Hiljaiselon loppu: Minä todella opin hiihtämään

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Olen päivitellyt painolaskuria, joka on tuossa yläreunassa, mutta muuten on ollut sellainen olo, ettei blogin pitäminen tunnu nyt niin tärkeältä, että uhraisin kalliita minuuttejani tähän.

Mikä minut on sitten pitänyt niin kiireisenä? Hiihto! Aloitin syksyllä hiihtokoulun, niin kuin täällä blogissani kerroin. Ostin luistelusukset ja aloitin pohjalta. En ole ikinä osannut luistella, en ole ikinä kokeillut luistelusuksia ja edellisestä hiihtokerrasta hiihtoladulla oli varmaan 15 vuotta aikaa. Ensimmäinen hiihtokoulukerta suksilla oli ihan hirveää: Harjoittelimme mäennousua ja -laskua. Ylösmeno tuntui ihan heprealta, alastulo pelotti. Sen jälkeen lähdimme hiihtämään viiden kilsan lenkin, joka tuntui ikuisuudelta. Kaaduin matkalla kolmesti. Ajattelin, ettei tästä tule ikinä yhtään mitään!

Raahauduin kuitenkin tunnollisesti hiihtokouluun viikko toisensa jälkeen. Väki väheni kerta kerralta, mutta pidot paranivat. Kävin hiihtämässä pari kertaa joka viikko hiihtokoulun lisäksi. Aluksi hiihdin 8 kilsaa, viime aikoina kevyt lenkki on ollut 15 km, pidempi 25 km. Eli huikea kehitys reilussa parissa kuukaudessa! Opin hiihtämään kuokkaa, vassua ja mogrenia. Opin sen ylämäkeen hiihtämisen, vaikka se on ollut minun suurin haasteeni koko ajan. Jyrkissä alamäissä pelottaa edelleen, mutta lähden kuitenkin laskuun.

Aamulenkillä.

Eilen saavutin tavoitteen, johon en olisi ikimaailmassa uskonut pystyväni: hiihdin massahiihtotapahtumassa 38 km! Minä, hiihdon inhoaja, kestävyysurheilua tylsistyttävänä pitävä, ylipainoinen nainen, joka ei joulukuussa pysynyt suksilla pystyssä, hiihdin koko matkan. Viimeinen kymppi oli minulle kisan nnopein. Oli aika nautintoa ohittaa väsähtäneitä kanssakilpailijoita loppumatkasta, kun omat sukset vielä suostuivat luistamaan eteenpäin!

Harjoittelu pitkän matkan hiihtoa varten on vaatinut paljon aikaa ja sisua lähteä hiihtämään silloinkin, kun olotila on lähinnä EVVK. Mutta tämä fiilis palkitsee. Olen ylittänyt itseni sellaisella tavalla, jota en uskonut mahdolliseksi. Tästä on hyvä jatkaa mukavaa hiihtelyä keväthangilla, ilman tavoitteita tai veren makua suussa. Keväällä ostan juoksukengät. Ensimmäinen kympin startti on jo katsottuna. ;)

Viikon liikunnat

Otos HeiaHeiasta. Perusviikko. Jäi toinen salikerta väliin, kun olin niin pirun kipeä lihaskuntotesteistä... Merkitsin ne kuntopiiriksi tiistaille.

Huomenna aloitetaan taas uusi viikko, mutta pidetään vanhat kujeet. Työmatkapyöräilyjä arkiliikuntana, kävely- ja sauvakävelylenkkejä aerobisena sekä pari kertaa punttia, ettei pääse ihan lihakset rapistumaan. Kyllä liikunta on kivvaa!!!

Hyvässä lihaskunnossa!

Tämän viikon liikunnat on tähän mennessä jäänyt kahden PK-lenkin ja työmatkapyöräilyjen varaan. Syynä on ollut se, että tiistaina kävin hiihtokouluun liittyvissä lihaskuntotesteissä, eivätkä reiteni ole vieläkään (!) palautuneet täysin. Siksi salille ei ole tullut lähdettyä ollenkaan, eikä lenkkeilykään ole innostanut kipeiden koipien kanssa. Tänään ajattelin käydä kuitenkin vetäisemässä VK-lenkin 15+15+15-rytmityksellä, niin pääsee taas vähän ruotuun.

Lihaskuntotestit olivat koulusta tuttuja puolen minuutin testejä. Eli 30 sekunnin aikana piti saada aikaiseksi mahdollisimman monta (puhdasta) toistoa. Tuloksia verrattiin sitten samaan ikäluokkaan kuuluvien suomalaisnaisten vastaaviin tuloksiin, ja sen perusteella sai arvion 1-5 (1 = heikko suoritus, 5 = erinomainen). Testattavat lihasryhmät olivat vatsalihakset (istumaannousut), selkälihakset (yläselän nostot), yläkroppa (tyttöjen punnerrukset) sekä jalat (kyykky). Odotin, että vatsat ja selät menevät hyvin, mutta ilokseni sain huomata, että taidan olla kauttaaltaan aika hyvässä kunnossa.

Testitulokset:

Vatsa 24 toistoa, kuntoluokka 5
Selkä 41 toistoa, kuntoluokka 5
Polvinojapunnerrus 24 toistoa, kuntoluokka 5
Alaraajat 28 toistoa, kuntoluokka 5

Erityisen ylpeä olen punnerrustuloksestani. Välillä kotona punnertaessa (mitä tapahtuu harvoin...) tuntuu, että kymmenen toistoa on jo ihan riittävästi, joten odotin saavani puoleen minuuttiin enintään 15 toistoa. Yllättäen kropasta löytyikin voimaa niin, että aika rajoitti tulosta, ei voiman puute! :) Kyykkyjen tulokseen olen myös tosi tyytyväinen, sillä kyykkyjä en ole akillesjänteen repeämän jälkeen juuri tehnyt. Tietysti viikottaiset 45 työmatkapyöräilykilometriä vaikuttavat siihen, etteivät reidet nyt ihan naruja ole...

Sen sijaan 8,5 kg:n haaste ei päässyt aikataulussa päämääräänsä. Pitää nyt vain pitää huoli siitä, ettei anna ruokailujen repsahtaa, vaan painonpudotus jatkuu edelleen. Haasteen kilomäärä tulee aikanaan täyteen, kunhan sen eteen tekee töitä. Joten nyt vauhtikestävyyttä treenaamaan!

Viikko täynnä muutoksia

Onpas ollut mielenkiintoinen viikko takana! Maanantai ja tiistai olivat niin kiireisiä päiviä, että illalla sai huokasta syvään, kun lopulta pääsi kotiin. Eipä tullut siis ylimääräisiä liikuntoja työmatkojen lisäksi niiltä päiviltä. Uni on vältellyt minua iltaisin niin tehokkaasti, että torstaina olin töissä suorastaan humalaisessa olotilassa. Tiistaina työnkuvani vaihtui yllättäen toiseksi, kun työkaverini jäi äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle pari kuukautta arveltua aiemmin... Huhhuijaa!

Saimme maanantaina hiihtokoulun harjoitteluohjelman. Katselin taulukoita hetken ja päätin, että taidan alkaa tehdä aloittelijan ohjelmaa - koska ei minulla mitenkään ole tällä hetkellä aikaa muuhun! Pitää katsoa sitten talven edetessä, jos vuorokausiin ilmestyisi ylimääräisiä tunteja... No harjoitusohjelman viikko nro 1 sujui sitten niin, että sain yhden PK-lenkin ja yhden VK-lenkin vetäistyä. Olisi pitänyt käydä noiden lisäksi vielä pitkä PK, mutta viikko loppui kesken. Salilla kävin pari kertaa. Tällä hetkellä tavoitteeni salikäynneissä on kahdesti viikossa kokovartalotreeni. Kolmannella kerralla teen aerobisen yhdistelmätreenin, jos esim. lenkki jää välistä.

Viikon liikunnat

Samperin 8,5 kg:n haaste sai aikaan sen, että viikonloppuna lauantai mentiin pussiruoilla. Tänään söin isänpäivälounaan kotonani ja yhden voileivän anoppilassa, mutta muuten suklaapirtelö ja ateriankorvikepatukat ovat hoitaneet ruoan virkaa. Oli muuten aika tiukka aamusali tänään, kun kroppa huusi hiilareita polttoaineeksi... Luulisin, että aika lähellä tavoitetta huomenna eli tuomion päivänä oltaisiin, jos ei piru vieköön olisi tullut ihanaa naisten vaivaa vierailulle JUURI NYT! Sehän tietysti pompsautti painoa niin, että todellinen kehitys ei ole nyt luettavissa todellakaan puntarilta. Pitää yrittää vakuuttaa lääkärille, että kyllä minun painoni on todella hieman matalampi...

Tiistaina kävin InBody-mittauksessa, kun sellainen sattumalta tarjottiin. Olin ihan vasta käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten sinänsä mitään kovin uutta tietoa ei ollut tarjolla. Oli kuitenkin mukava tietää, että lihasmassaa oli kautta linjan enemmän kuin keskiarvonaisella. Etenkin yläkroppa ja keskivartalo huitelivat hyvin normaaliarvojen yläpuolella. Pitää säästää InBody-lappua, jos keväällä saisi käytyä siinäkin uudestaan. Oman salin kehonkoostumuksessa ajattelin käväistä helmi-maaliskuulla seuraavan kerran.

Perjantaina olin käymässä eräissä isoissa bileissä, joissa oli porukkaa edelliseltä työpaikaltani, josta lähdin keväällä 2011. Eräs ihanainen tuli kuiskuttamaan korvaani, että "oot tehnyt paljon töitä, kun näytät noin upealta". Oli aika ihana kuulla! <3

Viikon liikunnat

Uusi rakkauteni, HeiaHeia, ja tämän viikon liikuntasaldoni:

Tämän päivän juoksu-kävely-lenkki teki aika kipeää vammajalassa. Kantapää oli vähän arka eilisen sauvakävelyn jäljiltä, joten aika tuskaista oli alku, ennen kuin alkoi antaa periksi juosta. Sittenhän sitä ei olisi malttanutkaan enää kävellä, vaikka tiesi, että pöljäähän tämä on... Onneksi äiti soitti, niin jouduin kävelemään puhelun ajan. ;) Mutta onpa kiva huomata, että on sen verran hyvässä kunnossa, ettei juokseminen ole siitä kiinni!

Dementiakävely on tehokasta!

Innokkaana hiihtokoululaisena otin äidin kävelysauvat lainaan lumen puutteessa ja tempasin lauantaipäivän kunniaksi sauvakävelylenkin. Olen tosi laiska sykemittarin käyttäjä, mutta nyt otin sen mukaan ihan mielenkiinnosta. Koirien kanssa peruslenkillä sykkeet huitelee siinä 110 pinnassa, jos jaksaa kävellä reippaasti. Sauvakävely on näköjään ihan eri laji, kuin koirien ulkoilutus:
Lenkin kesto 1 h 19 min
Kaloreita kului 553 kcal (!!!)
Keskisyke huikeat 128
Maksimisyke 142

Maksimit tuli, kun lenkin lopuksi tein viis mäkispurttia läheisellä alikululla. Mittaa Googlemapsin mukaan lenkillä oli 7,5 km, joten ihan haipakkaa sain painella, kun ottaa vielä nuo (yli-innokkaat?) mäkivedot huomioon, jotka eivät sinänsä lisänneet lenkin pituutta.

Lauantain lounaaksi salaattia, siemeniä, raejuustoa ja viikolta jääneitä kanasuikaleita.

 Dieetti on pitänyt hyvin. En koe olevani erityisesti millään erikoisruokavaliolla, pyrin vaan huomioimaan maltilliset hiilarimäärät toisella päivän pääaterialla. Käytännössä minulla on ollut töissä matkassa lounassalaatti. Illalla on sitten laitettu kotona wokkia tai keittoa tai muuta lämmintä ruokaa, jossa on ollut pastaa, riisiä tai perunaa matkassa. Eilen kävin ystävän kanssa syömässä ulkona hänen virkanimityksensä kunniaksi, mutta täytyyhän elämään juhlaakin mahtua. Söin oikein maittavan tofu-halloumi-kasvisruoan, joka oli tuota halloumia lukuunottamatta oikein hyvin kevyeen ruokavaliooni sopiva. Silti aikataulu 8,5 kilon haasteen kanssa on vähintäänkin haastava! Saapa nähdä, millä pussikeittokuurilla sitä loput nesteet elimistöstään karistaa...

Reipas koululainen!

Eikä mikä tahansa koululainen, vaan HIIHTOkoululainen. Eilen se siis alkoi: viimeinen mahdollisuus hiihdolle voittaa minut puolelleen. Valmentajat ovat jonkin sortin maastohiihtoguruja, hommaa markkinoitiin matalan kynnyksen toimintana ja sinne minä siis painuin. Ekalla kerralla oli teoriaa harjoittelusta ylipäänsä ja ylämäkivetoja kävelysauvojen kanssa. Tosin minulla ei ollut sauvoja, kun en ollut muistanut niitä äitiltä pyytää lainaan... Mutta reippaasti painelin ylämäkeen. :) Lisäraporttia varmasti luvassa viimeistään sitten, kun pääsen suksille (jotka pitäis muuten hankkia...).

8,5 kilon haaste nytkähti vihdoin eteenpäin! Tiukka ruokavalio luonnollisestikin puree, joten suunta on oikea. Meloni pääsi taas tuossa yläpalkissa liikahtamaan alaspäin. :)