassa kuntoa kohottavaa, hikeä nostattavaa liikuntaa on jossain vaiheessa ollut todella vähän. Saahan ne koirat lenkitettyä metsässä hyvin rauhallisella omalla liikunnallakin. Perusruoka, jota olen syönyt, on aina ollut terveellistä, ja kasvikset ovat maistuneet. Mutta sen perusruoan lisäksi on tullut syötyä kaikenlaista muutakin, eikä vain herkkupäivinä. Ruoka vaan on niin hyvääääää, että voisin elää syödäkseni.
Ensimmäinen signaali siitä, että ylipaino alkaa näkyä myös terveydessä, tuli verenpaineen mittauksesta. Parisen vuotta sitten lääkärin verenpainemittari sanoi paineiksi 140/92. Vaikka verenpaine tyypillisesti nousee lääkärissä mitattaessa, jäi lukema jyskyttämään takaraivoon. Nytkö se sitten alkoi? Alamäki sen vuoksi, etten pidä itsestäni huolta. Sinänsä verenpaineeni oli vielä normaalin rajoilla, mutta aloitin omatoimisen verenpaineen seurannan. Pikku hiljaa elämäntapamuutosten myötä verenpaineeni alkoi laskea. Tänään mittasin tällä hetkellä hyvin tyypilliset lukemat 122/77, pulssi 52. Niitä on aika mukava katsella!
Toinen terveyteen liittyvä herätys oli viime keväänä. Kävin maaliskuun lopussa verikokeissa, joissa huomattiin kolesteroliarvoni nousseen. Kokonaiskolesteroli oli 5,4. Hyvää kolesterolia oli riittävästi, mutta huonoa vähän turhankin paljon. Tällä viikolla tilasin uudet verikokeet työterveydestä. Ne määrännyt hoitaja oli todella ilahtuneen kuuloinen, kun kerroin, kuinka olen tehnyt vuoden aikana merkittäviä elämäntapamuutoksia ja pudottanut painoa. Muutoin hän ei olisi katsonut tarpeelliseksi seurata noin rajalla olevia arvoja, mutta toki määräsi uudet kokeet, kun kuuli, että olin tosissani tarttunut asiaan.
Minulle terveyteen liittyvät asiat tuntuivat todella järkyttäviltä. Ei ihmisen kuulu kärsiä verenpaineesta ja kolesterolista alle kolmikymppisenä. Nyt voisi melkein sanoa, että onneksi tulin käyneeksi erilaisissa tutkimuksissa, joissa huonontuneet arvot huomattiin. Ne sysäsivät todellisen alun elämäntapamuutokselle. Ryhdyin viimein välttelemään etenkin punaista lihaa. En ollut ikinä siitä mitenkään tykännyt, mutta se vain oli tuntunut niin helpolle syödä jauhelihaa ym. Kalan ja kasvisten kanssa vaikkapa ulkona syöminen on haastavampaa, kun vaihtoehtoja on vähän. Kevään sana kasvispainotteiselle syömiselle taitaa olla fleksitarismi. Samalla järkeistin herkkujen syömistä ja lisäsin liikuntaa.
Minun vuokseni - koska olen sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jätät kommentin. Julkaisen sen, kun olen tarkistanut, ettet ole kirjoittanut mitään yleisesti loukkaavaa tai yksityisyyttäni uhkaavaa.